Katariina Hokkanen, Karoliina Pitkäaho ja Monika Suhonen kasvattavat bullterriereitä kennelnimellä Undeniabull. Kennelnimen he saivat vuonna 2009. Siskokset Katariina ja Karoliina asuvat Kangasniemellä, ja vuonna 2019 mukaan tullut Monika Hyvinkäällä. Ensimmäinen pentue kennelnimen alla syntyi vuonna 2010. Tähän mennessä pentueita on 11, joihin on syntynyt yhteensä 53 pentua. ”Pentujen syntymä lämmittää sydäntä joka kerta” sanoo Katariina.
Katariinan elämässä bulleja on ollut jo vuodesta 1995, ensimmäinen pentue syntyi (ennen kennelnimeä) vuonna 2000. ”Kasvatus lähti täysin hulluudesta rotuun”.
Karoliina kertoo seuraavaa ”Bullit tuli elämääni siskoni Katariinan kautta viime vuosituhannella, ja ensimmäisen oman bullini Sylvin (Tiamat Kirke) sain vuonna 2006. Ensimmäisen pentueen kasvatin ennen kennelnimeä vuonna 2008. Kasvatukseen tuli lähdettyä aikanaan siskoni sekä ensimmäinen bullterrierini kasvattajan Marja-Liisan innoittamana. Ideana on ollut alusta asti kasvattaa lähinnä itsellemme ja omaan jalostuskäyttöömme passeleita bulleja”.
Monika ihastui rotuun jo 10-vuotiaana nähdessään Itävallassa bullterrierin ja siitä saakka hänessä kyti ajatus omasta bullista. Vihdoin vuonna 2010 ensimmäinen oma bulli sitten tuli, ja sen myötä hän tutustui muihin rodun harrastajiin, kuten Karoliinaan ja Katariinaan. ”Pian tulikin ensimmäinen sijoituskoira ja siitä se kiinnostus sitten lähti pikkuhiljaa kasvattamista kohti. Likat ottivat minut siipiensä suojaan, ja ovat opettaneet todella paljon. Olen ikuisesti kiitollinen parhaille mentoreilleni.”
Kaikki kolme mainitsevat, että kasvatuksessa tavoitteena on auttaa maailmaan hyväluonteisia ja -rakenteisia, terveitä bulleja. ”Suuret sukusiitosprosentit eivät minua kiinnosta, vaan mahdollisimman laaja geenipooli käyttäen tarkasti mietittyjä sukutauluja sekä yksilöitä. Ja pitäähän bullin tietenkin näyttää myös bullilta. Parasta kasvattamisessa on se, kun ne tarkat suunnitelmat ns. paperilla toteutuvat myös konkreettisesti pentujen muodossa. Bullipennut ovat lumoavia pieniä marsuja, joista kehittyy ensin maahain poikasia ja myöhemmin ihania sydänten ja sohvien valtaajia,” sanoo Karoliina.
”Haastavinta on ehdottomasti pyrkiä välttämään virheiden tuplaamista äiti- ja isäkoiria miettiessä, oli virheet sitten rakenteellisia, terveydellisiä tai muuta vastaavaa. Liian suuren sukusiitoksen välttely on myös haaste näin pienessä rodussa. Lisäksi kaikki koetut menetykset pentueita teettäessä ja kasvattaessa ovat raastavia henkisesti ja jättävät kyllä syvät jäljet sydämeen,” Karoliina kertoo. Monika sanoo samaa ”aina kun menettää pennun, lähtee pala sydämestä mukana, ja sitä miettii montakohan palasta on enää jäljellä.” Myös rodun tämänhetkinen tilanne maailmalla ja Suomessa huolestuttaa kasvattajia.
”Mieleenpainuvia hetkiä kasvattajana on hirmuisesti! Jos pysytään positiivisella mielellä, niin jokainen pentue, jonka emä on synnyttänyt luonnollisesti kotona, on tärkeä hetki kasvattajalle, ja tällaisia narttulinjoja me pyrimmekin vaalimaan”, tästä kaikki kolme ovat samaa mieltä. ”Tärkeintä on narttu, joka pystyisi synnyttämään itse ja hoitaa pentunsa hyvin” lisää Monika.
