Nasal dermoid sinus – Nornan nassu

Kaikki varmaan tietävät mitä on, kun ei tiedä mikä koiraa vaivaa? On selkeitä ja epämääräisiä oireita, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Alat jo epäillä itseäsi vainoharhaiseksi. Käytte lääkärissä, missä oireita vähätellään. Käytätte koiraa toisella, missä asiaan paneudutaan vähän enemmän. Lopulta sieltä ohjataan CT-kuviin, kun rehellisesti tunnustettiin, ettei täällä pysty tekemään mitään, mitä ei jo olisi tehty, eikä tiedetä mikä on vikana.

Nornan kuono alkoi turpoilla pääsiäisenä 2023 siihen pitkänä perjantaina osuneen lumipallon vuoksi. Heti seuraavana aamuna kuono oli hieman turvoksissa. Illalla se oli jo
huomattavan turvoksissa ja Nornalle oli noussut korkea kuume. Ensiavuksi saatiin lyhyt ab-kuuri ja tulehduskipulääkettä. Kaikki näyttikin paremmalta jo seuraavana päivänä. Kuume oli poissa ja turvotus alkoi laskea. Kuitenkin huhtikuun lopussa kuonoon kasvoi pieni patti. Toukokuun alussa kuono turposi jälleen, jolloin kävimme lääkärissä, missä kuonosta otettiin rtg-kuvat ja nenäontelo tähystettiin. Ei tultu hullua hurskaammaksi. Kipulääkkeestä ei yksinään ollut apua.

Kesäkuun alussa käytiin taas lääkärissä, mistä saatiin pitkä ab-kuuri ja epäily oli, että turvotus on jossain nenäontelon ja ihon välissä, eli ensimmäinen diagnoosi kumottiin kokonaan. Aluksi näyttikin siltä, että ab-kuuri auttaa, mutta kuono alkoi jälleen turpoamaan kesken ab-kuurin.

Päädyimme CT-kuviin, mihin onneksi pääsimmekin nopeasti. Kuvat lähtivät lausuttavaksi ulkomaille ja lausunnon valmistumiseen sanottiin menevän kaksi viikkoa. Alkoi tuskainen odotus. Puhelin soi viikon päästä lauantaina. Saimme diagnoosin ja kuulin ensimmäistä kertaa sanat ”nasal dermoid sinus”. Asia, jota esiintyy toisilla roduilla enemmän kuin toisilla, tyyppirotu mm. bullterrieri. Soittanut lääkäri levitteli käsiään, ettei hänellä ole aavistuskaan kuka tätä hoitaa, varmaan joku etelässä. Sain sähköpostiini lausunnon, mitä tavasin itsekseni ties kuinka kauan ja yritin ymmärtää mitä minulle juuri sanottiin.

Mikä se sitten on?

Nasal dermoid sinus on synnynäinen kehityshäiriö – epätäydellinen ektodermin ja hermostoputken erottuminen – joka koostuu ontosta putkimaisesta sisennyksestä ihossa, mikä menee sisälle kudoksiin. Dermoidi kysta on säkkimäinen rakenne, joka muodostuu, koska solujen, joiden kuuluisi olla kehon ulkopuolella (kuten ihosolut), ovat jääneet jumiin ihon alle alkion kehityksen aikana. Nasaalisessa muodossa dermoid sinus esiintyy nenän päällä (kuonossa) ihon alla. Dermoid sinukset aiheuttavat ongelmia, koska ne ovat alttiita tulehduksille, nasaali muodossa yleensä trauman seuraksena. Dermoid sinukset esiintyvät aina selänpuoleisessa keskilinjassa. Dermoid sinus on periytyvä tauti ja se on aina olemassa jo syntyneillä pennuilla, eikä se koskaan kehity myöhemmin. Pienellä pennulla tyypillinen piste ihossa saattaa olla niin pieni, ettei sitä huomaa.

Periytyvyyttä ei ymmärretä täysin, mutta koirat joilla on DS ei tule käyttää jalostukseen. Dermoid sinukset, jotka täyttyvät, tulehtuvat tai aiheuttavat neurologisia oireita tulee hoitaa kirurgisesti. Jos dermoid sinukset jättää hoitamatta, siinä voi esiintyä toistuvia tulehduksia. Kirurginen toimenpide on vaativa ja pitkä ja siihen liittyy paljon komplikaatioriskejä. Lisäksi jos dermoid sinuksen kudosta jää poistamatta, se voi kasvaa takaisin.

Nornan tapauksessa sinus ei jatkunut aivoihin asti, mikä on todella hyvä juttu leikkauksen kannalta. Useiden kyselyjen ja suosituksen perusteella löysin lopulta paikan, missä Norna voitaisiin leikata. Kävimme verikokeissa tarkistamassa, että Nornan hyytymistekijät ovat kunnossa noin viikkoa ennen leikkausta, koska nenäontelo vuotaa todella paljon verta. Lisäksi antibioottikuuri aloitettiin viikko ennen leikkausta voimakkaan turvottelun takia. Nornan kuono avattiin aina nenästä silmien väliin, jotta dermoid sinus saatiin poistettua kokonaan. Leikkauksessa irrotettiin fibroottinen kudosontelo nenän takaa, josta jatkettiin seuraamalla aina ohenevaa juostetta silmien väliin. Poistettua luuta ei voitu laittaa takaisin, koska jos siinä on kiinni sinusta, se kasvaisi takaisin.

Norna vietti koko päivän klinikalla, josta se pääsi kotiin illalla kassillinen lääkkeitä mukanaan. Toipuminen eteni todella hyvin ja ruokakin maistui jo samana iltana.
Seuraavana aamuna oli puhelu kirurgin kanssa, kuinka yö oli mennyt – toipumiseen kuuluu mahdollisesti runsastakin nenäverenvuotoa useiden päivien ajan, mutta Nornan kanssa nenäverenvuoto oli todella vähäistä. Ensimmäinen viikko vietettiin hieman eristyksissä, ettei pääse tapahtumaan mitään vahinkoa. Tikeistä otettiin puolet pois kahden viikon kohdalla ja loput kolmen viikon kohdalla. Haava parani ongelmitta eikä komplikaatioita ilmennyt. Saunaankin päästiin kuukausi leikkauksesta. Kolme kuukautta leikkauksen jälkeen naamaa koristaa komea arpi, mutta elämä on muuten palautunut normaaliksi. Ainoa rajoite, joka meille asetettiin, oli se, ettei kuonopantaa saa pitää, muuten saa haavan parannuttua elää ihan normaalia koiran elämää.

Itse leikkauksesta enemmän infoa sekä kuvia leikanneen kirurgin instagramissa @koirien_kasvainkirurgi.

Teksti ja kuvat: Salla Halonen

Ketkä puuhaavat yhdistyksessä? Tutustu kotisivujen päivittäjään!

Ketkä ovat niitä henkilöitä, jotka puuhaavat yhdistyksen hommissa? Nyt sinulla on mahdollisuus tutustua heihin! Alkuvuoden aikana esittelemme yhdistyksen hallituksen, toimikunnat sekä toimihenkilöt.

Tällä kertaa vuorossa on kotisivujemme päivittäjä Krista Forsander.

”Bullit ovat tulleet elämääni joskus siinä vuonna 2016 ja ensimmäinen oma bulli, Wanda, tuli vuonna 2017. Tällä hetkellä arkea piristää reilu 2-vuotias Maka neiti.

Yhdistyksen aktiivisessa toiminnassa olen ollut mukana nyt toista vuotta ja alusta lähtien olen monen muun homman lisäksi päässyt päivittelemään kotisivujamme. Vielä on senkin osalta paljon töitä tehtävänä ja jos tulee mieleen, kuinka kotisivujamme voisi kehittää käyttäjäystävällisemmäksi, saa vinkata, laittamalla vaikka s-postia sometiimille tai sitten yksityisviestillä somessa. Kaikki palautteet ovat erittäin tervetulleita. ”

Ketkä puuhaavat yhdistyksessä? Tutustu Terrilifen yhteyshenkilöön!

”Koirien täyteinen aika elämässäni on alkanut vuonna 1997, kun vihdoinkin sain kauan odottamani ensimmäisen koiran. Vaikka lapsena vannoin, että sellaisia rumia laatikkopäisiä koiria en varmasti ota, ja ala-aste ikäisen, koirasta haaveilevan, lapsen silmiä hiveli cockerspanieli ja afgaaninvinttikoira, on koiraharrastukseni teini-ikäisenä kuitenkin alkanut pienistä, mutta suuriluonteisista ”laatikkopäisistä” metsästysterriereistä. Ajan saatossa rotuja on tullut muutamia lisää, mukaan lukien bullterrierit ja myös ne cockerspanielit, joskin käyttölinjaiset sellaiset.

Olen työskennellyt pitkään koirien parissa, mutta viimeiset vuodet olen keskittynyt vain omien koirien kanssa harrastamiseen. Suurimmaksi mielenkiinnon kohteeksi on muodostunut koirien kasvattaminen ja siihen liittyvät asiat. Koirat ovat myös johdattaneet minua merten taakse ja tällä hetkellä vaikutan Suomen lisäksi Irlannissa ja UK:ssa.

Terrilife -lehden yhteyshenkilöksi ryhdyin, koska mielestäni rotumme ansaitsee näkyvyyttä oman rotujärjestömme, Suomen Terrierijärjestö ry:n, julkaisussa ja ehkä Terrilifen kautta voisimme tavoittaa myös uusia ja innokkaita harrastajia. Rodun tunnetuksi tekeminen muiden koiraharrastajien parissa on myös mielestäni hyvä asia ja Terrilife tarjoaa siihen palstatilaa neljä kertaa vuodessa. Koen, että Bulterin muututtua vuosijulkaisuksi, on Terrilifen rooli bulliharrastajille myös aiempaa suurempi.”

💡 PS. Jos et muista mikäs se Terrilife olikaan, voit lukea siitä lisää täältä.

Ketkä puuhaavat yhdistyksessä? Tutustu Bullipäivätoimikuntaan!

Bullipäivätoimikunnan tarkoituksena on toteuttaa Bullipäivät ja sen yhteydessä järjestettävä huutokauppa ja juhlaillallinen. Bullipäivät on Suomen Bullterrieriyhdistyksen vuosittainen erikoisnäyttely bullterriereille. Näyttelyn tavoitteena on edistää terveiden, hyväluonteisten, käyttöominaisuuksiltaan ja rakenteeltaan sekä ulkomuodoltaan rodunomaisten, hyvinvoivien koirien kasvatusta.

Miia Koskinen, vetäjä

”Bullipäivät ei ole ainoastaan ”koiranäyttely”, vaan se on myös tapahtuma, joka kokoaa yhteen samanhenkiset ihmiset yhteisen intohimon pariin. Bullipäivien järjestäminen on valtava ponnistus, johon kaikki toimikunnat kantavat kortensa kekoon. Päivien onnistuminen vaatii valtavasti työtä, aikaa ja omistautumista, mutta lopputulos on aina ollut vaivan arvoinen. Yhdessä tekeminen on se juttu.”

Krista Forsander, jäsen

”Koen, että Bullipäivät on yksi yhdistyksen vuoden kohokohdista, joten on hienoa olla tekemässä tätä näyttelyä ja tapahtumaa yhdessä. Olen toista vuotta mukana ja on opettavaista olla osa toimikuntaa, joka koostuu pitkän kokemuksen omaavista henkilöistä, mutta joukkoon mahtuu myös uusia jäseniä, jotka otetaan ilolla vastaan.”

Lilian Forsblom, jäsen

”Olen mukana toimikunnassa, koska mielestäni Bullipäivät on yksi yhdistysjuttujen vuoden kohokohdista. Ilman toimikuntaa meillä ei olisi koko tapahtumaa, vapaaehtoisina teemme todella paljon töitä tapahtuman eteen.”

Anne Sinisalo, jäsen

”Olen toimikunnassa mukana, koska on kiva olla tekemisissä samanhenkisten ihmisten kanssa ja saada yhdessä jotain aikaan.”

Annika Walldén, jäsen

”Olen mukana toimikunnassa, koska onhan se mukavaa saada yhdessä aikaiseksi jotain. Velvollisuuden tunne hallitusjäsenenä ja puheenjohtajana vaikuttaa myös siihen, että olen osa tätä toimikuntaa, mutta koen tärkeäksi, että pystymme yhdessä tekemään Bullipäivistä unohtumattomat ja haluan omalta osaltani olla kantamassa korteni kekoon Bullipäivien onnistumisessa.”

Ketkä puuhaavat yhdistyksessä? Tutustu Jalostustoimikuntaan!

Jalostustoimikunnan tarkoituksena on ohjata ja valvoa rodun jalostusta maassamme ja avustaa kasvattajia ja jalostusyksilöiden omistajia jalostussuunnittelussa antamalla neuvontaa ja informaatiota. Toiminnan tavoitteena on terveiden, rotumääritelmän vaatimukset täyttävien koirien kasvatuksen tukeminen.

Anni Eskeli, vetäjä

”Ensimmäinen bullini, kääpiöbullterrieri Boris, tuli meille vuonna 2011. Sen jälkeen meillä ollut sekä isoja, että pieniä bulleja ja molempia on kotona edelleen. Yhdistyksen toiminnassa olen ollut 2015 alkaen hallituksessa, näyttelytoimikunnissa, Trophy- ja jalostustoimikunnassa. Haluan olla mukana turvaamassa rodun harrastamisen ja kasvattamisen jatkumisen Suomessa, siksi toimin aktiivisesti yhdistyksen parissa.”

Kuva: Kari Ketonen

Mandi Blomqvist, jäsen

”Ensimmäinen bulli tuli taloon 2007 ja ensimmäinen pentue syntyi 2010. Tällä hetkellä kotoa löytyy 4 v tuontinarttu Helga ja pari muun rotuista. Yhdistyksen jutuissa ja toimikunnissa ollut monessa mukana, varmaankin kaikissa muissa paitsi hallituksessa vuosien varrella. Yhdistystoiminnassa olen mukana, sillä halua olla vaikuttamassa rodulle tärkeissä asioissa.”

Tara Fay, jäsen

”Olen harrastanut bulleja ensin penkiltä vuodesta 2013, oman kanssa vuodesta 2020. Kotona nyt yksi stanttu ja juuri tullut mini. Jalostustoimikunnassa olen ollut vuodesta lähtien 2023. Olen kiinnostunut erityisesti rodun terveydentilasta ja sen edistämisestä.”

Lilian Forsblom, jäsen

”Jalostustoimikunnassa olen nyt toista vuotta, koska olen kiinnostunut bullterriereiden terveydestä ja tietenkin myös rodunomaisesta ulkonäöstä, ja minkälaisilla valinnoilla on jalostuksessa merkitystä näiden kannalta. Olen oppinut pitkän linjan bulli-ihmisiltä mielenkiintoisia asioita ja nähdä miten haastavaa jalostus ja siihen liittyvät valinnat voivat olla. Nostan hattua kaikille rotua kasvattaneille!”

Hanna Heinonen, jäsen

”Ensimmäinen bulli tuli kotiin 2008, useamman vuoden odottamisen jälkeen. Tällä hetkellä kotona on kolme bullia, Ursula, John ja Brian. Yhdistyksen jäsenenä olen ollut jo ennen ensimmäistä bullia, mutta yhdistystoiminnassa olen ollut vuodesta 2016 alkaen.  Minulle yhdistystoiminta on tärkeää, koska sen kautta on mahdollista vaikuttaa koiraharrastamiseen.”

Ketkä puuhaavat yhdistyksessä? Tutustu Trophytoimikuntaan!

Katariina Hokkanen, vetäjä

“Hallituksen lisäksi toimin Trophytoimikunnan vetäjänä. Trophytoimikunnan toiminnassa olen ollut mukana vuodesta 2021 saakka. Trophytoimikunnan tehtävänä on valita koirat mm. Bullipäivillä järjestettävään Trophy-kutsukilpailuun, Suomen joukkueeseen Hollannissa järjestettävään N.B.T.C International weekendiin ja Belgiassa järjestettävään C.E.T.S kutsukilpailuun. Vastuullamme on myös Vuoden Bulli-kisa. Haluan olla mukana tässä toimikunnassa, koska haluan olla omalta osaltani pitämässä toimikuntaa hengissä sekä toimikunnassa vaikuttaminen on ollut mukavaa.”

Jutta Nättilä, jäsen

”Ensimmäinen mini minulle tuli vuonna 2011. Kotoa löytyy tällä hetkellä mini Kiila ja stanttu Kaapo, sekä lapinkoira Kikka. Olen ollut yhdistyksen jäsen vuodesta 2010, mutta nyt ensimmäistä vuotta mukana yhdistyksen toiminnassa. Lähdin mukaan edistääkseni omalta osaltani rakkaan rotumme yhdistyksen toimintaa.”

Sanna Perätalo, jäsen

”Ensimmäinen bulli tuli taloon syksyllä 2002. Tällä hetkellä arkeen iloa tuovat kotonamme 5 bullia ja 2 miniä, sekä olen kasvattanut tähän mennessä 13 pentuetta. Yhdistyksen toiminnassa olen mukana nyt toista vuotta. Haluan olla mukana maailman parhaan rodun hyväksi tuomalla oman pienen korteni ja kokemukseni kekoon.”

Ketkä puuhaavat yhdistyksessä? Tutustu rahastonhoitajaan ja jäsensihteeriin!

Anne Sinisalo, rahastonhoitaja

”Hankin ensimmäisen bullini 1987. Sen piti olla ihan tavallinen kotikoira, mutta niinhän siinä kävi, että harrastus vei mennessään. Lopulta kasvatin 7 pentuetta kennelnimellä Nooakin Arkin. Kasvattini saavuttivat mm. Vuoden pentu, Vuoden bulli ja Bullipäivän voittaja -meriitit. Paras saavutukseni on kuitenkin se, että minulta bullin hankkineet halusivat minulta myös sen seuraavan ja sitäkin seuraavan bullin. Välit säilyivät hyvinä, vaikka vastoinkäymisiäkin tuli. Elämäntilanteet muuttuvat ja viimeisestä bullistani luovuin 2012. Tulihan siinä 25 vuotta pyörittyä.

Mukaan yhdistyksen toimintaan lähdin ihan alusta lähtien, ennen kuin oli edes bulliakaan. Vuonna 1992 toimin ensimmäisen kerran yhdistyksen hallituksen jäsenenä. Kävin ahkerasti kokouksissa ja näyttelyissä, ihan tapaamassa ihmisiä ja katselemassa bulleja. Silloin ei ollut nettiä ja ainoa mahdollisuus tutustua rotuun oli löytää ihmiset ja lukea kirjoja. Nyt kun minulla ei ole koiraa, yhdistyksessä toimiminen on keinoni olla koirista puhuvien ihmisten seurassa. Olen ollut hallituksen jäsen, yhdistyksen puheenjohtaja ja tällä hetkellä rahastonhoitaja-kirjanpitäjä. Olen myös yhdistyksen kunniajäsen ja haluan olla sen arvoinen talkoilemalla yhdistyksen tilaisuuksissa. Suomen Bullterrieriyhdistys on minulle tärkeä.”

Sirpa Hopia, jäsensihteeri sekä yhdistyksen edustaja Helsingin Seudun Kennelpiirissä

”Hankin ensimmäisen bullterrierini vuonna 1988 FIN MVA Tiamat Afrodite. Bullterriereitä olen kasvattanut kennelnimellä Bushman-Ranger’s aktiivisesti aina vuoteen 2007. Kodissani asustelee tällä hetkellä kohta 13-vuotias pitkäkarvainen mäyräkoira ”Nenu” sekä 5-vuotias cockeri/sileäkarvainen mäyräkoira yhdistelmästä ”Bella”. Kuvassa tyttäreni bullterrierin, Milan, kanssa (Funbull’s Noelani Ikaika).

Yhdistyksen toiminnassa olen ollut mukana vuodesta 1989, mm. lehden toimituksessa ja päätoimittajana, hallituksessa, toiminut sihteerinä myös hallituksen ulkopuolelta nimitettynä, Let’s Go näyttelytoimikunnassa yms. ”hanttihommia”. Pidin 10 vuoden tauon yhdistystoiminnasta, kunnes 2021 taas innostuin. Istuin 2 vuotta hallituksessa ja nyt kolmatta vuotta jäsensihteerinä.

Yhdistystoiminta on kivaa, saa tehdä töitä rakastamansa rodun eteen, tapaa samanhenkisiä ihmisiä, joilla kaikilla yhteinen rakkauden kohde.”

Anne Sinisalo
Sirpa Hopia

Ketkä puuhaavat yhdistyksessä? Tutustu hallitukseen!

Suomen Bullterrieriyhdistyksen hallituksen tehtävänä on hoitaa yhdistyksen asioita. Hallitukseen valitaan kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan puheenjohtaja, jonka lisäksi hallitukseen kuuluu kuusi kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan valittavaa muuta jäsentä, joista kolme on vuosittain erovuorossa. Hallitus valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan sekä nimeää sihteerin ja rahastonhoitajan. Rahastonhoitaja ja sihteeri voidaan valita hallituksen ulkopuolelta.

Hallituksen tehtävänä on mm. hoitaa juoksevia asioita, kutsua yhdistys kokouksiin ja valmistaa kokoukselle sääntöjen mukaan esitettäväksi määrätyt asiat sekä panna toimeen yhdistyksen kokouksen tekemät päätökset, edustaa yhdistystä, tehdä sitoumuksia, ottaa kantaa ja vastata yhdistyksen puolesta.

Vuonna 2024 hallitus koostuu seuraavista henkilöistä

Annika Walldén, puheenjohtaja

”Bulleja minulla on ollut vuodesta -95 lähtien, tällä hetkellä kotona on Armi ja Tero. Maailmalla muutama sijoitus- ja osaomistusbulli. Yhdistyksen toiminnassa olen ollut mukana 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Yhdistystoiminta on parhaimmillaan kivaa yhdessä, yhteisen tavoitteen eteen tekemistä sekä yhdessä jaettua iloa onnistumisesta. Taustalla on myös ajatus vaikuttamisen mahdollisuudesta.”

Miia Koskinen, varapuheenjohtaja

“Vuodesta -95 minulla on ollut kotona bulli ja tällä hetkellä jaloissa pyörii Yuma ja Goyan. Yhdistyksen toiminnassa olen ollut 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Koen, että asioihin voi vaikuttaa vain osallistumalla ja tekemällä, lisäksi hulluus lasketaan tässäkin eduksi.”

Lilian Forsblom, sihteeri

“Bullien parissa olen ollut vuodesta 2018 ja kotoa löytyy pian 5-vuotias Mauno. Yhdistyshommiin lähdin mukaan vuonna 2021, koska haluan olla mukana rodun elinvoimaisuuden säilyttämiseksi Suomessa.”

Krista Forsander, hallituksen jäsen

“Bullit löysivät sydämeeni vuonna 2016 ja tällä hetkellä arkea piristää 2v Maka. Yhdistyksen toimintaan lähdin mukaan vuonna 2023 halusta olla antamassa omaa aikaa ja osaamista rakastaman rodun hyväksi.”

Katariina Hokkanen, hallituksen jäsen

“Ensimmäinen bulli tuli 1995 ja sen jälkeen kotoa on löytynyt bulleja koko ajan. Tällä hetkellä kotona asuu Hertta, Hilkka, Rilla, Mobi ja Maisa. Sijoituksessa uros Hannu ja siskolla asuu Olli. Yhdistyksen toimintaan lähdin mukaan vuonna 2018, koska haluan olla vaikuttamassa rodulle tärkeissä asioissa.”

Mira Laiho, hallituksen jäsen

“Bulleja olen harrastanut vuodesta 2016 lähtien. Tällä hetkellä kotona on kaksi miniä, Carma ja Jade. Päädyin kokeilemaan kasvattajan työtä ja kotoa löytyy nyt vielä toistaiseksi 6 kääpiöbullterrierin pentua. Toivon vielä palaavani myös bullterriereiden pariin. Yhdistyksen toimintaan lähdin mukaan tänä vuonna halusta edistää rodun tulevaisuutta. Lisäksi yhteistyö mukavien ihmisten kanssa ja talkoilu on mukava lisä arkeen.”

Marja Lindvall, hallituksen jäsen

”Ensimmäinen bulli tuli 2011 ja olen kasvattanut kaksi pentuetta 2014 ja 2015. Nyt kotona on pian 9 v Martti ja Puolasta Olga 8 kk. Yhdistyksen toimintaan tulin aluksi Bullipäivien vetäjänä ja sittemmin hallituksen jäsenenä useamman kauden. Yhdistyksessä pyrin vaikuttamaan rakkaan rotumme hyvinvointiin, sekä yhdistyksen kehittämiseen.

Kasvattajaesittelyssä Prisman

Olen Anitta Aeschlimann ja asun tällä hetkellä toistaiseksi Vantaalla ja kasvatan kääpiöbullterriereitä sekä käyttölinjaisia saksanpaimenkoiria ja biewerterriereitä kennelnimellä Prisman. Kennelnimi on myönnetty vuonna 1989. Koirien kasvatuksessa olen ollut mukana koko ikäni, lähes 60v. Synnyin perheeseen, jossa koirien kasvatusta oli ollut jo useamman sukupolven ajan. Ihastuin bullterrieriin jo pikkutyttönä nähdessäni sellaista ulkoilutettavan usein kotinurkillani. Kasvatustyön jatkaminen omalla kennelnimellä oli minulle luonnollinen jatkumo ja itsestään selvää enkä ole sitä ihmeemmin ajatellut.

Ensisijaisesti tavoitteeni kasvattajana on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia ja kauniita koiria nimenomaan juuri tässä järjestyksessä. Teetän jalostuskoirillani useita terveystutkimuksia, myös Pevisan ulkopuolella olevia, mm. luustotutkimuksia. Haastavinta kasvatuksessa on löytää kaikin puolin sopivia jalostukseen käytettäviä uroksia, joilla on hampaat kunnossa ja jotka omaavat avoimen, hyvän luonteen sekä koon. Kasvatusta hankaloittaa suuresti jalostuksen tavoiteohjelman sydänultravaatimus myös ulkomaiselta urokselta.

Olen kasvatuksessani ostanut sopivia koiria ulkomailta, joilla olen jatkanut sukua. Ensimmäiset kääpiöbullterrierit hain itselleni vuonna 2010 Unkarista. Sen jälkeen olen ostanut koiria mm. Englannista, Tsekeistä ja Puolasta. Omia kasvattejani on mennyt mm. Englantiin ja Ruotsiin. Minulle kävi erittäin hyvä tuuri ostaessani pentuina sisarukset, nyttemmin C.I.B. FI MVA EE MVA LV MVA HeJW-10 BALTV-12 HeW-12 Eger-Vári Mini Egon ja C.I.B. FI MVA EE MVA LV MVA JV-10 BALTV-12 VV-18 Eger-Vári Mini Extran, joiden näyttelymenestys oli päätä huimaava. Egon on myös voittanut Trophy Winnerin vuonna 2012 sekä oli paras mini ym. samana vuonna. Lisäksi sillä on useita muita hyviä sijoituksia, mm. toinen sija veteraaneissa vuonna 2018 Cruftsissa, Birminghamissa. Siskonsa Extra, joka on yksi kantanartuistani, oli samaisessa näyttelyssä kolmas veteraaniluokassa, tuomarina näyttelyssä toimi herra Dominic Clark, Englanti.

Olen myös saanut hankituksi pakastesiementä Englannista, Kennel Duvessasta, jonka kasvattaja on ystäväni, rouva Dorne Vickers, sekä myös muutaman erinomaisen koiran, mm. C.I.B. FI MVA EE MVA LT MVA RU MVA V-14 JV-14 Lafenice Victor Victorius from Duvessa. Bullipäivillä 2014 Vittorio oli BIS 1-pentu, voittaen sekä standardibullterrierit että kääpiöbullterrierit, tuomareina toimivat herra Bill Leslie, UK ja rouva Helen Tonkson, Viro. Vittorio oli 10 kk ikäisenä sekä JV-14 että V-14 Helsingin voittajanäyttelyssä, tuomarina toimi rouva Elisabeth Feuz, Sveitsi. Vittorio on jättänyt todella hienoja jälkeläisiä ja tulevaisuus on turvattu useissa pakasteoljissa sopiville nartuille. Valitettavasti useita Vittorion jälkeläisiä ei ole nähty näyttelykehissä ollenkaan monista omistajien lupauksista huolimatta. Vittorion tytär, FI MVA JV-17 Prisman Rosa Celciana oli paras narttu kehujen kera Terri-Eri -erikoisnäyttelyssä vuonna 2018, tuomarina herra Bill Leslie, Irlanti.

Vuonna 2017 Salon näyttelyssä oli hieno tunne ollessani BIS 1 -kasvattaja, ryhmä koostui valkoisista, nuorista iloisesti heiluvista Prisman mineistä! Tuomarina toimi herra Henry Stanley, Englanti. Oma kasvattini, jonka omistaa Susanna Lappeteläinen, C.I.B. FI MVA DK MVA EE MVA Prisman Scorpion, joka on ollut myös Trophy Winner vuonna 2017. Tuolloin tuomarina toimi rouva Elaine Clark, Englanti, joka halusi nähdä tämän koiran kasvattajan ja onnitteli henkilökohtaisesti hyvästä kasvatustyöstä minua! Nämä kaikkien koirieni näyttelymenestykset lämmittävät edelleen sydäntäni erittäin suuresti! Parasta kasvatuksessa ovat ehdottomasti nämä hauskat ja kekseliäät koirat, joiden kanssa ei mene päivääkään ilman kunnon hymyä!

Kasvattajaesittelyssä Snakecharmer’s

Olen Katerina Mlcochova Nummelasta, ja olen kasvattanut kääpiöbullterriereitä vuodesta 2010 kennelnimellä Snakecharmer’s.

Lapsesta saakka olen ollut hyvin kiinnostunut kaikista eläimistä, erityisesti koirista. Tiesin jo nuorena, että haluaisin käydä koiranäyttelyissä ja kasvattaa koiria. Jossain vaiheessa sain käteeni kirjan ”Pienet metsästyskoirat”, jossa oli esittely bullterriereistä. Olin täysin myyty, wow, mikä koira!

Vaikka olin päättänyt, että haluan kasvattaa koiria jo peruskoulussa, meni suunnitelmien toteutumiseen monia vuosia. Unelmani toteutui viimein muutettuani Suomeen vuonna 2004. Sain kennelnimen vuonna 2008 ja vuonna 2010 syntyi Snakecharmer’sin ensimmäinen pentue, mikä oli myös Suomen ensimmäinen interbreed pentue. Ja tästä pentueesta se on jatkunut aina tähän päivään saakka, jo neljännellä sukupolvella. 13 pentuetta on tällä hetkellä takana.

Tavoitteenani on kasvattaa terveitä, hyvännäköisiä ja tervepäisiä pikku bulleja. Omat koirani ovat kantanartusta alkaen laajasti tutkittu, kaikilla sydän ultrattu muiden testien lisäksi. Itse en huolestu mineillä muutamista ylimääräisistä senteistä niin kauan, kuin koira on muuten tasapainossa. Purennat ovat toki yksi iso haaste rodussa. Vaikka kuinka kasvattaja yrittää saada aikaiseksi parhaan mahdollisen lopputuloksen kasvatuksessa, niin pirun luonto loppujen lopuksi päättää, ja voi milloin tahansa vetää maton jalkojen alta. Olen ollut viime vuosina todella onnekas ja olen saanut erittäin asialliset ja vastuulliset sijoituskodit, jotka jaksavat touhuta koirien kanssa ja olla aktiivisesti mukana kouluttaen ja valmistautuen näyttelyihin. Ilman näitä sijoituskoteja en pystyisi aktiivisesti kasvattamaan, kun itseltäni ei löydy tilaa ja aikaa kuin kahdelle koiralle työn ohessa. Eritäin suuri kiitos teille. <3

Minien kasvatuksessa on omat haasteensa. Minun mielestäni tällä hetkellä on vaikea löytää sopivia uroksia jalostukseen, koska STJ rajoittaa ulkomaalaisten urosten käyttöä Suomessa. Päätös perustuujonkinlaiseen oletukseen siitä, että ulkomaalaiset urokset ovat täysin testaamattomia tai ovat meidän sääntöjen mukaan huonosti testattuja. Tämä ei oman kokemukseni mukaan pidä paikkansa. Olen käyttänyt 10 kertaa ulkomaalaisia uroksia, joiden sydämet ovat ultrattu jo paljon ennen meidän Pevisaa. Omasta mielestäni tämä ajaa minien kasvatuksen Suomessa umpikujaan, Suomen kanta, kun on niin pieni.

Mieleen painuvin hetki kasvattajana oli katsella tori.fi sivuja läpi ja huomata, että siellä uutta kotia etsivä kääpiöbulli uros oli oma kasvattini. Vaikka kuinka kasvattajana yritän löytää parhaimmat kodit pennuille, niin joskus sitä erehtyy. Juuri tästä syystä olen erittäin kiitollinen niistä rakastavista loppuelämään kodeista.

Bulli on upea rotu, toki ei helpoimmasta päästä kasvattaa, mutta en vaihtaisi. Bulli on vaan niin <3