Bullipäivät 2023 – Kentän laidalta

Katariina, kennel Undeniabull – Kasvattajatuomari on harvinaista herkkua täällä Suomessa

Katariina on ollut ensimmäistä kertaa Bullipäivillä vuonna 1997 ensimmäisen bullterrierinsä Armin kanssa. Tällöin tuomarina oli Englannista Eric Stanley, kennel Aricon. Kuitenkin vasta vuoden 2017 jälkeen Katariina on käynyt säännöllisemmin Bullipäivillä.

”Tänä vuonna tuli taas lähdettyä Bullipäiville, kun noita näyttelykelpoisia koiria löytyy.

Lisäksi Mobi ja Maisa oli kutsuttu Trophy Show´hun. Mielellään sitä kasvattajatuomarille koiransa ilmoittaakin, se kun on harvinaista herkkua täällä Suomessa!” toteaa Katariina.

Katariinan omista ja sijoituskoirista virallisessa näyttelyssä oli Hannu juonioriluokassa, Meeko nuorissa, Mobi ja Maisa valioissa sekä Olli veteraaneissa. Lisäksi kasvatteja oli sekä Open Show’ssa kuin myös virallisessa näyttelyssä. ”Mobi oli paras uros 2 ja olimme paras kasvattajaryhmä. Mobin ja Envyn tytär Wimma voitti lauantaina Open Shown stanttujen osalta,” toteaa Katariina. ”Emme varsinaisesti kutsuneet kasvattejamme / sijoituskoiriamme Bullipäiville, mutta jos joku haluaa tulla, on se vain plussaa meille, ja
onhan se kiva nähdä kasvatteja niin kehässä, kuin kehän ulkopuolellakin,” jatkaa Katariina.

Katariinan mielestä Bullipäivät olivat jälleen hyvin järjestetyt ja ilmapiiri oli ystävällinen. Paikkavalinta oli oiva, koska siellä oli helppo liikkua koirien kanssa. ”Parasta kuitenkin viikonlopussa oli nähdä niin paljon bulleja näyttelyissä! Harvinaista herkkua tänä päivänä,” toteaa Katariina.

Juho ja Seppo – Viikonloppu ylitti odotukset

Juho oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa Bullipäivillä kahdeksan kuukauden ikäisen Sepon, Willinluonnon Captain Jack Sparrow, kanssa.
”Me asutaan Turun hienostoalueella, eli Pallivahassa omakotitalossa. Meillä
on aidattu piha, jossa kasvoi nurmikkokin ja erilaisia kukkia ennen kuin Seppo tuli taloon. Tällä hetkellä kuitenkin Gobin autiomaakin on vehreämpi paikka”, toteaa Juho.

Bullipäiville sai lähtemään viikonloppu pois kotoa ja mukavankuuloinen ohjelma. Luvassa oli majoitus, illallinen ja huutokauppa sekä tietenkin Seppo näyttelyssä pentuluokassa. ”Toisen koiran rodun parissa, kun on pyörinyt vuosia, niin lähes kaikki niistä piireistä on joko tuttuja tai ainakin naaman on nähnyt. Bullipäivillä puolestaan tiesin paikalla olevan kolme henkilöä, jotka tunnen. Odotin muutenkin kauhunsekaisella mielenkiinnolla, kuinka koiraporukka pärjää samassa paikassa koirinensa pari päivää,” sanoo Juho.

”Seppo oli odotetusti pentujen kakkonen, koska toinen korva ei ole noussut. Mutta Seppo sai KPn, joten tuomari tykkäsi, korvasta huolimatta. Tuomari, Jamie Emett oli hyvä. Hän tunsi rodun, kiinnitti huomioita oleelliseen ja arvosteli reilusti, koiran iän huomioiden”, sanoo Juho.

Juhon mielestä viikonloppu oli positiivinen yllätys leppoisalla touhulla. ”Parasta oli kokonaisuus, joka oli erittäin hyvin järjestetty. Illallinen ja valokuvaus olivat kuitenkin ehkä parasta, samoin paikkana Iloranta. Ja tietenkin Sepon uusi BFF Markku. Tapahtuma ei siinä mielessä vastannut odotuksia, sillä siellä oli yksi porukka, ei montaa kuppikuntaa, jotka kyräilevät. Eli ylitti siis odotukset”, toteaa Juho

”Niille, jotka eivät ole koskaan olleet Bullipäivillä voin sanoa, että kannattaa mennä. Ja olla myös yötä, pelkkä päiväkäynti ei kauheasti normaalista koiranäyttelystä eroa. Ensi vuonna ehdottomasti mennään Sepon kanssa uudestaan. Jos toinenkin korva nousee, niin Seppo voittaa kaikki. Jos ei, niin Seppo voittaa Open Shown´n”, naurahtaa Juho.

Sanna, kennel Funbull’s – Monta hyvää asiaa samalla reissulla

Sanna on ollut ensimmäisen kerran Bullipäivillä vuonna 2002. Tällöin Sannalla ei vielä ollut omaa bullia.
Tänä vuonna puolestaan mukana oli minien Open Show´n pikkupennuissa Myy, Trophy Show’ssa ja

bullterriereiden virallisessa näyttelyssä nuorissa nartuissa Varpu ja valioissa äitinsä Venni. Varpu ja mukana turistina ollut Selja osallistuivat Suomen Bullterrieriyhdistyksen jalostustoimikunnan järjestämään joukkotarkastukseen.

”Joukkotarkki oli tänä vuonna isoin houkutin osallistumiseen. Todella edullinen verrattuna siihen, mitä samat tutkimukset esimerkiksi meillä Oulussa maksaa”, toteaa Sanna.
Näyttelyiden suhteen Sannalla ei ollut kummempia odotuksia. Terveystarkastuksista puolestaan Sanna toivoi hyviä tuloksia niin omilleen, kuin muille osallistuneille kasvateille myös. ”Yhteensä kasvattejani oli mukana viisi ja kaikki todettiin sydänultrassa terveiksi ja myös polvet olivat kaikilla terveet. Koen erityisesti sydänultran todella tärkeäksi tutkimukseksi bulleilla ja oli hienoa saada Bullipäivien yhteydessä samalla
tehtyä myös tarkastukset. Monta hyvää asiaa samalla reissulla”, kertoo Sanna.

Sannan mielestä tuomari käsitteli koiria kauniisti ja ymmärsi hienosti pentujen ”pöllöilyä” ja oli kärsivällinen koirien kanssa. ”Tulosten puolesta olemme oikein tyytyväisiä. Mukana harjoittelemassa ollut mini Myy oli hienosti lauantain Open Show’n BIS-pentu. Varpu puolestaan Trophy Show’n paras kotimainen koira ja Runner-Up sekä sunnuntain virallisessa näyttelyssä paras nuori narttu ja paras narttu 3. Äitinsä Venni oli
myös erinomainen ja sijoittui valioluokassa kolmanneksi”, sanoo Sanna.

Parasta sannan mielestä viikonlopussa oli mahtavien joukkotarkastustulosten lisäksi nähdä paljon bulleja ja tuttuja ihmisiä rodun parista. Toiveena onkin päästä ensi vuonnakin mukaan Bullipäiville.

Tia ja Markku – Bulli-hulluuden uudelleen iskettyä oli pakko lähteä taas Bullipäiville

Tia tuli Bullipäiville Porista 11 kuukauden ikäisen Markun (Dustan) kanssa, joka osallistui näyttelyssä
junioriluokkaan. ” Viime kerrasta Bullipäivillä kerkesi kulumaan n. 10 vuotta. Ensimmäinen kerta Bullipäivillä taisi olla vuonna 2010 tai 2011, ainakin muistaisin olleeni 2011 Ruovedellä”, toteaa Tia.

”Ennen tätä vuotta olemme käyneet kolme tai neljä kertaa. Silloin reissattiin ensimmäisen bullimme Martin kanssa. 10 vuoden tauko hurahti perhettä perustettaessa ja kerkesimme neljä vuotta olla ilman bulliakin. Viime syksynä, kun pentu valtasi taas talon ja bulli-hulluuden uudelleen iskettyä, oli tietysti pakko lähteä taas käymään,” jatkaa Tia.

Tia ja Markku yöpyivät Ilorannassa lauantaina ja sunnuntaina, jolloin aikaa jäi myös luonnosta ja yökävelyistä nauttimiseen. Ja lenkkiseuraakin löytyi Hannusta ja Läristä sekä uintikaveriksi Seppo. ”Suuret suunnitelmat oli kyllä ottaa tosi söpöt studiokuvatkin, mutta nuorella miehellä oli meno sen verran hurjaa, että päädyttiin säästämään kuvaajan (ja omia) hermoja. Jälkikäteen hieman harmittaa koska muiden kuvat on ollut ihania.

Joukkotarkastuksia toivotaan ensi vuonnakin, nyt ei Markun ikä vielä riittänyt,” sanoo Tia.
Sunnuntain näyttelyssä Markku päätti yllättää ja sai ensimmäisen juniorisertifikaatin ollessaan JUN-ROP ja PU4. ”Meni niin hyvin, että lempinimi melkein muuttui mulkku-Markusta mahti-Markuksi,” naurahtaa Tia. Tia koki, että tuomari loi kehään kiireettömän tunteen ja antoi koiralle aikaa. Ensimmäinen kerta kasvattajatuomarilla oli positiivinen kokemus Markun saadessa kokonaisvaltaisen ja koiran näköisen arvostelun.

”Kokonaisuutena reissu oli tosi onnistunut, täys 10! Mukavia ihmisiä hyvällä tuulella, uusia kavereita ja tietty bulleja! Pitihän sitä muutamat tuliaisetkin kentän laidalta ostaa ja voittaa arpajaisissa. Porissa ei kauheasti törmää bulleihin, joten ihan vertaistukena oli ihana taas huomata, ettei meillä asukkaan ainut höntti sirkuspelle. Oli kiva tulla pitkän tauon jälkeen ja nyt voikin odottaa ensi vuotta,” sanoo Tia.

Kuvat: Kari Ketonen

Pakastespermalla vaihtoehtoja koiranjalostukseen

Pakastetun sperman käyttö tarjoaa vaihtoehtoja koirien jalostukseen ja auttaa geneettisen monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Sen avulla nartun siementämiseen voidaan käyttää kaukanakin asuvaa urosta tai lupaavan uroksen spermaa voidaan pakastaa myöhempää käyttöä varten. Pakaste säilyy nestemäisessä typessä käyttökelpoisena jopa ikuisesti, joten jalostusvalintoja voidaan tehdä koirasukupolvienkin päästä.

Miksi pakastaa koiran spermaa?

Kun puhutaan pakastespermasta ja keinosiemennyksistä, monille ei välttämättä tule koirien jalostus ensimmäisenä mieleen. Kyseessä on kuitenkin koko ajan yleistyvä koirien lisääntymisen apuväline, ja spermapankkipalveluille on enemmän kysyntää kuin koskaan.

Eri rotujen tiettyjä ominaisuuksia pyritään ylläpitämään vuosien saatossa, vaikka osa niistä voi kadota tai vaimeta. Pakasteesta sulattamalla voidaan virkistää ja palauttaa geenejä jopa vuosikymmenien takaa. Sukupolvien kuluessa on kuin toisi uutta materiaalia kantaan, koska sukulaisuusaste vähenee polvi polvelta. Pakastespermaa käytettäessä jalostusvaatimukset ovat samat kuin astutuksissakin terveyden ja käyttöominaisuuksien puolesta. Keruu- ja pakastuspäivämäärä vastaa siten käytännössä astutuspäivää.

Uroksen hedelmällisyys on parhaimmillaan noin 2–5-vuotiaana, ja sperman keruu ja pakastus on suositeltavaa tehdä sen ikäisenä. Vanhempienkin urosten spermaa voidaan pakastaa, mutta se ei välttämättä kestä prosessointia yhtä hyvin. Keruun yhteydessä tehtävä sperman laadun tutkimus antaa arvokasta tietoa hedelmällisyyden tilasta. Se voi paljastaa piilevän hedelmällisyysongelman, joka on saatettu aiemmin laittaa esimerkiksi epäonnistuneen astumisen piikkiin. Yhden keruukerran perusteella ei kuitenkaan kannata tehdä hätäisiä johtopäätöksiä, koska sperman laatu on luonnollisesti aaltoilevaa, ja tulos voi muutaman kuukauden päästä olla hyvinkin erilainen.

Yhdestä keruusta saadaan yleensä useita siemennysannoksia. Näitä voidaan säilöä spermapankissa ja käyttää sopivien morsianten löydyttyä, vaikka maailman toiselta puolelta tai vuosien päästä. Pakastesperman säilöminen mahdollistaa lupaavan uroksen sukulinjan jatkumisen esimerkiksi tapaturman tai muiden odottamattomien tapahtumien sattuessa.

Pakastesperma myös helpottaa geenivaihtoa ulkomaisten kasvattajien kanssa. Pakasteen kuljettaminen on huomattavasti kätevämpää ja sisältää vähemmän riskejä kuin koiran lennättäminen ulkomaille.

OPVET-spermapankin asiantuntemus käytettävissäsi

OPVET tarjoaa sperman tutkimuksen ja pakastamisen lisäksi pakasteiden säilytystä ja kuljetuksia sekä Suomessa että ympäri maailman. Pankkimme perustettiin vuonna 2004 Opaskoirakoulun oman jalostuksen tueksi. Palveluita alettiin tarjota heti myös yksityisten kasvattajien ja henkilöiden koirille sekä hyöty- ja virkakoirille. Asiakkaiden luottamuksesta kertoo se, että nykyään ulkopuolisten säilytysten osuus on moninkertainen omiimme verrattuna. Hyödynnämme pakastusmahdollisuutta omassa jalostustoiminnassamme koko ajan tehokkaammin, ja suurin osa Opaskoirakoululla syntyvistä pennuista on pakastepentuja.

OPVET-spermapankki toimii Vantaalla, Näkövammaisten liitto ry:n alaisen Opaskoirakoulun tiloissa. Vastaanotollamme sinua palvelee aina asiantunteva eläinlääkäri ja henkilökunta. Spermapankilla on oma erillinen sisäänkäyntinsä, ja myös vastaanotto, kylmiö ja varastointi on eroteltu omiksi tiloikseen.

Spermapakasteiden säilytykseen käytetään yhtätoista vastikään uusittua varastotankkia, joita täytämme nestemäisellä typellä suoraan rakennuksen vieressä sijaitsevasta Linde Gas:n kaasuasemasta. Turvallisuudesta huolehditaan mm. useilla happikatomittareilla ja henkilökunnan asianmukaisella perehdytyksellä typen käytössä. OPVETin toimintaa valvotaan Aluehallintoviraston toimesta.

Miten spermankeruu tapahtuu?

Ennen keruuta pyydämme tarvittavat asiakastiedot ja lähetämme asiakkaalle kattavan tietopaketin luettavaksi. Jos asiakas ei omista keruuseen tuomaansa koiraa, hän tarvitsee omistajalta kirjallisen todistuksen koiran tai siitä saadun pakasteen käyttöoikeudesta. Kaikki asiakastiedot ja jalostusvalinnat ovat luottamuksellisia, eikä tietoja luovuteta kolmansille osapuolille ilman suostumusta.

Vastaanotolla koiran tunnistusmerkintä tarkastetaan ja eläinlääkäri tekee terveystarkastuksen ennen keruuta. Varmistaaksemme parhaan mahdollisen tuloksen käytämme keruutilanteessa aina houkuttimena juoksuaikaista narttua. Asiakas voi tuoda itse sopivan nartun paikalle tai me pyrimme löytämään sellaisen. Meidän lainaamamme nartut ovat labradorinnoutajia. Jotkin urokset voivat olla hyvin tarkkoja houkutinnartun rodusta ja juoksun oikeasta ajankohdasta.

Eläinlääkäri suorittaa keruun käsin stimuloimalla.  Ensikertalaiselle urokselle tilanne voi olla outo, vaikka koira olisi astunut aikaisemmin. Keruun onnistumiseksi on tärkeää, että uros pystyy rentoutumaan ja keskittymään nartun haisteluun mahdollisimman paljon. Hedelmällisyys ja sperman saanti on aina yksilöllistä, ja tulokseen vaikuttaa moni asia. Tutkimusten mukaan parhaaseen lopputulokseen päästään nuoren, terveen, mahdollisesti jo astuneen, stressitöntä elämää viettävän koiran kanssa. Myös mahdollisilla lääkityksillä ja ravintolisillä voi olla vaikutusta.

Kun sperma on kerätty, eläinlääkäri tutkii mikroskoopilla siittiöiden määrän, elävyyden ja viallisten siittiöiden osuuden. Siittiötiheyden tarkistamiseen käytetään fotometriä. Elävien, eteenpäin liikkuvien siittiöiden osuuden tulisi olla tässä vaiheessa 60-90%. Joukossa on aina jonkin verran viallisia tai vaillinaisesti kehittyneitä siittiöitä, jotka eivät ole hedelmöityskykyisiä. Näitä saisi olla korkeintaan neljäsosa. Pakastusprosessi on siittiöille rankka, minkä vuoksi spermalta “vaaditaan” enemmän kuin luomuastutuksessa. Yhdellä kerralla saatavien siemennyserien määrä voi vaihdella paljonkin, ja tähän vaikuttavat sperman laadun lisäksi koiran koko, ikä ja kiihottuminen keräyshetkellä.

Keruukäyntiin varataan noin puoli tuntia aikaa, jonka jälkeen asiakas pääsee lähtemään. Itse keruuseen harvoin kuluu koko varattua aikaa, mutta ensikertalaisille uroksille ja ulkomaille lähettämistä suunnitteleville on hyvä varata aikaa asioiden läpi käymiseen. Tietyin ehdoin spermaa voidaan kerätä saman päivän aikana toisenkin kerran.

Mikäli käy ilmi, että sperman pakastaminen ei ole laadun ja määrän puolesta kannattavaa, ei tietenkään veloiteta koko prosessin hintaa. Keruukäynnin hinta voi vaihdella siis noin 150 ja 600 euron välillä, riippuen siitä, päätyykö sperma pakkaseen, onko lainanartulle tarvetta ja onko keruita tehty useampi.

Sperman pakastaminen on monivaiheinen prosessi

Kun sperma on todettu pakastuskelpoiseksi, aloitamme prosessin erottelemalla siittiöt muusta siemennesteestä sentrifugoimalla. Ylimääräinen neste poistetaan ja sperma laimennetaan pakastukseen tarkoitetulla CaniRep-liuoksella. Hyödynnämme myös aiemmin erotellun nesteen eli supernatantin tekemällä siitä oman sulatusaineen, jota voidaan käyttää kaikkien saman koiran pakasteiden kanssa.

Laimennettu sperma viilennetään hitaasti ja pakataan kylmiössä “olkiin” eli puolen millilitran muovipilleihin, joihin on merkitty tarkoin koiran tiedot sekä keruupäivä ja –paikka. Jokainen olki tulee sisältämään noin 100 miljoonaa siittiötä. Olkia viilennetään typpihöyryssä, minkä jälkeen ne varastoidaan nestemäiseen typpeen, jonka lämpötila on -196°C.

Myöhemmin pieni erä siementä koesulatetaan ja katsotaan miten kyseinen ejakulaatti on kestänyt prosessoinnin. Pakastusprosessin aikana kuolee aina jonkin verran siittiöitä, ja koesulatuksessa elävyys on yleensä matalampi kuin heti keruun jälkeen. Hyvälaatuisessa pakastespermassa eläviä siittiöitä on sulatuksen jälkeen vähintään 50%, mutta käyttökelpoisuuden alarajana voidaan pitää 40%. Elävyysprosentin perusteella lasketaan, kuinka monta olkea tarvitaan yhteen keinosiemennykseen, johon suosituksena on yleensä 150-200 miljoonaa elävää siittiötä. Eläinlääkäri saattaa suositella kahta siemennyskertaa parhaan tuloksen takaamiseksi.

Pakasteen käyttö Suomessa ja ulkomailla

Keinosiemennystä suunnitellessa nartun kiimaa tulee seurata tarkasti progesteronitestien avulla. Niiden perusteella asiakkaan valitsema eläinlääkäri määrittää oikean ajankohdan siemennykselle. Siemennyspaikan ja –ajan selvittyä sperman omistaja ilmoittaa meille pakasteen käytöstä, jonka jälkeen pakkaamme sovitun määrän kuljetussäiliöön odottamaan siirtoa. Jos pakaste on myyty toiselle henkilölle, hän tarvitsee omistajalta luovutustodistuksen siemennysannoksista. Suosittelemme tutustumaan Kennelliiton omaan keinosiemennysohjeistukseen ja syntyvien pentujen rekisteröintivaatimuksiin.

Käytössämme on peräti kymmenen spermapakasteiden siirtoihin tarkoitettua kuljetussäiliötä, jotka pidetään aina kylminä ja valmiina lähtöön. Siten pakasteen saa noudettua lyhyelläkin varoitusajalla. Kuljetussäiliöt pitävät varastointikylmyyden (alle -120°C) parikin viikkoa, eli sperman laatu ei pääse muuttumaan matkatessa. Tankin kuljetus on turvallista, ja sen voi tehdä joko asiakas itse, hänen valtuuttamansa henkilö tai järjestämämme kuljetusfirma. Mukaan pakataan aina olennaiset spermaa koskevat lomakkeet.

Jos pakastetta haluaa lähettää ulkomaille, on huomioitava, että jotkin maat edellyttävät erilaisia verikokeita, muita terveystarkastuksia tai virkaeläinlääkärin allekirjoituksia papereihin. Me selvitämme vastaanottavasta spermapankista ajankohtaiset vaatimukset ja neuvomme tarvittaessa asiakasta, jotta ne varmasti täyttyvät.

Pakastesperman tuonti ulkomailta

Joskus omiin jalostustarpeisiin sopiva uros löytyy ulkomailta. Tällöin kyseisen uroksen pakastesperman siirtäminen Suomeen voi olla kannattavaa. Sperma voi olla jo valmiiksi pakastettua tai sitä voidaan kerätä juuri tätä reissua varten. Ulkomailta tuotu sperma voi olla pakastettuna erilaisiin olkiin (straws) tai viaaleihin pelletteinä (vials/pellets) eli puristettuna pieniksi palloiksi. Kaikki ovat yhtä käyttökelpoisia.

Asiakkaat ovat ensin itse yhteydessä ulkomaisiin urosten omistajiin ja spermapankkeihin, koska he päättävät milloin, mistä koirista sekä miten paljon pakasteannoksia tuodaan. Meiltä voi kysyä neuvoa yleisissä pakastespermoja koskevissa asioissa, esimerkiksi sperman laatuun ja lomakkeisiin liittyen.

Pakasteen tuonti Suomeen voi lähtömaasta riippuen vaatia paljonkin erilaisia asiakirjoja ja toimenpiteitä. Me järjestämme kuljetuksen Suomeen, hoidamme vaaditut rajamuodollisuudet asiakkaan puolesta ja kommunikoimme asiakkaiden ja spermapankkien kanssa yhteissähköposteilla, jotta kuljetukset sujuisivat mahdollisimman jouhevasti. Lähetämme aina kuljetuksen seurantanumerot asianomaisille.

Teemme kaikille saapuville tankeille tulotarkastuksen ja varmistamme, että pakastetta on saatu sovittu määrä ja tankki on pysynyt kylmänä matkan ajan. Pääsääntöisesti emme tee muualta tulleille pakasteille koesulatuksia. Asiakkaat saavat kopiot kaikista mukana tulleista lomakkeista ja säilytyssopimuksen allekirjoitettavaksi. Saapunut sperma voidaan joko jättää OPVETiin säilytykseen tai pakata annokset valmiiksi nopeaakin käyttöä varten.

Yhteys- ja lisätiedot

OPVET / Opaskoirakoulu
Siltaniitynkuja 1
01260 Vantaa
+358503684894 / 0103955911
spermapankki@opaskoirakoulu.fi
www.opaskoirakoulu.fi/fi/opvet-spermapankki
www.facebook.com/opvetsemenbank

Teksti ja kuvat: biologi, FM Saila Kilpeläinen ja Nelli Rajala

Harrastuksena rally-toko

Kuopiossa asuva Salla Halonen harrastaa aktiivisesti yhdessä bullterrieriensä Nornan ”Bullanballet Laloumena” ja Freijan ”Corpus Robustus Devana” kanssa. Lajeihin kuuluvat rally-toko, toko sekä nosework. Testiin on päässyt myös jäljestäminen ja agility, hoopers on vielä listalla.

Sallan ensimmäinen kääpiöbullterrieri vei harrastuspoluille noin kymmenen vuotta sitten ja siitä kaikki sai alkunsa. Freija on käynyt pentuna pentutokoa useamman kurssin ja Norna aloitti myös heti pikkupentuna pentukurssin ja useamman toko-kurssin. Sittemmin Salla ja Norna päätyivät yhdistetylle toko+rally -kurssille ja sillä tiellä kaksikko on edelleen kahden vuoden jälkeen. Norna aloitti myös noseworkin suunniteltua aiemmin, kun kurssille ilmoitettu seniorikoira siirtyikin yllättäen ajasta ikuisuuteen kesken kurssin.

Mistä harrastaminen sai alkunsa?  

”Kaikesta turhasta puuhasta on yllättävän paljon apua arkielämässä ja kuka nyt ei haluaisi koiran etsivän ja ilmaisevan paperirahaa!”, naurahtaa Salla viitaten heidän nosework-harrastukseensa. ”Lisäksi kun huomaa, kuinka bullit oikeasti tykkää oppia uusia asioita ja puuhata ihmisten kanssa, niin asioiden käännyttyä oikealle kanavalle saattaa käsissä olla yllättävänkin nekku tyyppi”, Salla jatkaa. Toko-kurssin aikana Rally-tokoa mainostettiin hauskana ja rentoja yhteisenä puuhana koiran kanssa, joten Salla päätti lähteä kokeilemaan lajia, ja he päätyivätkin edesmenneen kääpiöbullterrierin Erwinin ” Bisbull’s Poker Face” kanssa kisaamaan ihan mestariluokkaan asti.

Millaista on harrastaminen bullin kanssa?

”Hauskaa ja raivostuttavaa! Koskaan ei tiedä, mitä kentällä tapahtuu,” naurahtaa Salla. Käydessään radalla kaveriensa koirien kanssa, Sallasta tuntui, että muut koirat toimivat pelkällä ajatuksella. Bullterrierille puolestaan joutuu ajatukset artikuloimaan ja viittomaan useammalla kielellä ja viitenä kopiona. Omistajalta harrastaminen vaatii hurjan määrän huumoria, pitkää pinnaa ja mielellään tsemppikaverin. Kekseliäisyys on kova sana bullterriereiden parissa, ne kun osaavat vedättää huomaamattaan, mutta tekevät kyllä, jos sillä tuulella ovat. Salla sanoo, että usein kuulee bullterriereiden olevan tyhmiä, vaikka sitä ne eivät kuitenkaan ole. Sallan oman kokemuksen mukaan bullterrierit tylsistyvät nopeasti, eikä sen takia samaa asiaa voi toistaa tuntikausia. ”Laatu korvaa määrän, mieluummin useasti, vähän ja laadukkaasti – saa lopettaa, vaikka heti yhden huippuhetken jälkeen, josta tottakai saa megapalkan, eihän kukaan ilman palkkaa töitäkään tee”, sanoo Salla. Salla ei treenaa koiriensa kanssa kotona. ”Kuka sitä kotiläksyt nyt muutenkaan tekisi, vaan jos satutaan silloin tällöin käymään arkiaamuisin hallilla, niin kerrataan kuukauden kotiläksyt kerralla”. Salla kokee, että bullterrierit ovat mestareita ketjuttamaan asioita oman mielensä mukaan, eli jos koira alkaa tarjoamaan jotain ihmeellistä, niin se on vain jossain vaiheessa saanut todennäköisesti palkan aavistuksen väärässä kohdassa.

Mitä on rally-toko?

Rally-toko on sekoitus tottelevaisuutta, koiratanssia ja agilityä. Lajissa tärkeintä on koiran ja ohjaajan iloinen yhteistyö, ja laji sopii kaiken rotuisille ja ikäisille koirille sekä kaikille ohjaajille. Rally-tokossa suoritetaan erilaisia liikkeitä tehtäväkylttien määräämässä järjestyksessä tuomarin suunnittelemalla radalla. Liikkeitä voivat olla esimerkiksi liikkeestä istuminen, liikkeestä seisominen, pyörähdyksiä, seuraamispuolen vaihtaminen, seuraaminen eri tempoilla ja erilaisin käännöksin, sekä ohjaajan edessä ja sivulla peruuttaminen. Koiraa saa ohjata sekä suullisin käskyin, että käsimerkeillä, ja sitä saa kannustaa koko radan ajan. Rally-tokossa on neljä eri luokkaa: alokas, avoin, voittaja sekä mestari. Kylttejä on radalla 10–20 kappaletta ja radan pituus sekä vaativuus kasvavat siirryttäessä luokasta toiseen, samalla arvostelu tiukentuu.

Rally-tokossa alokasluokan radat suoritetaan koira kytkettynä ja koira kulkee ohjaajan vasemmalla puolella. Radalla tulee olla tavallinen solkipanta tai valjaat ja hihna, eikä niissä saa roikkua mitään ylimääräistä. Ylemmät luokat suoritetaan koiran ollessa irti ja oikealla puolella seuraaminen tulee mukaan voittajaluokassa. Koira kannattaakin opettaa seuraamaan heti alusta lähtien kummallakin puolella ja jokainen tehtävä suoritettavaksi kummallakin puolella. Tämä tukee hyvin sitä, että koira pysyy kunnossa eikä lihakset esimerkiksi jumiudu toiselta puolelta. Fyysisesti laji ei ole kovin raskas ja se on hyvä laji junnusta vaariin. Varsinkin ylemmissä luokissa itse treeni menee jo fysiikkatreenistä juuri siksi, että kaikki liikkeet tulee kyetä suorittamaan kummaltakin puolelta.

Sallan vinkit harrastusta aloittavalle

”Jos koira osaa naksuttelun, niin siitä on hyvä lähteä. Koira oppii parhaiten, kun se oikeasti keksii asian itse. Houkuttelemalla ja käsin ohjaamalla ei tule niin hyvää oppimistulosta,” toteaa Salla. ”Kannattaa myös opetella palkkaamaan koira juuri kyseiselle koiralle parhaalla palkalla, erityisesti jos suunnittelee menevänsä jollekin kurssille.”

”Ennen Rallyn aloittamista kannattaa harkita edes yhtä toko-kurssia, koska laji kuitenkin on pohjimmiltaan seuraamista ja paikallaoloa höystettynä mukavilla twisteillä,” sanoo Salla. Rally-tokoa voi treenata monissa koirakouluissa, ja näiden suhteen kannattaa myös olla kriittinen, koska hyvä opettaja voi olla kiven alla. Tehtäväkyltit löytyvät myös Virkusta (www.virkku.net), jos lajiin haluaa tutustua itsenäisesti. Vanhoja ratapiirustuksiakin on myös helposti saatavilla internetistä.

Rally-toko saattaa olla nimenomaan ohjaajalle hankala laji. Salla sanoo, että kisatilanteessa se on yleensä ohjaaja, joka kerää kaikki virhepisteet. Rally-tokossa on hyvin paljon mitä ihmeellisimpiä sääntöjä, joiden sisäistämiseen voi mennä aikaa, eikä aina silloinkaan ihan ymmärrä mitä pitäisi tehdä. Kisoja järjestetään ympäri maata ja yleensä yleisö on sallittu suorituksia seuraamaan. ”Onneksi aina voi harrastaa ilman kisatavoitteita, eikä kaikki ole silloin niin justiinsa!” sanoo Salla.

Vietä bullisi kanssa turvallinen kesä

Sanotaan, että kesä on ihmisen (ja koiran) parasta aikaa! On kuitenkin hyvä muistaa, että kesään liittyy omat riskinsä, jotka kannattaa ottaa huomioon, jotta kesää pääsee viettämään turvallisesti koiran kanssa.

Uiminen

Jotkut bullterrierit rakastavat uimista ja sehän vasta hyvä ja hauska harrastus onkin. Kuitenkin Suomen meri- ja järvivesissä voi esiintyä myrkyllistä sinilevää, eikä koiraa tulisi tällöin uittaa vedessä. Sinilevän tunnistaa yleensä vedessä olevista vihertävistä tai kellertävistä hiukkasista. Levä voi näkyä myös rannan värjäytyminä. Mikäli koira kuitenkin pääsee leväiseen veteen, on koira hyvä huuhdella ja pestä huolellisesti tämän jälkeen. Jos koira pääsee juomaan sinilevää sisältävää vettä, tulee koiran oireita tarkkailla. Oireita ovat mm. oksentelu, ripulointi, lihaskouristukset, koordinaatiokyvyn heikkeneminen ja voimakas vapina. On myös hyvä muistaa, että koiria ei saa viedä yleisille uimarannoille, joten uintiretkestä tulisi nauttia koirien uittamiseen tarkoitetuilla rannoilla.

Vinkki: Esimerkiksi oman mökkirannan levätilanteen voi testata juomalasin avulla. Leväistä vettä otetaan juomalasiin tai lasipurkkiin ja sen annetaan seistä noin tunnin liikuttamatta lasia. Jos pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, on kyseessä sinilevä.

Vesihäntä

Uidessa koira voi saada vesihännän. Vesihäntä on kivulias tulehdus häntälihaksissa, jonka aiheuttavat mm. kylmyys ja tottumattoman lihasten voimakas rasitus. Koiralle voi tulla vesihäntä myös silloin, jos se on altistunut kylmälle uimisen jälkeen. Oireina ovat yleensä hännän roikkuminen velttona alaspäin sen näyttäessä jopa halvaantuneelta tai murtuneelta. Usein häntä ja takapää ovat kosketusarkoja ja koiran voi olla vaikea istua. Vesihäntä vaatii yleensä tulehduskipulääkityksen. Erityisesti ensimmäisen kerran oireiden ilmetessä on hyvä käydä eläinlääkärin vastaanotolla varmistamassa, että kyseessä on todella vesihäntä, eikä esimerkiksi murtuma. Esimerkiksi anaalirauhastulehdus voi oireilla myös samalla tavalla.

Vinkki: Uimisen jälkeen koira kannattaa kuivata huolellisesti, erityisesti häntä, alaselkä ja takajalat. Koiralle voi pukea päälle lisäksi paidan, joka suojaa alaselän ja hännän tyven. Uiminen kannattaa myös aloittaa maltillisesti pikkuhiljaa pidentäen uimisaikoja, jotta häntälihas ehtii tottua uimisesta aiheutuvaan rasitukseen.

Auringossa palaminen ja lämpöhalvaus

Kesän aurinko ja helle ovat mahtavia pitkän ja kylmän ajanjakson jälkeen, mutta näihin liittyvät myös omat riskinsä. Bullterriereillä on ohut turkki, joten iho täytyy muistaa suojata palamiselta.

Helle ja sen aiheuttama lämpöhalvaus ovat vaarallisia sekä ihmisille, että koirille. Lämpöhalvaus johtuu ruumiinlämmön noususta vaarallisen korkeaksi. Lämpöhalvauksen oireita ovat mm. läähätys, apaattisuus, levottomuus, kuolaaminen, oksentelu ja ripulointi. Mikäli koira menee shokkiin tai tajuttomaksi, on tilanne hengenvaarallinen.

Jos koira on altistunut kuumuudelle, tulee se siirtää välittömästi pois kuumasta ja viilentää esimerkiksi märillä pyyhkeillä kastelemalla tassuja, mahanalustaa ja nivusia. Koiralle tulee myös tarjota pieniä määriä vettä kerrallaan ja viedä mahdollisimman pikaisesti eläinlääkärin vastaanotolle.

Huomioi myös auto sekä asfaltti! Koiraa ei saa jättää yksin autoon lämpimällä säällä, sillä auton lämpötila sisällä voi nousta nopeasti erittäin korkeaksi. Aurinkoisella säällä myös asfalttia on hyvä välttää. Sen lämpötila voi nousta korkeaksi, joka voi aiheuttaa jopa palovammoja koiran anturoihin. Mikäli koiran anturat pääsevät palamaan, voi palovammoja lievittää ja kosteuttaa tassuvoiteella.

Vinkki: Pidemmät lenkit kannattaa ajoittaa aamuun ennen lämpötilan nousua tai myöhäiseen iltaan, kun ilma alkaa jo viilentymään.

Kyyt, ampiaiset ja punkit

Kyyn purema voi olla hengenvaarallinen koiralle. Mikäli kyy pääsee puremaan koiraa, tulee koira ja puremakohta pitää mahdollisimman liikkumattomana, jolla ehkäistään myrkyn leviäminen muualle elimistöön. Puremakohdassa näkyy yleensä kaksi vierekkäistä pistoreikää ja purema-alueella on voimakasta turvotusta ja kipua. Koira saattaa myös muuttua voimattomaksi tai oksennella. Nimestään huolimatta kyytablettien antamista ensiavuksi ei suositella. Tablettien sisältämän kortisonin on havaittu peittävän ja jopa pahentavan oireita, mikä hankaloittaa pureman hoitoa. Kyyn pureman sattuessa tulisi hakeutua välittömästi eläinlääkärin vastaanotolle ja toimia sieltä saatujen ohjeiden mukaisesti.

Myös ampiaisen pisto voi olla koiralle vaarallinen. Ampiainen usein pistää koiraa päähän tai tassuihin. Pistoksen seurauksena voi tulla allerginen reaktio, voimakasta kutinaa tai pistosalueen turvotusta. Tässä tapauksessa kotihoitona koiralle voi antaa kortisonia sisältävän kyytabletin ja lievittää kutinaa esimerkiksi pihkavoiteella. Mikäli koiralla esiintyy voimakkaita oireita kuten oksentelua tai hengitysteiden turpoamista, tulisi hakeutua pikaisesti eläinlääkäriin.

Punkin purema voi aiheuttaa koiralle esimerkiksi anaplasmoosia ja borrelioosia, jotka ovat bakteeriperäisiä infektiosairauksia. Myös puutiaisaivokuume voi siirtyä punkista koiraan, mutta se on harvinaisempaa. Jokaisen ulkoilukerran jälkeen on hyvä tarkistaa koira punkkien varalta ja poistaa tarvittaessa punkit siihen tarkoitetuilla välineillä. Punkin poiston jälkeen puremakohta tulisi desinfioida.

Vinkki: Ennaltaehkäise punkit. Punkkilääkkeitä on punkkeja karkottavia ja tappavia tai pelkästään tappavia. Tappavat lääkkeet ovat kaikkein varmin tapa välttyä punkkien välittämiltä tartunnoilta ja sitä kautta tarvittavilta hoidoilta eläinlääkärissä.

Grilliherkut

Vaikka suomalaiseen kesään grilliherkut kuuluvatkin olennaisesti, eivät nämä ole sopivia herkkuja koiralle. Maissintähkät, jäätelötikut ja kalanruodot voivat tukkia ja vaurioittaa koiran ruoansulatuskanavaa. Myös lihoista, kuten possusta ja kanasta löytyvät pienet ja terävät luut voivat vaurioittaa koiran suolistoa. Muut kesän herkut kuten jäätelö, voi aiheuttaa koiralle ripulia.

Vinkki: Valmista bullillesi jäätelöä itse. Sekoita maustamatonta, rasvatonta ja laktoositonta jogurttia, vettä ja koiran lempimakupaloja pienessä rasiassa ja pakasta se. Kun herkku on jäätynyt (esim. yön yli) irrota herkku rasiasta ja anna koirasi nauttia jäätelöstä! Mikäli koirasi on todella ahne ja nielee isoja paloja kokonaisena, voi samalla reseptillä valmistaa jäätelön esimerkiksi kumiseen aktivointimattoon, joka toimii samalla kivana kesäpäivän aktiviteettina.

Kasvattajaesittelyssä Undeniabull

Katariina Hokkanen, Karoliina Pitkäaho ja Monika Suhonen kasvattavat bullterriereitä kennelnimellä Undeniabull. Kennelnimen he saivat vuonna 2009. Siskokset Katariina ja Karoliina asuvat Kangasniemellä, ja vuonna 2019 mukaan tullut Monika Hyvinkäällä. Ensimmäinen pentue kennelnimen alla syntyi vuonna 2010. Tähän mennessä pentueita on 11, joihin on syntynyt yhteensä 53 pentua. ”Pentujen syntymä lämmittää sydäntä joka kerta” sanoo Katariina.

Katariinan elämässä bulleja on ollut jo vuodesta 1995, ensimmäinen pentue syntyi (ennen kennelnimeä) vuonna 2000. ”Kasvatus lähti täysin hulluudesta rotuun”.

Karoliina kertoo seuraavaa ”Bullit tuli elämääni siskoni Katariinan kautta viime vuosituhannella, ja ensimmäisen oman bullini Sylvin (Tiamat Kirke) sain vuonna 2006. Ensimmäisen pentueen kasvatin ennen kennelnimeä vuonna 2008. Kasvatukseen tuli lähdettyä aikanaan siskoni sekä ensimmäinen bullterrierini kasvattajan Marja-Liisan innoittamana. Ideana on ollut alusta asti kasvattaa lähinnä itsellemme ja omaan jalostuskäyttöömme passeleita bulleja”.

Monika ihastui rotuun jo 10-vuotiaana nähdessään Itävallassa bullterrierin ja siitä saakka hänessä kyti ajatus omasta bullista. Vihdoin vuonna 2010 ensimmäinen oma bulli sitten tuli, ja sen myötä hän tutustui muihin rodun harrastajiin, kuten Karoliinaan ja Katariinaan. ”Pian tulikin ensimmäinen sijoituskoira ja siitä se kiinnostus sitten lähti pikkuhiljaa kasvattamista kohti. Likat ottivat minut siipiensä suojaan, ja ovat opettaneet todella paljon. Olen ikuisesti kiitollinen parhaille mentoreilleni.”

Kaikki kolme mainitsevat, että kasvatuksessa tavoitteena on auttaa maailmaan hyväluonteisia ja -rakenteisia, terveitä bulleja. ”Suuret sukusiitosprosentit eivät minua kiinnosta, vaan mahdollisimman laaja geenipooli käyttäen tarkasti mietittyjä sukutauluja sekä yksilöitä. Ja pitäähän bullin tietenkin näyttää myös bullilta. Parasta kasvattamisessa on se, kun ne tarkat suunnitelmat ns. paperilla toteutuvat myös konkreettisesti pentujen muodossa. Bullipennut ovat lumoavia pieniä marsuja, joista kehittyy ensin maahain poikasia ja myöhemmin ihania sydänten ja sohvien valtaajia,” sanoo Karoliina.

”Haastavinta on ehdottomasti pyrkiä välttämään virheiden tuplaamista äiti- ja isäkoiria miettiessä, oli virheet sitten rakenteellisia, terveydellisiä tai muuta vastaavaa. Liian suuren sukusiitoksen välttely on myös haaste näin pienessä rodussa. Lisäksi kaikki koetut menetykset pentueita teettäessä ja kasvattaessa ovat raastavia henkisesti ja jättävät kyllä syvät jäljet sydämeen,” Karoliina kertoo. Monika sanoo samaa ”aina kun menettää pennun, lähtee pala sydämestä mukana, ja sitä miettii montakohan palasta on enää jäljellä.” Myös rodun tämänhetkinen tilanne maailmalla ja Suomessa huolestuttaa kasvattajia.

”Mieleenpainuvia hetkiä kasvattajana on hirmuisesti! Jos pysytään positiivisella mielellä, niin jokainen pentue, jonka emä on synnyttänyt luonnollisesti kotona, on tärkeä hetki kasvattajalle, ja tällaisia narttulinjoja me pyrimmekin vaalimaan”, tästä kaikki kolme ovat samaa mieltä. ”Tärkeintä on narttu, joka pystyisi synnyttämään itse ja hoitaa pentunsa hyvin” lisää Monika.

Monika Suhonen. Kuvaaja Jessica Hägerström
Karoliina Pitkäaho. Kuvaaja: Jatta Pailinna-Rosenlöf
Katariina Hokkanen. Kuvaaja Anne Eriksson

Päiväkahvit Pariisissa

Kirjoittaja: Miia Koskinen

Takaraivossa oli muhinut jo pari vuotta ajatus valkoisesta narttupennusta, ehkä jollain kivoilla päämerkeillä jos sattuis löytyyn… Noh, nykyään kun internetin ihmeellinen maailma mahdollistaa tän sohvalla makaamisen ja onnen etsimisen, niin sitähän sitten etsittiin, ja etsittiin, kunnes… BINGO! Siitä sitten vaan tuumasta toimeen, ja niinhän siinä kävi että sain juuri sen mitä halusinkin, lokakuussa Ranskaan syntyi juuri sellainen napero, että Koskisen akan luut padassa kolisivat paikoilleen ja tähdetkin olivat otolliset.

Jostain kumman syystä neiti sai ”työnimekseen” Panda, ja tätä neitiä sitten piti odotella se muutama viikko. Pandallahan oli toki jo oikeakin kutsumanimi olemassa, mutta kaikki aikanaan…

Hyvä ystäväni Sara oli jo ilmottanut, ettei hänkään ei ole koskaan Ranskassa käynyt, joten päiväkahvit Pariisissa oli jo sellanen ”must to do” juttu meille, koska me tehdään muutenkin paljon yhteisiä retkiä kaikkialle, ja pitäähän sitä ihmisen kerran elämässään Pariisissakin kahvia saada. Ei liene yllätys, että iltavuorostahan tähänkin reissuun lähdettiin, mutta onneksi siihen on jo totuttu. Lauantaina 10.12. startti oli klo 02:30. Saran mies Jaakko oli vapailla, ja toi Saran jo tutuksi tulleeseen treffipaikkaamme, Kolmenkulman ABC:lle mistä meidän mystiset retket aina alkunsa saavat.

Keli oli jokseenkin järkyttävä, uskokaa vaan että TRE-HKI motaria en eläissäni ole ajanut max 70km/h, mutta nyt ajoin. Kyllä, kaasujalka Koskinen tosiaankin ajeli madellen, mutta aikaahan meillä oli, eikä ennenkään olla mistään myöhästytty, vaikka niitä likipiti juttuja olis vaikka ja kuinka… Vai mitähän tähänkin sanois entinen Kurittu jos kysyttäis, vaan nytpä ei kysytä, vaan pysytään tässä retkessä 😉 Ohituskaistaa ei voinut käyttää, ja lunta tuli vaakatasossa siihen tahtiin, että lentokentälle kun päästiin, oli autonperä sellaisen lumimassan peitossa, ettei autosta näkynyt kun sumuvalo. Kone oli reilun tunnin myöhässä, koska sitä sulateltiin ja valeltiin jäänestolla. Matkaan kuitenkin päästiin ja Pariisi häämötti vain 3 tunnin päässä.

Perillä Charles de Gaullen kentällä saatiin kuulla, että paikallisjunat olivatkin lakossa, joten ainoa järkevä kulkumuoto oli hypätä bussiin. No, näinhän tekivät tietty kaikki muutkin, joten ihan ekaan bussiin me ei edes mahduttu. Keli oli suht hyvä, +4 lämmintä eikä sateesta tietoakaan. Tulihan se meidänkin vuoro, ja voi pojat että se bussi ahdettiin täyteen. Kuski komensi ihmisiä käytävällä tiivistämään, että sai mahdollisimman paljon väkeä kyytiin. Meidän onneksemme oltiin ihan viimeisiä, jotka bussiin mahtui, ja meidänkin piti nojaantua jos mihinkin suuntaan, että kuski sai ovet kiinni ja päästiin matkaan. Kuski piti ikkunaa auki ainoastaan tunneleissa, ja tuossa yli 3 miljoonaa km ajetussa vanhassa dösässä ei mitään ilmastointeja todellakaan ollut. Ilma oli sanoinkuvaamattoman paksua, eikä aikaakaan kun meidän ja oven välissä oleva nuori nainen oksensi bussiin kun oli niin paha olo. Nooh, tästäkin selvittiin ja hieman kyllä mietitytti, kun kuski ei nähnyt oikealle kaikista peileistä eikä ikkunoista, kun matkustajia oli niin paljon. Torvi pohjaan ja vilkku päälle, niin kaistat vaihtui, ja meitä hymyilytti että mikäs siinä, maassa maan tavalla.

Bussi vei meidät Pariisin keskustassa Operaan, ja tässä kohtaa Sara tallensi meidän sijainnin puhelimeensa, että ehkä löydettäis sitten samaiselle pysäkille takaisinkin. Oli muutes kauppaa jos minkälaista, ja ekanahan me tietysti tuppauduttiin sellaseen valtavaan suklaapuotiin. Voi että mikä tuoksu, toinen toisiaan valtavampia ja hienoimpia suklaarasioita ja työntekijöillä oli juuri sellaiset valkoiset asut valtavine hattuineen, oi oi. Ja kyllä, allekirjoittanut raahasi sitten matkalaukussaan suklaata, levyä ja rasiaa sekä tietysti kummitytöille tuliaisina suuret suklaanallet, jotka oikeasti olivat vielä kotonakin ehjät!!!

Noh, tästä matka tietysti jatkui oopperatalolle, pakolliset turistiselfiet piti ottaa, jotta todistettavasti ollaan nähty jotain oikeitakin nähtävyyksiä! Sitten vuorossa olikin jotain evästä. Bongasimme Cafe De L Operan, jossa istuimme hetkosen nauttimassa lämpöiset leivät kuplivan veden ja cappuccinon kanssa. Tulipa siinä syötyä ranskassa ranskalaisia, ja oli kyllä aikamoinen pettymys, mutta nälkäänsä syö vaikka kiviä, sanotaan.

Koska lento oli sen verran paljon myöhässä, ja bussilla kulku oli kohtuu hidasta junien lakon takia, oli meidän aika kortilla, ja Eiffel-tornin katselmus sekä paljon muutakin päätettiin jättää seuraavaan kertaan. Takaisinpäin olikin hyvin väljää, bussissa oli hyvinkin tyhjää, ja matka takaisin kentälle sujui huomattavasti nopeammin.

Olin sopinut kasvattaja Danielin kanssa että hän tuo pennun minulle kentälle, koska meillä ei ollut tällä erää mahdollista viipyä reissussa kun yksi päivä, eikä se olisi riittänyt siihen, että olisimme hakeneet pennun hänen kotoa asti. Harmi sinänsä, sillä hän omistaa myös toisen koirani isän, eli Yuman isän Elviksen, ja olisi ollut todella hienoa päästä näkemään livenä tietysti Elviskin, kuten myös kaikki muutkin hänen koirat. Mutta sitten seuraavalla kerralla, koska se sitten eteen tuleekaan…

Menimme Danielin kanssa kahville ja kävimme kaikki pennun paperit läpi, kaikki oli aivan kuten pitikin. Pentu oli IHANA, niin kaunis, rauhallinen ja kiltti, ensin se pussas ja pesi naaman, jonka jälkeen tunki pään kainaloon ja alkoi tuhisemaan unta kupoliinsa. Tietysti veimme kasvattajalle tuliaisina Fazerin suklaita, sekä Salmiakkikossua, kuinkas muuten 😀

Lähtöselvityksessä pentu punnittiin ja paperit tarkistettiin. Finnairin virkailijaa hymyilytti, kun hän tajusi kassissa olevan bullin pennun, hänellä oli itselläänkin kotona bulli, mikä sattuma! Hyvästelimme Danielin tällä erää, ja turvatarkastusten jälkeen menimme hiukopalalle ja viimeisille ostoksille. Pentu oli etukäteen niin hyvin totutettu lentokassiin, että oli siellä kuin vanha tekijä.

Koneeseen päästyämme alkoi jo meilläkin luomet painaan, ja siinä takasin lennolla taidettiin vähän torkkua koko porukka. Onneksemme saatiin koko penkkirivi käyttöömme, joten pentu sai nukkua keskipenkillä omassa kassissaan. Pariisi oli tältä erää taakse jäänyt ja Helsinki odotti lumisateen ja parin pakkasasteen kera. Saran harjatessa autoa puhtaaksi menomatkan lumista, pentu ihmetteli lunta, hyi ja yäk, tuota kylmää valkoista mönjää, ja siihen muka pitäisi pissata! No, äkkiäkös auto lämpesi ja matka kotiin alkoi. Sinne se nukahti takapenkin häkkiin, ja tuhisi siellä aina koko matkan kotiin asti. Jaakko oli meitä jälleen ABC:llä vastassa, ja Sara jatkoi siitä kotiinsa viemään Brucelle ja Hertalle pennuntuoksua terveisinä.

Kotiin päästyämme, Yuma olikin ihmeissään, että mikäs sittiäinen sieltä keskellä yötä ovesta tupsahti. Totesin Yumalle, että tämä on Goyan, sinun uusi kaverisi, ja laskin pennun lattialle. Goyan oli heti innoissaan ja hullunrohkea, jopa niin rohkea, että kokeili mitä tapahtuu kun iskee naskalinsa Yuman jalkojen välissä roikkuviin killuttimiin 😀 Hetken aikaa Yuma pyöritteli tulokasta pitkin lattiaa kertoen, ettei hänen kalleuksiaan sovi nakerrella. Tämän jälkeen Yumasta tuli huolehtiva isoveli, Goyanin oma iso kaveri, joka seuraa joka paikkaan ja pitää pienestä huolta.

Semmonen retki tällä erää!

Tunnethan jäsenetusi? Esittelyssä luonnetestit

Miksi testiin?

Moni lemmikin omistaja voi pohtia miksi minun pitäisi viedä oma koira luonnetestiin ja mitä hyötyä siitä on? Monelle luonnetestikävijälle koiran testin aikana osoittamat reaktiot ja testaajien selitykset koiran käyttäytymisestä auttavat ymmärtämään koiran käyttäytymistä arjessa ja sieltä jää arvokasta tietoa koiran koulutusta varten. Moni on testin jälkeen ymmärtänyt koiransa vahvuuksia ja heikkouksia yksilönä paremmin ja se on tehnyt yhteiselosta helpompaa.  

Rotua harrastavan yhdistyksen velvollisuuksiin kuuluu kerätä tietoa koirien terveydestä, ulkomuodosta ja luonteista. Yksi luotettavimmista tavoista tilastojen keräämiseen on luonnetestikäynnit. Siellä jokainen koira arvioidaan saman kriteeristön mukaan ja testin kulku pääpiirteittäin ja osa-alueittain on jokaiselle koiralle sama, joten testistä saatava tieto on vertailukelpoista ja pätevää. Tätä tietoa ei saada, mikäli koiranomistajat eivät vie koiria testattavaksi.

Koirasi kasvattaja saa testatuista koirista arvokasta tietoa kasvattamiensa koirien luonteista. Kasvattaja pystyy arvioimaan luonteiden periytyvyyttä ja eroja sisarusten ja pentueiden välillä, kun käytössä on samalla tavalla testattujen koirien tuloksia. Koiran omistaja ja koiran kasvattaja ei aina puhu koiran luonteesta ja käytöksestä samoilla termeillä ja väärinymmärryksen mahdollisuus on aina olemassa vaikka kasvattaja ja kasvatin omistaja olisivat yhteydessä ja koiran käyttäytymisestä olisi keskusteltu. Luonnetestissä jokainen koira arvioidaan tiettyä termistöä käyttäen ja silloin erehdyksen tai väärinymmärryksen mahdollisuutta koiran luonteen suhteen omistajan kertomana ja kasvattajan kuulemana ei ole. Jokaisella koiranomistajalla on myös oma subjektiivinen käsityksensä siitä mikä on esimerkiksi kova tai saalisviettinen koira. Toisen mielestä sama yksilö on ”tosi kova ja tosi saalisviettinen”, kun taas jonkun toisen mielestä kyseinen koira on sitä keskivertoisesti.

Jos siis rakastat rotua sen rotutyypillisen luonteen takia, ole ystävällinen ja ainakin harkitse, että veisit koirasi luonnetestiin. Kasvattajien on paljon helpompi tehdä työtään ja jalostaa rotutyypillisen luonteen omaavia koiria, mitä enemmän tietoa koirien ja sukujen luonteista ja niiden eroista meillä on käytettävänä. Haluammehan, että bullit säilyvät sen luonteisina, kuin mitä niiden kuuluu olla.

Yhdistys tukee

Viime vuoden lopussa yhdistyksen yleiskokous teki päätöksen, että koirien luonnetestikäyntejä tuetaan yhdistyksen varoista ainakin vuoden 2023 loppuun saakka, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus koiransa testauttaa. Käyttäkää ihmeessä tämä iso rahallinen tuki hyödyksi ja käyttäkää koiranne testissä tämän vuoden aikana. Testitulosta ja kuittia vastaan yhdistys palauttaa jäsenen omistaman bullterrierin luonnetestimaksun. Luonnetestien ajankohdat ja paikkakunnat sekä ilmoittautuminen löytyy osoitteesta www.virkku.net ja sieltä testit ja kuvaukset -sivu. Luonnetestejä lisätään sinne pitkin vuotta sitä mukaa kun järjestävät yhdistykset niitä päättävät järjestää.

Luonnetestiin voi osallistua 2-7vuotiaan rekisteröidyn bullterrierin kanssa. Hitaasti kehittyvän rodun kohdalla kannattaa aina pohtia, että testiin vietävä koira on selkeästi aikuinen, eikä enää kehittyvä nuorukainen. Luonnetesti suoritetaan vain kerran koiran elämän aikana, ellei tiettyjen ehtojen täytyttyä ole oikeutettu uusintaan.

Testin kulku

Aivan ensimmäisenä on tärkeää ja helpottavaa tietää, että koiraa ei millään tavalla tarvitse eikä saa kouluttaa luonnetestiä varten. Siellä haetaan koiran luontaisia reaktioita asioihin, jotta sen perusluonne, mitä ei koulutuksella voi muuttaa, saataisiin selville.

Testissä koiranomistajan tehtävä on sinänsä erittäin helppo. Omistajan tulee vain ja ainoastaan pitää kiinni hihnan toisesta päästä ja olla hiljaa paikallaan, kunnes testaaja pyytää kehumaan koiraa, rohkaisemaan koiraa tai liikkumaan johonkin suuntaan. Koira on hihnaan kytkettynä koko testin ajan.

Testissä on aina kaksi testaajaa sekä muutamia toimihenkilöitä avustamassa. Jokainen koira suorittaa testin yksin oman omistajansa kanssa ja on ainoa koira testialueella. Testi alkaa lyhyellä jutustelulla, jossa tuomari kysyy muutamia kysymyksiä koirasta, sen kotioloista ja käyttäytymisestä kotona. Jutustelun lomassa testaaja alkaa tehdä tuttavuutta koiran kanssa, mistä se sitten etenee pieneen leikittämissessioon. Tämän jälkeen siirrytään tarkkailemaan koiran reaktioita kelkkakokeeseen. Siinä kelkkaa, jonka päällä on vaatteisiin puettu vanerinen ihmistorso, raahataan köydellä paikoillaan olevaa koiraa ja omistajaa kohti. Kaikenlaiset reaktiot ovat mahdollisia ja täysin sallittuja.

Kelkkakokeen jälkeen lähdetään kävelemään testaajan kertomaan suuntaan ja toinen testaajista ”hyökkää” piilosta keppi kädessä koiraa ja omistajaa kohti. Tässä jälleen tarkkaillaan koiran reaktioita. Hyökkäyksen jälkeen testaaja muuttuu ystävälliseksi koiraa kohtaan ja tarkastellaan kuinka nopeasti koira ”unohtaa” aiemman hyökkäyksen. Koira jää tästä tilanteesta testaajan seuraan ja omistaja pyytää sen hetken kuluttua luokseen. Sekin on aivan sallittua, että koira ei suorita luoksetuloa, vaan on halukas jäämään uuden kaverinsa luo. Luoksetulonkaan aikana koiraa ei lasketa hihnasta irti, ellei siitä erikseen ohjaajan kanssa sovita.

Tämän osa-alueen jälkeen siirrytään tynnyrikokeeseen, jossa koiran kanssa kävellään puusta rakennetun luiskan ohi, jonka päältä tynnyri lasketaan vyörymään koiran ja ohjaajan perään. Tynnyrin sisällä on tavaroita, joten tynnyri rämisee ja kolisee. Tässä jälleen tarkkaillaan koiran reaktioita yllättävään tilanteeseen.

Tynnyrikokeen jälkeen koiran kanssa lähdetään jälleen kävelemään, kunnes vastaan tulee maasta nopeasti pystyyn ponnahtava haalari. Koiralle jälleen yllättävä tilanne, jossa sen luontaisia reaktioita tarkkaillaan.

Seuraava osa-alue on pimeä huone. Siinä koira jää testaajan kanssa ulos, kun omistaja menee toisen testaajan kanssa sisätiloihin. Sisätilat on täysin pimennetty ja omistaja menee sinne ohjattuun paikkaan istumaan koiralta piiloon. Hetken kuluttua koira lasketaan etsimään ohjaajaa pimeästä huoneesta ja taas kerran sen toimintaa ja reaktioita seurataan. Ei ole mitenkään tavatonta, jos bullia ei kiinnosta lähteä etsimään ohjaajaa, vaan testaajien seura on riittävän viihdyttävää.

Tämän jälkeen edetään kohti seuraavaa testin osa-aluetta, seinää. Tässä koira jätetään yksin, lyhyeen hihnaan seinään kiinnikytkettynä. Tuomari tulee piilosta keppi kädessä koiraa kohti uhkaavasti hyökäten, samoin kuin aiemmassa osa-alueessa ohjaajan kanssa ollessa. Kun koiran reaktio hyökkäykseen on saatu selville, lopetetaan uhkaava käytös, heitetään keppi pois ja aletaan ystävälliseksi koiraa kohtaan. Jälleen tarkkaillaan kuinka nopeasti koira unohtaa uhkaavan käytöksen ja luottaa ystävälliseen lähestymiseen.

Viimeisenä osa-alueena kokeessa on ampuminen, jossa selvitetään koiran ääniherkkyyttä. Ensin piilosta, jonkun matkan päästä starttipistoolilla ammutaan ilmaan koiran ja omistajan ollessa liikkeessä ja seuraava laukaus ammutaan koiran ja omistajan ollessa paikalla. Mikäli koiran reaktio on epäselvä, tuomari pyytää vielä uuden laukauksen.

Laukausten jälkeen testi on ohi ja testaajat voi pyytää omistajaa vielä leikkimään koiran kanssa.

Tämän jälkeen testaajat yhdessä pisteyttävät koiran suorituksen ja antavat kattavan analyysin koiran luonteesta koiran omistajalle. Omistaja saa testaajilta luonnetestilomakkeen, missä jokaisen osa-alueen pisteet näkyvät erikseen.

Luonnetestin pistemäärällä ei varsinaisesti ole merkitystä, koska kaksi koiraa täysin samoilla pisteillä voi olla tyystin eri luonteisia. Pistemääriä ei siis kannata suoraan vertailla. Bullterriereille on olemassa rodun ihanneprofiili ja eri osa-alueiden pisteet on määritelty niin, että mikä on rodulle ihanne, mikä on normaalia, mikä ei toivottavaa ja mikä hylkäävää. Ihanneprofiiliin vertaamalla saa parhaan kuvan siitä onko koira tyypillinen vai epätyypillinen rotunsa edustaja.

Luonnetesteistä löytyy paljon videoita mm. Youtubesta ja niitä katsomalla testin kulusta saa halutessaan vielä selkeämmän kuvan.

Mitä eri osa-alueilla haetaan?

Luonnetestin tarkoitus on kuormittaa koiraa normaalista poikkeavilla ja hieman pelottavilla asioilla. Oikeaa tai väärää tapaa tai voimakkuutta reagoida ei varsinaisesti ole, koska reaktiota nimenomaan halutaan. Olisi suorastaan epänormaalia, jos koira ei reagoisi mihinkään. Testaajat toimivat jokaisen koiran kohdalla yksilöllisesti ja herkemmän koiran kanssa esim. hyökkäys lopetetaan heti kun reaktio on saatu, kun taas vahvaluonteisemman koiran kohdalla hyökkäystä voidaan viedä pidemmälle, jotta saadaan paremmin selville, miten voimakas puolustushalu koiralla onkaan.  

Luonnetestissä tarkkaillaan koiran reaktioita asioihin ja tilanteista palautumista. Arviointia koiran luonteesta suoritetaan koko testin ajan, ei pelkästään yksittäisten osa-alueiden aikana.

Eri osa-alueiden avulla luonnetestillä pyritään saamaan selville yksilön toimintakyky, terävyys, puolustushalu, taisteluhalu, hermorakenne, temperamentti, kovuus, luoksepäästävyys ja laukauspelottomuus.

Harrastuksena koiranäyttelyt

Keravalla asustava Tara harrastaa yhdessä bullterrierinsä Sugaradga Poderosan “Totoro” kanssa koiranäyttelyissä käymistä. Tara on harrastanut Totoron kanssa aktiivisesti koiranäyttelyitä vuoden ajan. Viimeiset 10 vuotta Tara on kuitenkin toiminut hyvän ystävänsä näyttelytiimissä kerryttäen kokemusta ja osaamista koiranäyttelyiden kiemuroista.

”Olen kulkenut paljon mm. afgaanivinttikoirien kanssa näyttelyissä ja uskon, että kipinä näyttelyihin syntyi silloin. Ihastuneena katsoin koiria, jotka esiintyivät edukseen ja selkeästi nauttivat siitä”, kertoo Tara. Siksi hän olikin innoissaan siitä, kun oma koira Totoro osoitti olevansa innokas näyttelyitä kohtaan heti pentuajoista lähtien. Tara kuvailee olevansa kunnianhimoinen ja nauttii kilpailemisesta ja menestyksestä. Hän tuntee olonsa kotoisaksi paikassa, jossa on paljon koiria, ihmisiä ja hälinää ja siksi koiranäyttelyt ovatkin lähellä sydäntä.

Tara kokee, että näyttelyissä käyminen on hyvin palkitsevaa ja koukuttavaa. ”Ei ole itsestäänselvyys saada kommunikointia kohdilleen bullin kanssa ja juuri siitä syystä se onkin niin koukuttavaa, kun saat hyvästä yhteydestä palkinnon”, toteaa Tara. Taran silmää miellyttää myös kovin bullterrierin ulkonäkö ja luonne, joten sekin on yksi syy siihen, miksi hän nauttii näyttelyharrastuksesta juuri tämän rodun kanssa paljon.

Näyttelyt vaativat omistajalta innokkuutta ja omistautumista lajia kohtaan. Heti ei kannata luovuttaa, vaikka aluksi kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaan. Näyttelyt vaativat joskus pitkää pinnaa, hermoja ja huumorintajua. Näyttelypäivät saattavat venyä todella pitkiksi, joihin uuden harrastajan kannattaa varautua. Näyttelykauteen tulee valmistautua hyvissä ajoin, jopa kuukausia ennen itse näyttelyä. Koiran tulee olla hyvässä lihaskunnossa ja oikeassa painossa. Myös turkki, suu ja kynnet tulee olla huoliteltuina.

”Nuori koira kannattaa sosiaalistaa ja opettaa perus kehäkäytöstä ennen näyttelyihin osallistumista. Nuoren koiran kanssa näyttelykausi kannattaa suunnitella niin, ettei into pääse laantumaan eikä näyttelyitä koiran kehitysvaiheessa olisi liikaa. Kun nuoren koiran treenaamiseen näkee vaivaa ja tekee sen huolellisesti, riittää aktiivisella näyttelykaudella olevat näyttelyt tämän taidon ylläpitämiseksi”, sanoo Tara.

Näyttelyn kulku

Näyttelyyn ilmoittaudutaan yleensä 1–2 kuukautta ennen tapahtumaa. Näyttelyä edeltävänä päivänä on hyvä pestä koira. Koiralla tulee olla sille sopiva näyttelyremmi, jonka kanssa on hyvä harjoitella etukäteen. Näyttelyyn kannattaa ottaa mukaan palkkaamista varten herkkuja, joista koira pitää. On hyvä huomioida, että kaikilla koirilla herkut eivät toimi palkkaamisessa. Joillain koirilla lelu saattaa toimia paremmin, joillain sekä että. Koiralle on hyvä napata mukaan myös vettä ja makuualusta. On tärkeää, että näyttelynjärjestäjältä saatu kilpailunumero (toimitetaan sähköisesti tai postitse) otetaan mukaan näyttelypaikalle, sillä sitä tulee pitää esillä koiraa esiteltäessä. Numero kiinnitetään esittäjän vasempaan käsivarteen tai lanteiden vasemmalle puolelle, kuitenkin niin, että se on selkeästi nähtävissä kehäsihteerille ja tuomarille.

Näyttelypaikalle kannattaa saapua vähintään tuntia ennen omaa vuoroaan, mutta nuoren koiran kanssa kannattaa varata reilusti aikaa, jotta se ehtii tutustua näyttelypaikkaan, alustaan ja meteliin. Omaa vuoroa voi seurata luettelon kautta tai kehän laidalla.

Oman vuoron alkaessa näyttelyluokka kootaan kehään numerojärjestyksessä. Kehäsihteeri tarkastaa koirat ja opastaa ne omille paikoilleen. Aluksi tuomari silmäilee koko luokan, jonka jälkeen se mahdollisesti juoksuttaa koirat kehän ympäri. Jokainen yksilö arvostellaan yksitellen vuorollaan.  Tuomari käy koiran läpi, juoksuttaa sitä kehässä ja antaa laatuarvostelun. Koirat sijoitetaan paremmuusjärjestykseen (4 parasta). Kaikki koirat, jotka ovat saaneet laatumaininnan erinomainen, jatkavat kilpailuluokkaan. Myös laatumaininnalla erittäin hyvä palkitut koirat osallistuvat kilpailuluokkaan, mikäli erinomaisella palkittuja koiria on luokassa vähemmän kuin neljä. Tuomari päättää onko sijoittuneista koirista joku / jotkut koirat sertifikaatin arvoisia. Mikäli on, jatkaa koira sukupuolen parhaan yksilön valintaan.

Rodun paras -tittelistä kilpailevat parhaaksi nartuksi ja parhaaksi urokseksi sijoittuneet koirat. Paras narttu/uros sijoittuneet voivat saada iästä riippuen erilaisia palkintoja. Rotunsa paras on voittaja ja voittaja pääsee osalliseksi kilpailemaan ryhmän/ryhmien parhaiden valintaan, esimerkiksi ryhmään 3 (terrierit).  Muita ryhmiä voi olla esimerkiksi Paras juniori ja Paras veteraani. Juniori ryhmässä kilpailevat kaikkien rotujen parhaat juniorit. Päästäkseen tähän ryhmään vaaditaan luokkavoitto junioriluokasta. Paras veteraani -ryhmässä kilpailevat puolestaan kaikkien rotujen parhaat veteraanit. Ryhmien voittajat jatkavat koko näyttelyn huipentumiseen, eli näyttelyn parhaan koiran valintaan (Best In Show), jossa sijoitetaan neljä koiraa.

Taran vinkit koiranäyttelyitä aloittavalle harrastajalle

Rohkeasti mukaan! Osallistu näyttelyharjoituksiin reippaasti. Käy koiranäyttelyssä ilman koiraa, jolloin sinun on helpompi tutustua näyttelyn kulkuun ja tunnelmaan. Kysy rohkeasti kokeneemmilta apua ja neuvoja. Nauti hetkestä!”

Kuvat: Nanna Salmela & Christel Labbas

Kasvattajaesittelyssä Funbull’s

Sanna Perätalon elämään on kuulunut bullterrierit jo vuodesta 2002 lähtien, kun ensimmäinen bullterrieri tuli taloon. Oulussa asuvalle Sannalle myönnettiin kennelnimi Funbull’s vuonna 2004 ja ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2007. Tällöin Strong Stael Chance Black Swan ”Selma” synnytti kolme pentua, kaksi narttua ja yhden uroksen. Sannalle on kertynyt vuosien aikana kokemusta jo 11:sta bullterrierin pentueesta ja kolmesta kääpiöbullterrierin pentueesta, joihin on syntynyt yhteensä 69 pentua.

Sannan tärkein tavoite kasvatuksessa on kasvattaa elinvoimaisia, pitkäikäisiä sekä mahdollisimman terveitä ja hyväluonteisia bullterrierejä, jotka ovat ulkomuodoltaan rodunomaisia.

Entä mikä sai Sannan lähtemään kasvattamiseen?

”Hulluus! Rakastan näitä kiilapäitä ja ennen kaikkea haluan itselleni kivoja bulleja perheenjäseniksi sekä tietysti omalta osaltani pienesti edesauttaa rotua,” kertoo Sanna. Parasta kasvatuksessa on Sannan mielestä nähdä omia kasvatteja hyväkuntoisina ja onnellisina veteraaneina, vanhat bullit kun ovat parhautta! Haastavimmaksi Sanna kokee terveyspuolen ja toisinaan sattuvat ikävät yllätykset, joilta ei voi välttyä, vaikka kuinka kasvatuksessa yrittää parhaansa.

Sanna kokee, että mieleenpainuvimmat hetket kasvattajauralla ovat pienet arjen hetket. ”Voisin listata hienoja näyttelymenestyksiä huippuhetkiksi, mutta kyllä ne mieleenpainuvimmat on ihan ne pienet arjen hetket. Ja ne, kun emät rakkaudella hoivaavat omia, ja välillä toistensakin pentuja. Onnea on jakaa elämä bullien kanssa”, sanoo Sanna.