Roturisteytys herättää helposti voimakkaita mielikuvia. Kyse ei kuitenkaan ole bullterrierin muuttamisesta toiseksi roduksi tai sattumanvaraisten sekarotuisten pentueiden kasvattamisesta. Hallitussa roturisteytysprojektissa tavoitteena on tuoda rotuun harkitusti sellaista geneettistä vaihtelua ja terveitä ominaisuuksia, joita rodun omasta populaatiosta ei ehkä enää riittävästi löydy. Bullterrierin nykytilannetta tarkasteltaessa kysymys on ajankohtainen ja rodun jalostuksen tavoiteohjelma osoittaa, ettei asiaa ole syytä siirtää kauas tulevaisuuteen.
Suomen Bullterrieriyhdistys järjesti 22.9.2026 jäsenilleen keskustelutilaisuuden roturisteytyksestä. Aihetta alusti Hanna Heinonen. Hannalla on kokemusta roturisteytysprojektin valmistelusta cockerspanieleiden parissa. Tilaisuudessa käytiin läpi sitä, miksi roturisteytyksiä tehdään, miten projekti käytännössä etenisi ja mitä se vaatisi yhdistykseltä, kasvattajilta ja risteytysjälkeläisten omistajilta.
Tuontikoira ei laajenna geenipoolia
Geneettisellä monimuotoisuudella tarkoitetaan yksinkertaistaen sitä, kuinka paljon perinnöllistä vaihtelua populaatiossa on. Mitä läheisempää sukua rodun koirat ovat toisilleen, sitä enemmän niillä on yhteistä perimää. Suuri koiramäärä tai ulkomailta tuotu jalostuskoira ei automaattisesti tarkoita, että sillä laajennettaisiin geenipoolia. Kun samoja sukulinjoja löytyy eri maiden koirien taustalta riittävän pitkälle mentäessä, ulkomaisen koiran käyttäminen voi tuoda Suomeen uuden sukutaulun, mutta ei välttämättä aidosti uutta geneettistä vaihtelua.
Bullterrierin jalostuksen tavoiteohjelman (JTO) mukaan Suomen bullterrieripopulaatio on suppea, eikä maailmanlaajuinen tilanne ole juurikaan parempi. JTO:ssa todetaan, että kahta toisilleen täysin sukua olematonta bullterrieriä on käytännössä mahdotonta löytää.
Hanna kiteytti tilaisuudessa geenipoolin rajallisuuden kysymykseen: ”Jos ei siellä ole terveitä geenejä, niin mistä ne sinne sitten hyppäävät?”
Jalostuksen tavoiteohjelman luvut kertovat rodun tilanteesta
JTO:n mukaan keskimääräinen sukusiitosaste nousi edellisen tavoitekauden vertailussa 1,36 prosentista 2,20 prosenttiin. Samalla vuosittainen pentumäärä laski 44,9 pennusta 23,9 pentuun. Luonnollisten synnytysten osuus laski 44 prosentista 36 prosenttiin ja keisarileikkausten osuus nousi 36 prosentista 43 prosenttiin. Luvuista ei voi päätellä, että geneettisen monimuotoisuuden väheneminen yksin selittäisi muutokset. Jalostuksen tavoiteohjelmassa kuitenkin tunnistetaan, että elinvoiman heikkeneminen näkyy rodussa lisääntymisongelmina, niin urosten astumisessa, narttujen tiinehtymisessä, synnytyksissä kuin emo-ominaisuuksissakin.
Yhdistyksen vuoden 2024 terveys-, luonne- ja lisääntymiskyselyssä saatiin tietoja 155 bullterrieristä. Vastanneista 47 prosentilla oli ollut iho-ongelmia, allergiaa tai atopiaa ja 41,3 prosentilla purennassa virhe tai puutos. Sydänvaiva ilmoitettiin 15 prosentilla ja munuaisiin liittyvä poikkeavuus tai sairaus 3,2 prosentilla.
Myös laajempi tutkimustieto tukee sitä, että sisäsiitoksella ja geneettisen monimuotoisuuden kaventumisella voi olla vaikutuksia koirien terveyteen. Vuonna 2021 julkaistussa 227 koirarotua tarkastelleessa tutkimuksessa suurempi genominen sisäsiitos oli yhteydessä suurempaan sairastavuuteen ja eläinlääkinnällisen hoidon tarpeeseen (The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds).
Tilaisuudessa nostettiin esiin juuri sydän, munuaiset, iho ja purennat esimerkkeinä asioista, jotka olisi huomioitava mahdollista risteytysrotua etsittäessä. Tarkoitus ei olisi valita ulkomuodoltaan sopivaa rotua, vaan etsiä populaatioita, joissa bullterrierille merkittävät ongelmat eivät esiinny samassa mittakaavassa ja joista olisi mahdollista löytää kattavasti terveystutkittuja yksilöitä.
Harkittu projekti vaatii pitkäjänteistä työtä
Roturisteytys ei itsessään paranna rotua. Se on jalostuksen työkalu, jonka hyöty riippuu siitä, mitä sillä tavoitellaan, mitä koiria käytetään ja miten jälkeläisiä hyödynnetään tulevissa sukupolvissa.
Kennelliiton roturisteytyksen projektisuunnitelmassa mahdollisiksi perusteiksi mainitaan terveys, ulkomuodon ääripiirteet, monimuotoisuus, luonne ja käyttäytyminen sekä käyttöominaisuudet. Jalostukseen valittavien koirien tulee puolestaan olla muun muassa terveystutkittuja, käyttäytymiseltään ongelmattomia ja lisääntymiskyvyltään normaaleja.
Bullterrierin kohdalla yksi keskeinen tavoite olisi geneettisen vaihtelun lisääminen. Sen rinnalla olisi määriteltävä tarkemmin ne terveydelliset, rakenteelliset, luonteeseen ja lisääntymiseen liittyvät ominaisuudet, joita projektilla halutaan parantaa.
Kennelliiton nykyisessä mallissa projekti etenee rotujärjestön ja Kennelliiton hyväksynnän kautta. Risteytysjälkeläisiä seurataan useiden sukupolvien ajan, ja niiden rekisteröinti etenee määrättyjen ehtojen täyttyessä roturisteytysrekisteristä myöhemmin ER- ja FI-rekistereihin.
Kyse olisi pienestä osasta populaatiota. Kennelliiton lähtökohtainen suositus risteytysjälkeläisten enimmäismääräksi on 2–5 prosenttia neljän vuoden aikana rekisteröidyistä koirista. Projekti vaatisi yhdistykseltä, kasvattajilta ja pentujen omistajilta tavallista enemmän terveystutkimuksia, dokumentointia ja seurantaa. Ensimmäinen pentue olisi vasta pitkäjänteisen työn alku.
EU:n uusi asetus muuttaa koirankasvatuksen toimintaympäristöä
EU:n koirien ja kissojen hyvinvointia koskevan asetuksen (EU) 2026/1818 pääosaa aletaan soveltaa 31.8.2028. Silloin kielletään muun muassa vanhemman ja jälkeläisen sekä sisarusten väliset paritukset. Heinäkuussa 2030 alkavat liioiteltuihin, vakavaa hyvinvointiriskiä aiheuttaviin rakennepiirteisiin liittyvät velvoitteet ja heinäkuussa 2036 haitallisiin genotyyppeihin liittyvät jalostusstrategian velvoitteet.
Tällä hetkellä ei voida sanoa, mitä yksittäisiä sairauksia, geenimuotoja tai rotuja vuonna 2036 annettava tarkempi sääntely tulee koskemaan.
EU-asetus koskee myös pienimuotoista kasvatusta
Asetuksessa kasvattajaksi määritellään kotitalous, jossa koiria tai kissoja pidetään lisääntymistarkoituksessa ja jälkeläiset on tarkoitus saattaa markkinoille.
Asetuksessa säädetään lisäksi muun muassa, ettei narttukoiraa saa astuttaa ennen sen toista kiimaa, nartulla saa teettää enintään kolme pentuetta kahden vuoden aikana ja kahden keisarileikkauksen jälkeen narttua ei enää saa käyttää jalostukseen. Nämä vaatimukset kuuluvat asetuksen yleiseen hyvinvointisääntelyyn.
Tämä on bullterrierin näkökulmasta huomionarvoista, sillä rodun omassa JTO:ssa lisääntymiskyvyn heikkeneminen ja keisarileikkausten lisääntyminen on jo tunnistettu seurattaviksi ongelmiksi.
Rodun säilyttäminen voi vaatia uskallusta muuttaa sen jalostusta
Roturisteytyksestä keskusteltaessa on ymmärrettävää pohtia, menetetäänkö samalla jotain bullterrierille olennaista. Rodun ulkomuoto, ainutlaatuinen luonne ja ominaispiirteet ovat juuri niitä asioita, joiden vuoksi moni on tähän rotuun kiintynyt.
Roturisteytyksen tavoitteena on, että tulevaisuudessakin olisi olemassa terveitä, elinvoimaisia ja lisääntymiskykyisiä koiria, joilla on edelleen tunnistettava bullterrierin olemus ja luonne, mutta joiden jalostukselle on käytettävissä nykyistä laajempi geneettinen pohja.
Siksi keskustelua ei ehkä enää pitäisi käydä ainoastaan siitä, haluammeko roturisteytyksiä. Yhtä tärkeä kysymys on: Mitä tapahtuu, jos emme selvitä niiden mahdollisuutta nyt, kun meillä on vielä aikaa toimia?
Bullterrierin oma JTO tunnistaa geneettisen monimuotoisuuden ongelman ja nostaa roturisteytyksen yhdeksi keinoksi tilanteen parantamiseen. Kennelliitolla on olemassa toimintamalli hallittuihin ja valvottuihin roturisteytysprojekteihin. Samalla EU:n uusi hyvinvointiasetus vie koirankasvatuksen toimintaympäristöä suuntaan, jossa terveys, lisääntymiskyky, perinnöllisten haittojen ehkäiseminen ja rakenteen vaikutus eläimen hyvinvointiin saavat entistä suuremman merkityksen.
Roturisteytyksen mahdollisuuksien selvittäminen ei tarkoita luopumista bullterrieristä. Se voi olla yksi keino varmistaa, että bullterrierillä on tulevaisuus myös seuraaville sukupolville.