Olen Mari Lehtikunnas ja kasvatan bullterriereitä kennelnimellä Willinluonnon. Ensimmäinen kokemukseni bullterrieristä tapahtui Turussa vuonna 2015, jolloin kaupan pihalle sattui autoni viereen parkkeeraamaan farmari, jonka takatilassa oli mahdottoman komea, valkoinen kyömypää. Sitä hetken siinä ihastelin itsekseni, ja ajattelin, että kyllä on komea ja kaunis koira.
Vuonna 2016 meille muutti ensimmäinen bullterrieri, valkoinen narttu, Undeniabull Glowing Light, ”Liisa”. Tuolloin ei vielä omasta kasvatustoiminnasta ollut mitään suunnitelmia. Vielä samana vuonna perheeseen muutti Virosta Llexus Quattro Wigglytuff, ”Lillero”. Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Pari vuotta myöhemmin ajelimme Liisan kanssa Etelä-Ruotsiin astutusreissulle. Liisa tiinehtyi, mutta tulossa oli vain yksi pentu. Suureksi suruksi ensimmäinen kasvattini, valkoinen narttupentu, Willinluonnon Ainokainen, eli vain muutaman päivän. Koko perhe suri pentua, ja tämä meinasi jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi pennuksi. Vuosien varrella suru muutti muotoaan ja niin kuin sanotaan, aika parantaa haavat. Oli seuraavan pentueen aika. Tähän mennessä pentueita on syntynyt kuusi, ja matkan varrella olen oppinut paljon. Tuntuu, että nyt vasta tiedän, mitä olen tekemässä.
Rotu on haastava kasvattaa, mutta kuka nyt helpolla haluaisi päästä? Itse olen panostanut rahallisesti paljon ulkolaisiin koiriin, kun valitettavasti meidän kotimaamme kanta on kovin pieni. Rodun haasteita kasvattajan näkökulmasta on terveys-, tiinehtyvyys- ja synnytyskomplikaatiot, sekä mahdollisesti vajavaiset emo-ominaisuudet. Käytännössä, jos pentue syntyy, kasvattaja elää pentujen kanssa 24/7 ensimmäiset 3–4 viikkoa.
Kaikesta huolimatta, joka ikinen pentu, mikä syntyy terveenä, on kiitos siitä kaikesta vaivasta, mitä kasvattaja joutuu näkemään. Tässä työssä ei tuntipalkkoja lasketa, vaan palkka tulee emotionaalisella tasolla. Palkitsevinta on, kun pennun uusi koti on juuri se oikea, ja tähän mennessä kaikki pennut ovat menneet juuri oikeisiin koteihin.
Yhteistyö on voimaa
Haluan nostaa yhteistyön merkityksen kasvattamisessa esille, koska tässä usein kompastellaan, myös bullterrierin kasvatuksessa. Itse olen saanut tämän harrastuksen kautta varmasti elinikäisiä ystäviä. Kun itselläni oli fiilis heittää hanskat tiskiin kuljetettuani useita narttupentuja Suomeen ympäri Eurooppaa, ja todettuani ajan kuluttua, että nämä eivät täytä jalostukseen vaadittavia kriteerejä, sain yllättävän boostin kasvatustyöhöni Tšekeistä. Sieltä meille muutti kaksi aikuista, terveystutkittua narttua, mistä molemmat ovat nyt Suomessa saaneet yhdet pentueet. Näin ollen voi todeta, että bullterrieri kasvattajalle tärkeää on myös kontaktoituminen Suomen ulkopuolelle.
Kasvattajaurani kohokohtia on joka ikisen suunnitellun pentueen syntymä. Suomen bullterrieriyhdistyksen myöntämä tunnustus kasvatustyöstä 2024 on myös kohokohta elämässäni, mitä en tule koskaan unohtamaan. Olen siitä todella kiitollinen.
Oma ”salainen” haaveeni on joku kaunis päivä kasvattaa pentu, joka vastaa täysin rotumääritelmää ja terveysvaatimuksia. Tämä ajatus takaraivossa teen jalostusvalintoja ja jatkan kasvatustyötäni. Tähän työhön olen varannut aikaa loppuelämäni.
Toivon kaikille bulli-ihmisille onnistumisen tunteita, hyvää mieltä ja myös ”yhteen hiileen” puhaltamista. On ollut hienoa huomata, miten esimerkiksi Pääkaupunkiseudun bullterriereiden bullikävelyillä osallistujien määrä on noussut huimasti vuosien varrella.
Täytyy vielä kiittää erityisiä ihmisiä, kun mahdollisuus on, ihmisiä keneltä kasvatusasioissa olen aina avun saanut. Kiitos Katariina Hokkanen ja Katja Hietanen <3
Kuvassa Mari sekä F-pentueen Willinluonnon Fleetwood Mack ja Willinluonnon Fabolous Fantora
Olemme kaksi sisarusta, Katariina ja Karoliina, Etelä-Savosta, ja koiria ollut elämässämme vuodesta 1995. Ensimmäinen oli dobermanni ja samana vuonna, melkein vuoden odottelun jälkeen, tuli ensimmäinen bullterrieri Armi. Tuon jälkeen bullterrierejä on ollut kotona enemmän ja vähemmän.
Ensimmäinen pentueemme ennen kennelnimeä syntyi vuonna 2000 ja seuraava, myös ennen kennelnimeä, vuonna 2008. Kennelnimen Undeniabull saimme vuonna 2010. Olemme molemmat käyneet Kennelliiton Kasvattaja 2 -kurssin.
Olemme olleet Suomen Bullterrieriyhdistyksen jäseniä vuodesta 1995 on/off. Molemmat meistä on ollut myös yhdistyksen toiminnassa mukana mm. jalostustoimikunnassa, bullipäivätoimikunnassa, trophytoimikunnassa ja hallituksen jäsenenä. Yhdistystoiminta ollut tähän mennessä mielenkiintoista ja on ollut mukava olla vaikuttamassa rotumme asioihin. Katsotaan, miten jatketaan!
Meidän tavoitteenamme kasvattajina on ollut kasvattaa terveitä, hyväluontoisia ja rodunomaisia koiria. Mikäli terveydessä tai luonteessa on ollut sanomista, olemme jättäneet koiran pois jalostussuunnitelmista, vaikka kyseessä olisi isolla summalla tuotu tuonti, terveyden ja luonteen suhteen emme tee poikkeuksia. Nykyisin täällä on aivan liian paljon terveysongelmia ja huonoja luonteita (arvaamattomia ja arkoja koiria). Koemme, että meidän kasvattajien tulee olla kriittisempiä jalostuskoirien suhteen. Ei jokaisella yksilöllä tarvitse pentuja teettää.
Unohtumattomia hetkiä rodun parissa on ollut jokaisen pentueen syntymä, kasvattien ja omien koirien menestys näyttelyissä sekä terveeksi testatut kasvatit. Omista koirista Mobin (Essential Element Timar) Vuoden Bulli -kisan voitto vuonna 2019, Bullipäivien voitto vuonna 2024, Terrierin ROP kolme kertaa ja muut sijoitukset ja Voittaja-tittelit. Myös Maisan (Undeniabull Wreckingball Timar) PN2 ja SERT Bullipäivillä vuonna 2022 (tuomarina Chris Kilpatrick, Kilacabar, UK), ovat jääneet lähivuosista mieleen. Tällä hetkellä kiinnostuksemme näyttelyihin on hieman lopahtanut, katsotaan mitä tulevaisuudessa.
Pentueita on suunnitelmissa, mutta toteutuvatko ne, on eri asia. Kasvatamme lähinnä itsellemme ja silloin määrä ei korvaa laatua ja jokainen pentue on tarkkaan harkittu ja mietitty. Tällä hetkellä (vuonna 2025) kodeissamme vaikuttaa Katariinalla neljä ja Karoliinalla kaksi bullia. Sijoituksessa on uros Hannu (Mister Muscari Timar) ja Dana (Undeniabull Lawdy Miss Clawdy).
Bullterrierin pentuja syntyy vähenevissä määrin Suomeen ja pennusta haaveilevat voivat joutua odottamaan pitkäänkin, erityisesti jos haluaa pennun kotimaiselta kasvattajalta. Vuonna 2024 jalostustietojärjestelmän mukaan Suomeen rekisteröitiin vain neljä pentuetta ja vuonna 2023 ainoastaan kolme.
Pentupula on monelle rodun ystävälle tuttu haaste, mutta toisinaan palaset loksahtavat juuri oikeaan aikaan paikoilleen. Toukokuussa syntyi pentue, joka toi helpotusta bullikaipuuseen ja yhdelle onnelliselle kodille Turkuun odotetun uuden perheenjäsenen, Mortenin.
Lue Jennin ja Laurin kertomus Mortenin ensimmäisistä viikoista uudessa kotikaupungissaan.
Bullikuume kun alkaa, niin se on sitten menoa!
Menoa tähän arkeen jo kaivattiinkin. Loviisaan sitä kuumetta sitten lähdettiin lääkitsemään. Annikan ja Jannen kasvattamana saatiin Morten Turkuun. Kuten jokaisella lapsella, niin oli Mortenillakin työnimi. Euroviisujen aikaan maailmaan saapui bullipentue ja nimiksi valittiin tietysti euroviisujen tähdet. Mortenin työnimenä toimi ”Käärijä” eli paidaton riehuja, joka myöhemmin kotona osoittautui housuttomaksi köyrijäksi. Sen verran viriiliksi nuoreksi mieheksi hän paljastui.
Morten on nuoresta iästä huolimatta ehtinyt jo hyvin tutustumaan Turkuun. Käydään yhdessä kaupassa, tai ainakin niin kauan kuin koirakärryihin tämä sankari mahtuu. Föri-lautalla myös kuljetaan ja leikitään villakoira Bobin kanssa. Morten on kaiken kaikkiaan bullien bulli. Osallistuu kaikkeen, rakastaa kaikkia ja kiihtyy nanosekunnissa zoomeihin. Tällä pojalla riittää ihmettelyä vielä paljon sisällä ja ulkona.
Rotu herättää joka lenkillä huomiota, ja Morten edustaa sitä hyvin. Vaikka eräs lapsi tokaisikin Ruissalossa, että “pieni vinttikoira”, niin kyllä tästä onneksi bullimies vielä kasvaa!
Sanotaan, että kesä on ihmisen (ja koiran) parasta aikaa! On kuitenkin hyvä muistaa, että kesään liittyy omat riskinsä, jotka kannattaa ottaa huomioon, jotta kesää pääsee viettämään turvallisesti koiran kanssa.
Uiminen
Jotkut bullterrierit rakastavat uimista ja sehän vasta hyvä ja hauska harrastus onkin. Kuitenkin Suomen meri- ja järvivesissä voi esiintyä myrkyllistä sinilevää, eikä koiraa tulisi tällöin uittaa vedessä. Sinilevän tunnistaa yleensä vedessä olevista vihertävistä tai kellertävistä hiukkasista. Levä voi näkyä myös rannan värjäytyminä. Mikäli koira kuitenkin pääsee leväiseen veteen, on koira hyvä huuhdella ja pestä huolellisesti tämän jälkeen. Jos koira pääsee juomaan sinilevää sisältävää vettä, tulee koiran oireita tarkkailla. Oireita ovat mm. oksentelu, ripulointi, lihaskouristukset, koordinaatiokyvyn heikkeneminen ja voimakas vapina. On myös hyvä muistaa, että koiria ei saa viedä yleisille uimarannoille, joten uintiretkestä tulisi nauttia koirien uittamiseen tarkoitetuilla rannoilla.
Vinkki: Esimerkiksi oman mökkirannan levätilanteen voi testata juomalasin avulla. Leväistä vettä otetaan juomalasiin tai lasipurkkiin ja sen annetaan seistä noin tunnin liikuttamatta lasia. Jos pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, on kyseessä sinilevä.
Vesihäntä
Uidessa koira voi saada vesihännän. Vesihäntä on kivulias tulehdus häntälihaksissa, jonka aiheuttavat mm. kylmyys ja tottumattoman lihasten voimakas rasitus. Koiralle voi tulla vesihäntä myös silloin, jos se on altistunut kylmälle uimisen jälkeen. Oireina ovat yleensä hännän roikkuminen velttona alaspäin sen näyttäessä jopa halvaantuneelta tai murtuneelta. Usein häntä ja takapää ovat kosketusarkoja ja koiran voi olla vaikea istua. Vesihäntä vaatii yleensä tulehduskipulääkityksen. Erityisesti ensimmäisen kerran oireiden ilmetessä on hyvä käydä eläinlääkärin vastaanotolla varmistamassa, että kyseessä on todella vesihäntä, eikä esimerkiksi murtuma. Esimerkiksi anaalirauhastulehdus voi oireilla myös samalla tavalla.
Vinkki: Uimisen jälkeen koira kannattaa kuivata huolellisesti, erityisesti häntä, alaselkä ja takajalat. Koiralle voi pukea päälle lisäksi paidan, joka suojaa alaselän ja hännän tyven. Uiminen kannattaa myös aloittaa maltillisesti pikkuhiljaa pidentäen uimisaikoja, jotta häntälihas ehtii tottua uimisesta aiheutuvaan rasitukseen.
Auringossa palaminen ja lämpöhalvaus
Kesän aurinko ja helle ovat mahtavia pitkän ja kylmän ajanjakson jälkeen, mutta näihin liittyvät myös omat riskinsä. Bullterriereillä on ohut turkki, joten iho täytyy muistaa suojata palamiselta.
Helle ja sen aiheuttama lämpöhalvaus ovat vaarallisia sekä ihmisille, että koirille. Lämpöhalvaus johtuu ruumiinlämmön noususta vaarallisen korkeaksi. Lämpöhalvauksen oireita ovat mm. läähätys, apaattisuus, levottomuus, kuolaaminen, oksentelu ja ripulointi. Mikäli koira menee shokkiin tai tajuttomaksi, on tilanne hengenvaarallinen.
Jos koira on altistunut kuumuudelle, tulee se siirtää välittömästi pois kuumasta ja viilentää esimerkiksi märillä pyyhkeillä kastelemalla tassuja, mahanalustaa ja nivusia. Koiralle tulee myös tarjota pieniä määriä vettä kerrallaan ja viedä mahdollisimman pikaisesti eläinlääkärin vastaanotolle.
Huomioi myös auto sekä asfaltti! Koiraa ei saa jättää yksin autoon lämpimällä säällä, sillä auton lämpötila sisällä voi nousta nopeasti erittäin korkeaksi. Aurinkoisella säällä myös asfalttia on hyvä välttää. Sen lämpötila voi nousta korkeaksi, joka voi aiheuttaa jopa palovammoja koiran anturoihin. Mikäli koiran anturat pääsevät palamaan, voi palovammoja lievittää ja kosteuttaa tassuvoiteella.
Vinkki: Pidemmät lenkit kannattaa ajoittaa aamuun ennen lämpötilan nousua tai myöhäiseen iltaan, kun ilma alkaa jo viilentymään.
Kyyt, ampiaiset ja punkit
Kyyn purema voi olla hengenvaarallinen koiralle. Mikäli kyy pääsee puremaan koiraa, tulee koira ja puremakohta pitää mahdollisimman liikkumattomana, jolla ehkäistään myrkyn leviäminen muualle elimistöön. Puremakohdassa näkyy yleensä kaksi vierekkäistä pistoreikää ja purema-alueella on voimakasta turvotusta ja kipua. Koira saattaa myös muuttua voimattomaksi tai oksennella. Nimestään huolimatta kyytablettien antamista ensiavuksi ei suositella. Tablettien sisältämän kortisonin on havaittu peittävän ja jopa pahentavan oireita, mikä hankaloittaa pureman hoitoa. Kyyn pureman sattuessa tulisi hakeutua välittömästi eläinlääkärin vastaanotolle ja toimia sieltä saatujen ohjeiden mukaisesti.
Myös ampiaisen pisto voi olla koiralle vaarallinen. Ampiainen usein pistää koiraa päähän tai tassuihin. Pistoksen seurauksena voi tulla allerginen reaktio, voimakasta kutinaa tai pistosalueen turvotusta. Tässä tapauksessa kotihoitona koiralle voi antaa kortisonia sisältävän kyytabletin ja lievittää kutinaa esimerkiksi pihkavoiteella. Mikäli koiralla esiintyy voimakkaita oireita kuten oksentelua tai hengitysteiden turpoamista, tulisi hakeutua pikaisesti eläinlääkäriin.
Punkin purema voi aiheuttaa koiralle esimerkiksi anaplasmoosia ja borrelioosia, jotka ovat bakteeriperäisiä infektiosairauksia. Myös puutiaisaivokuume voi siirtyä punkista koiraan, mutta se on harvinaisempaa. Jokaisen ulkoilukerran jälkeen on hyvä tarkistaa koira punkkien varalta ja poistaa tarvittaessa punkit siihen tarkoitetuilla välineillä. Punkin poiston jälkeen puremakohta tulisi desinfioida.
Vinkki: Ennaltaehkäise punkit. Punkkilääkkeitä on punkkeja karkottavia ja tappavia tai pelkästään tappavia. Tappavat lääkkeet ovat kaikkein varmin tapa välttyä punkkien välittämiltä tartunnoilta ja sitä kautta tarvittavilta hoidoilta eläinlääkärissä.
Grilliherkut
Vaikka suomalaiseen kesään grilliherkut kuuluvatkin olennaisesti, eivät nämä ole sopivia herkkuja koiralle. Maissintähkät, jäätelötikut ja kalanruodot voivat tukkia ja vaurioittaa koiran ruoansulatuskanavaa. Myös lihoista, kuten possusta ja kanasta löytyvät pienet ja terävät luut voivat vaurioittaa koiran suolistoa. Muut kesän herkut kuten jäätelö, voi aiheuttaa koiralle ripulia.
Vinkki: Valmista bullillesi jäätelöä itse. Sekoita maustamatonta, rasvatonta ja laktoositonta jogurttia, vettä ja koiran lempimakupaloja pienessä rasiassa ja pakasta se. Kun herkku on jäätynyt (esim. yön yli) irrota herkku rasiasta ja anna koirasi nauttia jäätelöstä! Mikäli koirasi on todella ahne ja nielee isoja paloja kokonaisena, voi samalla reseptillä valmistaa jäätelön esimerkiksi kumiseen aktivointimattoon, joka toimii samalla kivana kesäpäivän aktiviteettina.
Artikkeli on julkaistu alun perin Bulteri 2/2023 lehdessä
Atopiat ja eriasteiset iho-ongelmat ovat varsin yleisiä bullterriereillä. Suomen Bullterrieriyhdistyksen vuonna 2024 tekemän terveys-, luonne- ja lisääntymiskyselyn mukaan 47 % bullterriereistä on kärsinyt ainakin jossain elämänvaiheessa jonkinasteisista iho-ongelmista. Yleisimpiä vaivoja ovat atopia sekä erinäiset hiivatulehdukset. Kyselyyn vastanneista 10 % ilmoitti koiransa olevan lääkityksellä atopian vuoksi.
”Atooppista ihottumaa sairastaa noin joka kymmenes koira maailmanlaajuisesti,” Kirsi Schildt, Aures iho- ja korvaeläinlääkärit
”Ihosairaudet ovat varsin yleisiä koirilla. Englannissa tehdyssä tutkimuksessa (Hill ym. 2006) selvisi, että joka viidennellä lemmikillä syy eläinlääkärikäyntiin oli iho- tai korvasairaus. Allergiset ihosairaudet ovat tavallisimpia. Atooppista ihottumaa sairastaa noin joka kymmenes koira maailmanlaajuisesti,” kertoo eläinlääkäri Kirsti Schildt, Aures iho- ja korvaeläinlääkärit.
Aures iho- ja korvaeläinlääkärit on lemmikkien iho- ja korvasairauksiin erikoistunut pieneläinklinikka Helsingin Tattariharjussa. ”Aures-klinikan potilaista valtaosalla on atooppinen ihottuma. Atooppista ihottumaa tavataan missä rodussa tahansa, mutta mm. terrierit, noutajat, saksanpaimenkoirat, staffordshirenbullterrierit, ranskanbulldoggit ja bokserit kuuluvat alttiisiin rotuihin. Alttiit rodut vaihtelevat eri maantieteellisillä alueilla. Valtaosalla oireet alkavat 6 kuukauden – kolmen vuoden ikäisenä, ja sairaus on koiralla useimmiten elinikäinen,” jatkaa Kirsti.
Toinen tavallinen potilasryhmä Aureksessa ovat tassupotilaat. Kirstin mukaan tassuvaivojen taustalla voi olla atooppinen ihottuma tai tassun asentovirheet. Molemmat voi johtaa furunkuloosiin, eli syvään karvatupentulehdukseen. Asentovirheet aiheuttavat oireita yleensä myöhemmällä iällä, kuin atopia. Alttiit rodut ovat erityisesti raskaat, leveärintaiset ja leveätassuiset koirat.
”Myös korvatulehduksia hoidetaan Aureksessa paljon. Korvatulehdus ei ole erillinen vaiva, vaan sen taustasyynä on aina muu sairaus. Tavallisin taustasyy on atooppinen ihottuma, mikä selittää ongelman yleisyyden. Noin 80 %:lla atoopikoista on korvatulehdustaipumus,” kertoo Kirsti.
Bullterrieri Makan ensimmäiset iho-oireet ilmenivät keväällä 2022 Makan ollessa reilu puolivuotias. Oireina olivat suunpielien ja korvien kutina sekä tassuissa ilmenneet ”patit”. Kotihoitona kokeiltiin tassujen kuivana ja puhtaana pitoa, sekä niiden säännölliseltä pesemistä ihon mikrobiston epätasapainon korjaamiseen tarkoitetulla shampoolla. Kotihoidot eivät kuitenkaan tepsineet oireisiin, joten toukokuussa 2022 Makan kanssa hakeuduttiin ensimmäisen kerran eläinlääkärille. Diagnoosina oli hiiva- ja bakteerisolujen liikakasvua tassuissa sekä epäily furunkuloosista.
Makan tassut keväällä vuonna 2022 ennen ensimmäistä eläinlääkärikäyntiä.
”Kutina ja tulehdukset laskevat koiran elämänlaatua, ja sen vuoksi on tärkeää hakeutua eläinlääkärin vastaanotolle, jos ongelmat pitkittyvät. Kutina on ihmisillä merkittävästi elämänlaatua laskeva oire, eikä ole syytä olettaa, että koirien kohdalla olisi toisin. Erityisesti korva- ja tassuvaivat voivat kroonistuessaan johtaa palautumattomiin muutoksiin, jotka ovat vaikeammin hallittavissa lääkkein ja voivat vaatia leikkaushoitoa,” sanoo Kirsti.
Ensimmäisen käynnin jälkeen Makalle suositeltiin kotihoitona tassujen tulehtuneiden anturavälien pesua ja antibioottikortisonivoiteen laittoa ihomuutoksiin. Viikot kuluivat, eivätkä oireet helpottaneet, jonka vuoksi Makan kanssa hakeuduttiin uudemman kerran eläinlääkärin vastaanotolle. Ihomuutoksista otettiin näyte viljeltäväksi ja tuloksista löytyi jälleen hiiva- ja bakteerisolujen liikakasvua. Samaa kotihoitoa jatkettiin, mutta koska oireet eivät edelleenkään helpottaneet, hakeuduttiin alkukesästä ihotauteihin erikoistuneelle klinikalle Aurekseen.
”Aures aloitti toimintansa syyskuussa 2021, kahden eläinlääkärin voimin. Aureksen perustajia olemme minä ja Katja Kyröläinen. Kolmantena eläinlääkärinä joukkoomme liittyi Lotta Pänkälä, joka tekee eurooppalaista dermatologian erikoistumistutkintoa ohjauksessani. Jonna Juholla on erikoistumistutkinnon loppusuoralla, ja tällä hetkellä lukuvapaalla. Tuorein tulokkaamme on Katarina Varjonen, joka on lisäkseni suorittanut yllä mainitun tutkinnon, ja on ehtinyt työskennellä Ruotsissa, Englannissa, Skotlannissa ja Kaliforniassa. Aureksessa työskentelee myös joukko ihosairauksiin perehtyneitä hoitajia, jotka ovat yleensä ensikontakti lemmikin omistajalle,” kertoo Kirsti.
Kesäkuussa 2022 Aureksessa Maka tutkittiin ja diagnoosi oli epäily furunkuloosista. Maka sai oireisiin pistoksen, jota käytetään koiran allergisen ihotulehduksen liittyvän kutinan hoitoon. Tämän myötä Makan oireet helpottivat. Maka sai vielä loppukesästä uudemman kerran kyseisen pistoksen, jonka avulla oireet pysyivät poissa. Syksyn tullessa oireet kuitenkin palasivat.
Makan tassut marraskuussa vuonna 2022.
Tassujen kunnon pahentuessa hakeuduttiin kontrollikäynnille Aurekseen marraskuussa 2022, jonka jälkeen Makalle aloitettiin eliminaatiodieetti. Se on ruokavalio, jossa poistetaan koiran ruokavaliosta kaikki mahdolliset allergisoivat aineet. Sen tavoitteena on tunnistaa, mitkä ruoka-aineet aiheuttavat mahdollisia allergisia reaktioita tai iho-oireita. Eliminaatiodieetin aikana koira saa vain yhtä proteiinilähdettä ja yhtä hiilihydraattia, joiden ei ole aiemmin tiedetty aiheuttavan ongelmia, ja oireita seurataan. Jos oireet helpottavat, ruokavalioon lisätään yksi aine kerrallaan, jotta mahdolliset allergiat voidaan tunnistaa.
Maka ehti olla eliminaatiodieetillä vain hetken aikaa, kunnes oireet palasivat. Tällöin palattiin Aurekseen pohtimaan uusia hoitokeinoja ja tammikuussa 2023 Makalle aloitettiin kokeilunomaisesti suunkautta annettava lääkitys iho-oireisiin.
”Furunkuloosi on syvä karvatupentulehdus, joka johtaa karvatupen rikkoutumiseen ja sen sisällön vapautumiseen ihon sisään, mistä seuraa voimakas vierasainereaktio ja inflammaatio. Furunkuloosia voivat aiheuttaa mm. atooppinen ihottuma, sikaripunkki-ihottuma ja tassujen erilaiset asentovirheet. Ennen hoidon valitsemista tulee ottaa selville oireiden taustasyy. Mikäli oireet sopivat, aloitetaan allergiadiagnostiikka. Mikäli atooppisen ihottuman laukaisevaksi tekijäksi osoittautuu ruoka-aineallergia, pysyy koira oireettomana, kun vältetään oireita aiheuttavaa ruoka-ainetta. Atooppisen koiran hoito on yksilöllinen, monitahoinen, ja usein elinikäinen. Hoito voi sisältää shampookäsittelyjä, suihkeita tai voiteita, systeemisesti eli suun kautta tai pistoksena annettavia lääkkeitä tai siedätyshoitoa. Hoidon teho tarkistetaan kontrollikäynneillä, ja sitä muokataan tarpeen mukaan,” selittää Kirsti.
Hän kertoo myös, että asentovirheen diagnostiikka sisältää esitietojen läpikäymisen, yleistutkimuksen, tassujen ihon ja rakenteiden silmämääräisen arvion sekä usein ortopedin tutkimuksen. Hoito valitaan myös yksilöllisesti, ja voi sisältää shampookäsittelyjä, suihkeita tai voiteita, suun kautta annettavia lääkkeitä tai kirurgisia toimenpiteitä.
Oireet vaihtelivat ja huhtikuussa 2023 kontrollikäynnillä Makan tassuissa todettiin jälleen kystamaisia muutoksia. Tämä johti lääkityksen jatkamiseen, jonka tueksi määrättiin myös ihomuutoksiin laitettavaa lääkevoidetta. Hoito toi vihdoin helpotusta oireisiin, lukuun ottamatta syksyä 2023, jolloin Makan tassujen muutokset pahenivat lääkityksestä huolimatta, jolloin Maka söi lyhyen kortisonikuurin, jonka myötä oireet lähtivät.
Makan tassujen muutokset syksyllä vuonna 2023, jolloin Maka söi lyhyen kortisonikuurin.
Tämän jälkeen jatkuva lääkitys on pitänyt oireet poissa, eikä vuonna 2024 Makalla ollut iho-oireita. Toukokuussa 2024 Makalta kokeiltiin jättää lääkitys pois, mutta suunpielien kutina alkoi n. 1,5 kk:n päästä lääkkeen lopettamisesta, jolloin lääke aloitettiin uudelleen.
Makan tassut toukokuu 2025
Maka pärjää jatkuvan lääkityksen ja kotona tehtävien tukihoitojen avulla hyvin. Arjessa kiinnitetään huomiota Makan tassujen huolelliseen kuivaamiseen ulkoilujen jälkeen ja niiden puhtaanapitoon. Maka syö kuivaruokaa, joka on tarkoitettu aikuisille koirille, joilla on iho-ongelmia. Tämän ruuan sanotaan vähentävän koiran reaktioita ympäristöperäisiin atooppisiin allergeeneihin sekä se auttaa parantamaan ihon suojakerrosta. Herkkuina Maka saa pienissä määrissä kuitenkin mitä vaan.
”Atooppinen ihottuma on koirilla yleensä elinikäinen vaiva, mutta oireet voivat iän myötä joko helpottaa tai pahentua. Lähes poikkeuksetta koiralle löytyy sopiva hoitomuoto, jonka avulla elämänlaatu pysyy hyvänä, sekä omistajan, että koiran. Säännöllisellä hoidolla koiran tulisi voida elää normaalia elämää. Jollekin se voi tarkoittaa säännöllistä paikallishoitoa korviin, jollekin siedätyshoitoa, ja osa tarvitsee monitahoisen hoidon, joka voi vaatia omistajalta aikaa ja taloudellista panostamista,” sanoo Kirsti.
Kirsti jatkaa korostaen, että on tärkeää tehdä diagnostiikka ja aloittaa hoito ajoissa, ennen ongelmaa ylläpitävien tekijöiden, kuten välikorvantulehduksen, syntymistä. Kontrollikäynneillä arvioidaan, onko valittu hoito sopiva, voiko annostelua mahdollisesti vähentää, vai tarvitseeko lääkitystä tai muuta hoitoa muokata tehokkaammaksi. Atopia ei ole tasalaatuinen sairaus, vaan sille on tyypillistä oireiden aaltoilu, jolloin hoitoa räätälöidään yksilökohtaisesti.
Kirsti Schildt, Aures iho- ja korvaeläinlääkärit
Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, CertVD, DipECVD, EBVS® European Specialist in Veterinary Dermatology
Suomen Bullterrieriyhdistys on mukana järjestämässä kaikkien rotujen koiranäyttelyä syyskuussa Vermossa. Sunnuntaina mm. bullterrierit arvostelee Rade Dakic, Serbia, joka toimii myös FCI 3 ryhmäkilpailun tuomarina.
Lauantaina 6.9. arvostellaan FCI:n ryhmät 2, 4, 6, 7 ja 9 FCI 2 – Pinserit, snautserit, molossityypiset ja sveitsinpaimenkoirat FCI 4 – Mäyräkoirat FCI 6 – Ajavat ja jäljestävät koirat FCI 7 – Seisovat lintukoirat FCI 9 – Seura- ja kääpiökoirat
Sunnuntaina 7.9. arvostellaan FCI:n ryhmät 1, 3, 5, 8 ja 10 FCI 1 – Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) FCI 3 – Terrierit FCI 5 – Pystykorvat ja alkukantaiset koirat FCI 8 – Noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat FCI 10 – Vinttikoirat
Näyttelyssä arvostellaan myös pennut (7 kk – alle 9 kk). Sunnuntaina järjestetään myös Junior Handler-kilpailu.
Bullterriereiden viimeinen vuoden 2024 suuri kilpailu Euroopassa kilpailtiin 16.-17.11.2024. Hollannin Bullterrier Club (N.B.T.C.) järjestää vuosittain marraskuussa suuren kaksipäiväisen kansainvälisen tapahtuman Internationaal Bull Terrier weekend.
Tapahtuman ensimmäisenä päivänä oli Championship Show, johon oli ilmoitettu 245 koiraa, 23 eri maasta. Näyttelyn tuomaroivat James Watkiss (Westbull, Australia), Dinu Catilina (Dofro, UK), Nico Du Preez (Bellators, Etelä-Afrikka) ja Ann Radford (Mayhem, Kanada).
ROP Skylarks Untouchable Ghost (Belgia)
VSP Bilboen Renaissance (UK)
Paras Pikkupentu Darkmagic Bullengers – Cute & Crazy (Puola)
Paras Pentu Ziggy De Lual (Costa Rica)
Paras Veteraani Bigshot She’s The One (Hollanti)
Tapahtuman toisena päivänä järjestettiin maajoukkuekilpailu, Country Competition. Tässä kilpailussa koirat tuomaroidaan neljässä eri luokassa:
Alle 2-vuotiaat urokset Yli 2-vuotiaat urokset Alle 2-vuotiaat nartut Yli 2-vuotiaat nartut
Jokainen maa voi valita kuhunkin luokkaan kaksi koiraa maatansa edustamaan, eli kilpailussa jokaista maata edustaa maksimissaan kahdeksan koiraa. Kilpailemaan voi lähteä myös vajailla joukkueilla ja jokaiselle luokalle voi tarvittaessa valita myös varakoiran, joka lähtee kilpailemaan, mikäli varsinainen edustaja on estynyt. Yhdistykset julkaisevat maidensa joukkueet yleensä hyvissä ajoin ennen kilpailua.
Itse kilpailussa kolmen tuomarin paneeli pisteyttää luokan jokaisen koiran erikseen. Koirien saamat pisteet lasketaan yhteen ja eniten pisteitä saanut maa voittaa luokkansa. Kun kaikki luokat on arvosteltu ja joukkueiden pisteet laskettu yhteen, eniten pisteitä saanut maa kruunataan kilpailun voittajaksi.
Country Competition tuomareina toimivat Aleksandra Jastrzebska (Timar, Puola), Kerry King (Brasshead, Australia) ja Marco Van Den Doel (Ipon, Etelä-Afrikka).
Suomen Bullterrieriyhdistys oli kutsunut seuraavat koirat edustamaan Suomea:
Urokset Alle 2-vuotiaat Silly Bullies Albert (kasv. Kira Taka-Prami, om. kasv. & Milla Mattila)
Yli 2-vuotiaat Funbull’s Nohea Kaipo (kasv. Sanna Perätalo, om. Jutta Nättilä)
Nartut Alle 2-vuotiaat Silly Bullies Alana (kasv, Kira Taka-Prami, om. kasv. & Linda Liljeberg) Silly Bullies Alena (kasv. & om. Kira Taka-Prami)
Yli 2-vuotiaat BT-Mania The Monarch (kasv. Mandi Blomqvist, om. Jenna Vihervuori) Guardian Eyes Seal The Deal (kasv. Saara Ahtiainen, om. Annika Walldén & Jasmine Kontkanen)
Country Competition 2024 kilpailun tulokset:
Alle 2-vuotiaat urokset Winner: UK Runner-up: Unkari
Yli 2-vuotiaat urokset Winner: UK Runner-up: USA
Alle 2-vuotiaat nartut Winner: UK Runner-up: Unkari
Yli 2-vuotiaat nartut Winner: Hollanti Runner-up: USA
Vuoden 2024 Country Competition pisteet luokittain
WINNER OF THE COUNTRY COMPETITION 2024: UK RUNNER-UP 2024: Hollanti
Country Competition maakohtaiset tulokset 2006-2024
SUOMEN NÄYTTELYTULOKSIA LOPPUVUODELTA 2024
KV-, NORD- ja ryhmänäyttelyt
Kuopio Nord ROP TAYNEE MAIARA DU DOMAINE DU MOULIN DÁLLAMONT VSP ESSENTIAL ELEMENT TIMAR
Kuopio KV ROP ESSENTIAL ELEMENT TIMAR VSP TAYNEE MAIARA DU DOMAINE DU MOULIN DÁLLAMONT
Harjavalta RN ROP DUNCAN
Riihimäki KV ROP REBELSIDE EVA MENDES
Riihimäki Nord ROP SILLY BULLIES ALANA
Helsinki Nord ROP TOP-BULLSEYE MORPHEUS KING OF DREAMS
Kaikki varmaan tietävät mitä on, kun ei tiedä mikä koiraa vaivaa? On selkeitä ja epämääräisiä oireita, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Alat jo epäillä itseäsi vainoharhaiseksi. Käytte lääkärissä, missä oireita vähätellään. Käytätte koiraa toisella, missä asiaan paneudutaan vähän enemmän. Lopulta sieltä ohjataan CT-kuviin, kun rehellisesti tunnustettiin, ettei täällä pysty tekemään mitään, mitä ei jo olisi tehty, eikä tiedetä mikä on vikana.
Nornan kuono alkoi turpoilla pääsiäisenä 2023 siihen pitkänä perjantaina osuneen lumipallon vuoksi. Heti seuraavana aamuna kuono oli hieman turvoksissa. Illalla se oli jo huomattavan turvoksissa ja Nornalle oli noussut korkea kuume. Ensiavuksi saatiin lyhyt ab-kuuri ja tulehduskipulääkettä. Kaikki näyttikin paremmalta jo seuraavana päivänä. Kuume oli poissa ja turvotus alkoi laskea. Kuitenkin huhtikuun lopussa kuonoon kasvoi pieni patti. Toukokuun alussa kuono turposi jälleen, jolloin kävimme lääkärissä, missä kuonosta otettiin rtg-kuvat ja nenäontelo tähystettiin. Ei tultu hullua hurskaammaksi. Kipulääkkeestä ei yksinään ollut apua.
Kesäkuun alussa käytiin taas lääkärissä, mistä saatiin pitkä ab-kuuri ja epäily oli, että turvotus on jossain nenäontelon ja ihon välissä, eli ensimmäinen diagnoosi kumottiin kokonaan. Aluksi näyttikin siltä, että ab-kuuri auttaa, mutta kuono alkoi jälleen turpoamaan kesken ab-kuurin.
Päädyimme CT-kuviin, mihin onneksi pääsimmekin nopeasti. Kuvat lähtivät lausuttavaksi ulkomaille ja lausunnon valmistumiseen sanottiin menevän kaksi viikkoa. Alkoi tuskainen odotus. Puhelin soi viikon päästä lauantaina. Saimme diagnoosin ja kuulin ensimmäistä kertaa sanat ”nasal dermoid sinus”. Asia, jota esiintyy toisilla roduilla enemmän kuin toisilla, tyyppirotu mm. bullterrieri. Soittanut lääkäri levitteli käsiään, ettei hänellä ole aavistuskaan kuka tätä hoitaa, varmaan joku etelässä. Sain sähköpostiini lausunnon, mitä tavasin itsekseni ties kuinka kauan ja yritin ymmärtää mitä minulle juuri sanottiin.
Mikä se sitten on?
Nasal dermoid sinus on synnynäinen kehityshäiriö – epätäydellinen ektodermin ja hermostoputken erottuminen – joka koostuu ontosta putkimaisesta sisennyksestä ihossa, mikä menee sisälle kudoksiin. Dermoidi kysta on säkkimäinen rakenne, joka muodostuu, koska solujen, joiden kuuluisi olla kehon ulkopuolella (kuten ihosolut), ovat jääneet jumiin ihon alle alkion kehityksen aikana. Nasaalisessa muodossa dermoid sinus esiintyy nenän päällä (kuonossa) ihon alla. Dermoid sinukset aiheuttavat ongelmia, koska ne ovat alttiita tulehduksille, nasaali muodossa yleensä trauman seuraksena. Dermoid sinukset esiintyvät aina selänpuoleisessa keskilinjassa. Dermoid sinus on periytyvä tauti ja se on aina olemassa jo syntyneillä pennuilla, eikä se koskaan kehity myöhemmin. Pienellä pennulla tyypillinen piste ihossa saattaa olla niin pieni, ettei sitä huomaa.
Periytyvyyttä ei ymmärretä täysin, mutta koirat joilla on DS ei tule käyttää jalostukseen. Dermoid sinukset, jotka täyttyvät, tulehtuvat tai aiheuttavat neurologisia oireita tulee hoitaa kirurgisesti. Jos dermoid sinukset jättää hoitamatta, siinä voi esiintyä toistuvia tulehduksia. Kirurginen toimenpide on vaativa ja pitkä ja siihen liittyy paljon komplikaatioriskejä. Lisäksi jos dermoid sinuksen kudosta jää poistamatta, se voi kasvaa takaisin.
Nornan tapauksessa sinus ei jatkunut aivoihin asti, mikä on todella hyvä juttu leikkauksen kannalta. Useiden kyselyjen ja suosituksen perusteella löysin lopulta paikan, missä Norna voitaisiin leikata. Kävimme verikokeissa tarkistamassa, että Nornan hyytymistekijät ovat kunnossa noin viikkoa ennen leikkausta, koska nenäontelo vuotaa todella paljon verta. Lisäksi antibioottikuuri aloitettiin viikko ennen leikkausta voimakkaan turvottelun takia. Nornan kuono avattiin aina nenästä silmien väliin, jotta dermoid sinus saatiin poistettua kokonaan. Leikkauksessa irrotettiin fibroottinen kudosontelo nenän takaa, josta jatkettiin seuraamalla aina ohenevaa juostetta silmien väliin. Poistettua luuta ei voitu laittaa takaisin, koska jos siinä on kiinni sinusta, se kasvaisi takaisin.
Norna vietti koko päivän klinikalla, josta se pääsi kotiin illalla kassillinen lääkkeitä mukanaan. Toipuminen eteni todella hyvin ja ruokakin maistui jo samana iltana. Seuraavana aamuna oli puhelu kirurgin kanssa, kuinka yö oli mennyt – toipumiseen kuuluu mahdollisesti runsastakin nenäverenvuotoa useiden päivien ajan, mutta Nornan kanssa nenäverenvuoto oli todella vähäistä. Ensimmäinen viikko vietettiin hieman eristyksissä, ettei pääse tapahtumaan mitään vahinkoa. Tikeistä otettiin puolet pois kahden viikon kohdalla ja loput kolmen viikon kohdalla. Haava parani ongelmitta eikä komplikaatioita ilmennyt. Saunaankin päästiin kuukausi leikkauksesta. Kolme kuukautta leikkauksen jälkeen naamaa koristaa komea arpi, mutta elämä on muuten palautunut normaaliksi. Ainoa rajoite, joka meille asetettiin, oli se, ettei kuonopantaa saa pitää, muuten saa haavan parannuttua elää ihan normaalia koiran elämää.
Itse leikkauksesta enemmän infoa sekä kuvia leikanneen kirurgin instagramissa @koirien_kasvainkirurgi.
Ketkä ovat niitä henkilöitä, jotka puuhaavat yhdistyksen hommissa? Nyt sinulla on mahdollisuus tutustua heihin! Alkuvuoden aikana esittelemme yhdistyksen hallituksen, toimikunnat sekä toimihenkilöt.
Tällä kertaa vuorossa on kotisivujemme päivittäjä Krista Forsander.
”Bullit ovat tulleet elämääni joskus siinä vuonna 2016 ja ensimmäinen oma bulli, Wanda, tuli vuonna 2017. Tällä hetkellä arkea piristää reilu 2-vuotias Maka neiti.
Yhdistyksen aktiivisessa toiminnassa olen ollut mukana nyt toista vuotta ja alusta lähtien olen monen muun homman lisäksi päässyt päivittelemään kotisivujamme. Vielä on senkin osalta paljon töitä tehtävänä ja jos tulee mieleen, kuinka kotisivujamme voisi kehittää käyttäjäystävällisemmäksi, saa vinkata, laittamalla vaikka s-postia sometiimille tai sitten yksityisviestillä somessa. Kaikki palautteet ovat erittäin tervetulleita. ”
”Koirien täyteinen aika elämässäni on alkanut vuonna 1997, kun vihdoinkin sain kauan odottamani ensimmäisen koiran. Vaikka lapsena vannoin, että sellaisia rumia laatikkopäisiä koiria en varmasti ota, ja ala-aste ikäisen, koirasta haaveilevan, lapsen silmiä hiveli cockerspanieli ja afgaaninvinttikoira, on koiraharrastukseni teini-ikäisenä kuitenkin alkanut pienistä, mutta suuriluonteisista ”laatikkopäisistä” metsästysterriereistä. Ajan saatossa rotuja on tullut muutamia lisää, mukaan lukien bullterrierit ja myös ne cockerspanielit, joskin käyttölinjaiset sellaiset.
Olen työskennellyt pitkään koirien parissa, mutta viimeiset vuodet olen keskittynyt vain omien koirien kanssa harrastamiseen. Suurimmaksi mielenkiinnon kohteeksi on muodostunut koirien kasvattaminen ja siihen liittyvät asiat. Koirat ovat myös johdattaneet minua merten taakse ja tällä hetkellä vaikutan Suomen lisäksi Irlannissa ja UK:ssa.
Terrilife -lehden yhteyshenkilöksi ryhdyin, koska mielestäni rotumme ansaitsee näkyvyyttä oman rotujärjestömme, Suomen Terrierijärjestö ry:n, julkaisussa ja ehkä Terrilifen kautta voisimme tavoittaa myös uusia ja innokkaita harrastajia. Rodun tunnetuksi tekeminen muiden koiraharrastajien parissa on myös mielestäni hyvä asia ja Terrilife tarjoaa siihen palstatilaa neljä kertaa vuodessa. Koen, että Bulterin muututtua vuosijulkaisuksi, on Terrilifen rooli bulliharrastajille myös aiempaa suurempi.”
PS. Jos et muista mikäs se Terrilife olikaan, voit lukea siitä lisäätäältä.
PS. Jos et muista mikäs se Terrilife olikaan, voit lukea siitä lisää 