Harrastuksena rally-toko

Kuopiossa asuva Salla Halonen harrastaa aktiivisesti yhdessä bullterrieriensä Nornan ”Bullanballet Laloumena” ja Freijan ”Corpus Robustus Devana” kanssa. Lajeihin kuuluvat rally-toko, toko sekä nosework. Testiin on päässyt myös jäljestäminen ja agility, hoopers on vielä listalla.

Sallan ensimmäinen kääpiöbullterrieri vei harrastuspoluille noin kymmenen vuotta sitten ja siitä kaikki sai alkunsa. Freija on käynyt pentuna pentutokoa useamman kurssin ja Norna aloitti myös heti pikkupentuna pentukurssin ja useamman toko-kurssin. Sittemmin Salla ja Norna päätyivät yhdistetylle toko+rally -kurssille ja sillä tiellä kaksikko on edelleen kahden vuoden jälkeen. Norna aloitti myös noseworkin suunniteltua aiemmin, kun kurssille ilmoitettu seniorikoira siirtyikin yllättäen ajasta ikuisuuteen kesken kurssin.

Mistä harrastaminen sai alkunsa?  

”Kaikesta turhasta puuhasta on yllättävän paljon apua arkielämässä ja kuka nyt ei haluaisi koiran etsivän ja ilmaisevan paperirahaa!”, naurahtaa Salla viitaten heidän nosework-harrastukseensa. ”Lisäksi kun huomaa, kuinka bullit oikeasti tykkää oppia uusia asioita ja puuhata ihmisten kanssa, niin asioiden käännyttyä oikealle kanavalle saattaa käsissä olla yllättävänkin nekku tyyppi”, Salla jatkaa. Toko-kurssin aikana Rally-tokoa mainostettiin hauskana ja rentoja yhteisenä puuhana koiran kanssa, joten Salla päätti lähteä kokeilemaan lajia, ja he päätyivätkin edesmenneen kääpiöbullterrierin Erwinin ” Bisbull’s Poker Face” kanssa kisaamaan ihan mestariluokkaan asti.

Millaista on harrastaminen bullin kanssa?

”Hauskaa ja raivostuttavaa! Koskaan ei tiedä, mitä kentällä tapahtuu,” naurahtaa Salla. Käydessään radalla kaveriensa koirien kanssa, Sallasta tuntui, että muut koirat toimivat pelkällä ajatuksella. Bullterrierille puolestaan joutuu ajatukset artikuloimaan ja viittomaan useammalla kielellä ja viitenä kopiona. Omistajalta harrastaminen vaatii hurjan määrän huumoria, pitkää pinnaa ja mielellään tsemppikaverin. Kekseliäisyys on kova sana bullterriereiden parissa, ne kun osaavat vedättää huomaamattaan, mutta tekevät kyllä, jos sillä tuulella ovat. Salla sanoo, että usein kuulee bullterriereiden olevan tyhmiä, vaikka sitä ne eivät kuitenkaan ole. Sallan oman kokemuksen mukaan bullterrierit tylsistyvät nopeasti, eikä sen takia samaa asiaa voi toistaa tuntikausia. ”Laatu korvaa määrän, mieluummin useasti, vähän ja laadukkaasti – saa lopettaa, vaikka heti yhden huippuhetken jälkeen, josta tottakai saa megapalkan, eihän kukaan ilman palkkaa töitäkään tee”, sanoo Salla. Salla ei treenaa koiriensa kanssa kotona. ”Kuka sitä kotiläksyt nyt muutenkaan tekisi, vaan jos satutaan silloin tällöin käymään arkiaamuisin hallilla, niin kerrataan kuukauden kotiläksyt kerralla”. Salla kokee, että bullterrierit ovat mestareita ketjuttamaan asioita oman mielensä mukaan, eli jos koira alkaa tarjoamaan jotain ihmeellistä, niin se on vain jossain vaiheessa saanut todennäköisesti palkan aavistuksen väärässä kohdassa.

Mitä on rally-toko?

Rally-toko on sekoitus tottelevaisuutta, koiratanssia ja agilityä. Lajissa tärkeintä on koiran ja ohjaajan iloinen yhteistyö, ja laji sopii kaiken rotuisille ja ikäisille koirille sekä kaikille ohjaajille. Rally-tokossa suoritetaan erilaisia liikkeitä tehtäväkylttien määräämässä järjestyksessä tuomarin suunnittelemalla radalla. Liikkeitä voivat olla esimerkiksi liikkeestä istuminen, liikkeestä seisominen, pyörähdyksiä, seuraamispuolen vaihtaminen, seuraaminen eri tempoilla ja erilaisin käännöksin, sekä ohjaajan edessä ja sivulla peruuttaminen. Koiraa saa ohjata sekä suullisin käskyin, että käsimerkeillä, ja sitä saa kannustaa koko radan ajan. Rally-tokossa on neljä eri luokkaa: alokas, avoin, voittaja sekä mestari. Kylttejä on radalla 10–20 kappaletta ja radan pituus sekä vaativuus kasvavat siirryttäessä luokasta toiseen, samalla arvostelu tiukentuu.

Rally-tokossa alokasluokan radat suoritetaan koira kytkettynä ja koira kulkee ohjaajan vasemmalla puolella. Radalla tulee olla tavallinen solkipanta tai valjaat ja hihna, eikä niissä saa roikkua mitään ylimääräistä. Ylemmät luokat suoritetaan koiran ollessa irti ja oikealla puolella seuraaminen tulee mukaan voittajaluokassa. Koira kannattaakin opettaa seuraamaan heti alusta lähtien kummallakin puolella ja jokainen tehtävä suoritettavaksi kummallakin puolella. Tämä tukee hyvin sitä, että koira pysyy kunnossa eikä lihakset esimerkiksi jumiudu toiselta puolelta. Fyysisesti laji ei ole kovin raskas ja se on hyvä laji junnusta vaariin. Varsinkin ylemmissä luokissa itse treeni menee jo fysiikkatreenistä juuri siksi, että kaikki liikkeet tulee kyetä suorittamaan kummaltakin puolelta.

Sallan vinkit harrastusta aloittavalle

”Jos koira osaa naksuttelun, niin siitä on hyvä lähteä. Koira oppii parhaiten, kun se oikeasti keksii asian itse. Houkuttelemalla ja käsin ohjaamalla ei tule niin hyvää oppimistulosta,” toteaa Salla. ”Kannattaa myös opetella palkkaamaan koira juuri kyseiselle koiralle parhaalla palkalla, erityisesti jos suunnittelee menevänsä jollekin kurssille.”

”Ennen Rallyn aloittamista kannattaa harkita edes yhtä toko-kurssia, koska laji kuitenkin on pohjimmiltaan seuraamista ja paikallaoloa höystettynä mukavilla twisteillä,” sanoo Salla. Rally-tokoa voi treenata monissa koirakouluissa, ja näiden suhteen kannattaa myös olla kriittinen, koska hyvä opettaja voi olla kiven alla. Tehtäväkyltit löytyvät myös Virkusta (www.virkku.net), jos lajiin haluaa tutustua itsenäisesti. Vanhoja ratapiirustuksiakin on myös helposti saatavilla internetistä.

Rally-toko saattaa olla nimenomaan ohjaajalle hankala laji. Salla sanoo, että kisatilanteessa se on yleensä ohjaaja, joka kerää kaikki virhepisteet. Rally-tokossa on hyvin paljon mitä ihmeellisimpiä sääntöjä, joiden sisäistämiseen voi mennä aikaa, eikä aina silloinkaan ihan ymmärrä mitä pitäisi tehdä. Kisoja järjestetään ympäri maata ja yleensä yleisö on sallittu suorituksia seuraamaan. ”Onneksi aina voi harrastaa ilman kisatavoitteita, eikä kaikki ole silloin niin justiinsa!” sanoo Salla.

Vietä bullisi kanssa turvallinen kesä

Sanotaan, että kesä on ihmisen (ja koiran) parasta aikaa! On kuitenkin hyvä muistaa, että kesään liittyy omat riskinsä, jotka kannattaa ottaa huomioon, jotta kesää pääsee viettämään turvallisesti koiran kanssa.

Uiminen

Jotkut bullterrierit rakastavat uimista ja sehän vasta hyvä ja hauska harrastus onkin. Kuitenkin Suomen meri- ja järvivesissä voi esiintyä myrkyllistä sinilevää, eikä koiraa tulisi tällöin uittaa vedessä. Sinilevän tunnistaa yleensä vedessä olevista vihertävistä tai kellertävistä hiukkasista. Levä voi näkyä myös rannan värjäytyminä. Mikäli koira kuitenkin pääsee leväiseen veteen, on koira hyvä huuhdella ja pestä huolellisesti tämän jälkeen. Jos koira pääsee juomaan sinilevää sisältävää vettä, tulee koiran oireita tarkkailla. Oireita ovat mm. oksentelu, ripulointi, lihaskouristukset, koordinaatiokyvyn heikkeneminen ja voimakas vapina. On myös hyvä muistaa, että koiria ei saa viedä yleisille uimarannoille, joten uintiretkestä tulisi nauttia koirien uittamiseen tarkoitetuilla rannoilla.

Vinkki: Esimerkiksi oman mökkirannan levätilanteen voi testata juomalasin avulla. Leväistä vettä otetaan juomalasiin tai lasipurkkiin ja sen annetaan seistä noin tunnin liikuttamatta lasia. Jos pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, on kyseessä sinilevä.

Vesihäntä

Uidessa koira voi saada vesihännän. Vesihäntä on kivulias tulehdus häntälihaksissa, jonka aiheuttavat mm. kylmyys ja tottumattoman lihasten voimakas rasitus. Koiralle voi tulla vesihäntä myös silloin, jos se on altistunut kylmälle uimisen jälkeen. Oireina ovat yleensä hännän roikkuminen velttona alaspäin sen näyttäessä jopa halvaantuneelta tai murtuneelta. Usein häntä ja takapää ovat kosketusarkoja ja koiran voi olla vaikea istua. Vesihäntä vaatii yleensä tulehduskipulääkityksen. Erityisesti ensimmäisen kerran oireiden ilmetessä on hyvä käydä eläinlääkärin vastaanotolla varmistamassa, että kyseessä on todella vesihäntä, eikä esimerkiksi murtuma. Esimerkiksi anaalirauhastulehdus voi oireilla myös samalla tavalla.

Vinkki: Uimisen jälkeen koira kannattaa kuivata huolellisesti, erityisesti häntä, alaselkä ja takajalat. Koiralle voi pukea päälle lisäksi paidan, joka suojaa alaselän ja hännän tyven. Uiminen kannattaa myös aloittaa maltillisesti pikkuhiljaa pidentäen uimisaikoja, jotta häntälihas ehtii tottua uimisesta aiheutuvaan rasitukseen.

Auringossa palaminen ja lämpöhalvaus

Kesän aurinko ja helle ovat mahtavia pitkän ja kylmän ajanjakson jälkeen, mutta näihin liittyvät myös omat riskinsä. Bullterriereillä on ohut turkki, joten iho täytyy muistaa suojata palamiselta.

Helle ja sen aiheuttama lämpöhalvaus ovat vaarallisia sekä ihmisille, että koirille. Lämpöhalvaus johtuu ruumiinlämmön noususta vaarallisen korkeaksi. Lämpöhalvauksen oireita ovat mm. läähätys, apaattisuus, levottomuus, kuolaaminen, oksentelu ja ripulointi. Mikäli koira menee shokkiin tai tajuttomaksi, on tilanne hengenvaarallinen.

Jos koira on altistunut kuumuudelle, tulee se siirtää välittömästi pois kuumasta ja viilentää esimerkiksi märillä pyyhkeillä kastelemalla tassuja, mahanalustaa ja nivusia. Koiralle tulee myös tarjota pieniä määriä vettä kerrallaan ja viedä mahdollisimman pikaisesti eläinlääkärin vastaanotolle.

Huomioi myös auto sekä asfaltti! Koiraa ei saa jättää yksin autoon lämpimällä säällä, sillä auton lämpötila sisällä voi nousta nopeasti erittäin korkeaksi. Aurinkoisella säällä myös asfalttia on hyvä välttää. Sen lämpötila voi nousta korkeaksi, joka voi aiheuttaa jopa palovammoja koiran anturoihin. Mikäli koiran anturat pääsevät palamaan, voi palovammoja lievittää ja kosteuttaa tassuvoiteella.

Vinkki: Pidemmät lenkit kannattaa ajoittaa aamuun ennen lämpötilan nousua tai myöhäiseen iltaan, kun ilma alkaa jo viilentymään.

Kyyt, ampiaiset ja punkit

Kyyn purema voi olla hengenvaarallinen koiralle. Mikäli kyy pääsee puremaan koiraa, tulee koira ja puremakohta pitää mahdollisimman liikkumattomana, jolla ehkäistään myrkyn leviäminen muualle elimistöön. Puremakohdassa näkyy yleensä kaksi vierekkäistä pistoreikää ja purema-alueella on voimakasta turvotusta ja kipua. Koira saattaa myös muuttua voimattomaksi tai oksennella. Nimestään huolimatta kyytablettien antamista ensiavuksi ei suositella. Tablettien sisältämän kortisonin on havaittu peittävän ja jopa pahentavan oireita, mikä hankaloittaa pureman hoitoa. Kyyn pureman sattuessa tulisi hakeutua välittömästi eläinlääkärin vastaanotolle ja toimia sieltä saatujen ohjeiden mukaisesti.

Myös ampiaisen pisto voi olla koiralle vaarallinen. Ampiainen usein pistää koiraa päähän tai tassuihin. Pistoksen seurauksena voi tulla allerginen reaktio, voimakasta kutinaa tai pistosalueen turvotusta. Tässä tapauksessa kotihoitona koiralle voi antaa kortisonia sisältävän kyytabletin ja lievittää kutinaa esimerkiksi pihkavoiteella. Mikäli koiralla esiintyy voimakkaita oireita kuten oksentelua tai hengitysteiden turpoamista, tulisi hakeutua pikaisesti eläinlääkäriin.

Punkin purema voi aiheuttaa koiralle esimerkiksi anaplasmoosia ja borrelioosia, jotka ovat bakteeriperäisiä infektiosairauksia. Myös puutiaisaivokuume voi siirtyä punkista koiraan, mutta se on harvinaisempaa. Jokaisen ulkoilukerran jälkeen on hyvä tarkistaa koira punkkien varalta ja poistaa tarvittaessa punkit siihen tarkoitetuilla välineillä. Punkin poiston jälkeen puremakohta tulisi desinfioida.

Vinkki: Ennaltaehkäise punkit. Punkkilääkkeitä on punkkeja karkottavia ja tappavia tai pelkästään tappavia. Tappavat lääkkeet ovat kaikkein varmin tapa välttyä punkkien välittämiltä tartunnoilta ja sitä kautta tarvittavilta hoidoilta eläinlääkärissä.

Grilliherkut

Vaikka suomalaiseen kesään grilliherkut kuuluvatkin olennaisesti, eivät nämä ole sopivia herkkuja koiralle. Maissintähkät, jäätelötikut ja kalanruodot voivat tukkia ja vaurioittaa koiran ruoansulatuskanavaa. Myös lihoista, kuten possusta ja kanasta löytyvät pienet ja terävät luut voivat vaurioittaa koiran suolistoa. Muut kesän herkut kuten jäätelö, voi aiheuttaa koiralle ripulia.

Vinkki: Valmista bullillesi jäätelöä itse. Sekoita maustamatonta, rasvatonta ja laktoositonta jogurttia, vettä ja koiran lempimakupaloja pienessä rasiassa ja pakasta se. Kun herkku on jäätynyt (esim. yön yli) irrota herkku rasiasta ja anna koirasi nauttia jäätelöstä! Mikäli koirasi on todella ahne ja nielee isoja paloja kokonaisena, voi samalla reseptillä valmistaa jäätelön esimerkiksi kumiseen aktivointimattoon, joka toimii samalla kivana kesäpäivän aktiviteettina.

Päiväkahvit Pariisissa

Kirjoittaja: Miia Koskinen

Takaraivossa oli muhinut jo pari vuotta ajatus valkoisesta narttupennusta, ehkä jollain kivoilla päämerkeillä jos sattuis löytyyn… Noh, nykyään kun internetin ihmeellinen maailma mahdollistaa tän sohvalla makaamisen ja onnen etsimisen, niin sitähän sitten etsittiin, ja etsittiin, kunnes… BINGO! Siitä sitten vaan tuumasta toimeen, ja niinhän siinä kävi että sain juuri sen mitä halusinkin, lokakuussa Ranskaan syntyi juuri sellainen napero, että Koskisen akan luut padassa kolisivat paikoilleen ja tähdetkin olivat otolliset.

Jostain kumman syystä neiti sai ”työnimekseen” Panda, ja tätä neitiä sitten piti odotella se muutama viikko. Pandallahan oli toki jo oikeakin kutsumanimi olemassa, mutta kaikki aikanaan…

Hyvä ystäväni Sara oli jo ilmottanut, ettei hänkään ei ole koskaan Ranskassa käynyt, joten päiväkahvit Pariisissa oli jo sellanen ”must to do” juttu meille, koska me tehdään muutenkin paljon yhteisiä retkiä kaikkialle, ja pitäähän sitä ihmisen kerran elämässään Pariisissakin kahvia saada. Ei liene yllätys, että iltavuorostahan tähänkin reissuun lähdettiin, mutta onneksi siihen on jo totuttu. Lauantaina 10.12. startti oli klo 02:30. Saran mies Jaakko oli vapailla, ja toi Saran jo tutuksi tulleeseen treffipaikkaamme, Kolmenkulman ABC:lle mistä meidän mystiset retket aina alkunsa saavat.

Keli oli jokseenkin järkyttävä, uskokaa vaan että TRE-HKI motaria en eläissäni ole ajanut max 70km/h, mutta nyt ajoin. Kyllä, kaasujalka Koskinen tosiaankin ajeli madellen, mutta aikaahan meillä oli, eikä ennenkään olla mistään myöhästytty, vaikka niitä likipiti juttuja olis vaikka ja kuinka… Vai mitähän tähänkin sanois entinen Kurittu jos kysyttäis, vaan nytpä ei kysytä, vaan pysytään tässä retkessä 😉 Ohituskaistaa ei voinut käyttää, ja lunta tuli vaakatasossa siihen tahtiin, että lentokentälle kun päästiin, oli autonperä sellaisen lumimassan peitossa, ettei autosta näkynyt kun sumuvalo. Kone oli reilun tunnin myöhässä, koska sitä sulateltiin ja valeltiin jäänestolla. Matkaan kuitenkin päästiin ja Pariisi häämötti vain 3 tunnin päässä.

Perillä Charles de Gaullen kentällä saatiin kuulla, että paikallisjunat olivatkin lakossa, joten ainoa järkevä kulkumuoto oli hypätä bussiin. No, näinhän tekivät tietty kaikki muutkin, joten ihan ekaan bussiin me ei edes mahduttu. Keli oli suht hyvä, +4 lämmintä eikä sateesta tietoakaan. Tulihan se meidänkin vuoro, ja voi pojat että se bussi ahdettiin täyteen. Kuski komensi ihmisiä käytävällä tiivistämään, että sai mahdollisimman paljon väkeä kyytiin. Meidän onneksemme oltiin ihan viimeisiä, jotka bussiin mahtui, ja meidänkin piti nojaantua jos mihinkin suuntaan, että kuski sai ovet kiinni ja päästiin matkaan. Kuski piti ikkunaa auki ainoastaan tunneleissa, ja tuossa yli 3 miljoonaa km ajetussa vanhassa dösässä ei mitään ilmastointeja todellakaan ollut. Ilma oli sanoinkuvaamattoman paksua, eikä aikaakaan kun meidän ja oven välissä oleva nuori nainen oksensi bussiin kun oli niin paha olo. Nooh, tästäkin selvittiin ja hieman kyllä mietitytti, kun kuski ei nähnyt oikealle kaikista peileistä eikä ikkunoista, kun matkustajia oli niin paljon. Torvi pohjaan ja vilkku päälle, niin kaistat vaihtui, ja meitä hymyilytti että mikäs siinä, maassa maan tavalla.

Bussi vei meidät Pariisin keskustassa Operaan, ja tässä kohtaa Sara tallensi meidän sijainnin puhelimeensa, että ehkä löydettäis sitten samaiselle pysäkille takaisinkin. Oli muutes kauppaa jos minkälaista, ja ekanahan me tietysti tuppauduttiin sellaseen valtavaan suklaapuotiin. Voi että mikä tuoksu, toinen toisiaan valtavampia ja hienoimpia suklaarasioita ja työntekijöillä oli juuri sellaiset valkoiset asut valtavine hattuineen, oi oi. Ja kyllä, allekirjoittanut raahasi sitten matkalaukussaan suklaata, levyä ja rasiaa sekä tietysti kummitytöille tuliaisina suuret suklaanallet, jotka oikeasti olivat vielä kotonakin ehjät!!!

Noh, tästä matka tietysti jatkui oopperatalolle, pakolliset turistiselfiet piti ottaa, jotta todistettavasti ollaan nähty jotain oikeitakin nähtävyyksiä! Sitten vuorossa olikin jotain evästä. Bongasimme Cafe De L Operan, jossa istuimme hetkosen nauttimassa lämpöiset leivät kuplivan veden ja cappuccinon kanssa. Tulipa siinä syötyä ranskassa ranskalaisia, ja oli kyllä aikamoinen pettymys, mutta nälkäänsä syö vaikka kiviä, sanotaan.

Koska lento oli sen verran paljon myöhässä, ja bussilla kulku oli kohtuu hidasta junien lakon takia, oli meidän aika kortilla, ja Eiffel-tornin katselmus sekä paljon muutakin päätettiin jättää seuraavaan kertaan. Takaisinpäin olikin hyvin väljää, bussissa oli hyvinkin tyhjää, ja matka takaisin kentälle sujui huomattavasti nopeammin.

Olin sopinut kasvattaja Danielin kanssa että hän tuo pennun minulle kentälle, koska meillä ei ollut tällä erää mahdollista viipyä reissussa kun yksi päivä, eikä se olisi riittänyt siihen, että olisimme hakeneet pennun hänen kotoa asti. Harmi sinänsä, sillä hän omistaa myös toisen koirani isän, eli Yuman isän Elviksen, ja olisi ollut todella hienoa päästä näkemään livenä tietysti Elviskin, kuten myös kaikki muutkin hänen koirat. Mutta sitten seuraavalla kerralla, koska se sitten eteen tuleekaan…

Menimme Danielin kanssa kahville ja kävimme kaikki pennun paperit läpi, kaikki oli aivan kuten pitikin. Pentu oli IHANA, niin kaunis, rauhallinen ja kiltti, ensin se pussas ja pesi naaman, jonka jälkeen tunki pään kainaloon ja alkoi tuhisemaan unta kupoliinsa. Tietysti veimme kasvattajalle tuliaisina Fazerin suklaita, sekä Salmiakkikossua, kuinkas muuten 😀

Lähtöselvityksessä pentu punnittiin ja paperit tarkistettiin. Finnairin virkailijaa hymyilytti, kun hän tajusi kassissa olevan bullin pennun, hänellä oli itselläänkin kotona bulli, mikä sattuma! Hyvästelimme Danielin tällä erää, ja turvatarkastusten jälkeen menimme hiukopalalle ja viimeisille ostoksille. Pentu oli etukäteen niin hyvin totutettu lentokassiin, että oli siellä kuin vanha tekijä.

Koneeseen päästyämme alkoi jo meilläkin luomet painaan, ja siinä takasin lennolla taidettiin vähän torkkua koko porukka. Onneksemme saatiin koko penkkirivi käyttöömme, joten pentu sai nukkua keskipenkillä omassa kassissaan. Pariisi oli tältä erää taakse jäänyt ja Helsinki odotti lumisateen ja parin pakkasasteen kera. Saran harjatessa autoa puhtaaksi menomatkan lumista, pentu ihmetteli lunta, hyi ja yäk, tuota kylmää valkoista mönjää, ja siihen muka pitäisi pissata! No, äkkiäkös auto lämpesi ja matka kotiin alkoi. Sinne se nukahti takapenkin häkkiin, ja tuhisi siellä aina koko matkan kotiin asti. Jaakko oli meitä jälleen ABC:llä vastassa, ja Sara jatkoi siitä kotiinsa viemään Brucelle ja Hertalle pennuntuoksua terveisinä.

Kotiin päästyämme, Yuma olikin ihmeissään, että mikäs sittiäinen sieltä keskellä yötä ovesta tupsahti. Totesin Yumalle, että tämä on Goyan, sinun uusi kaverisi, ja laskin pennun lattialle. Goyan oli heti innoissaan ja hullunrohkea, jopa niin rohkea, että kokeili mitä tapahtuu kun iskee naskalinsa Yuman jalkojen välissä roikkuviin killuttimiin 😀 Hetken aikaa Yuma pyöritteli tulokasta pitkin lattiaa kertoen, ettei hänen kalleuksiaan sovi nakerrella. Tämän jälkeen Yumasta tuli huolehtiva isoveli, Goyanin oma iso kaveri, joka seuraa joka paikkaan ja pitää pienestä huolta.

Semmonen retki tällä erää!

Tunnethan jäsenetusi? Esittelyssä luonnetestit

Miksi testiin?

Moni lemmikin omistaja voi pohtia miksi minun pitäisi viedä oma koira luonnetestiin ja mitä hyötyä siitä on? Monelle luonnetestikävijälle koiran testin aikana osoittamat reaktiot ja testaajien selitykset koiran käyttäytymisestä auttavat ymmärtämään koiran käyttäytymistä arjessa ja sieltä jää arvokasta tietoa koiran koulutusta varten. Moni on testin jälkeen ymmärtänyt koiransa vahvuuksia ja heikkouksia yksilönä paremmin ja se on tehnyt yhteiselosta helpompaa.  

Rotua harrastavan yhdistyksen velvollisuuksiin kuuluu kerätä tietoa koirien terveydestä, ulkomuodosta ja luonteista. Yksi luotettavimmista tavoista tilastojen keräämiseen on luonnetestikäynnit. Siellä jokainen koira arvioidaan saman kriteeristön mukaan ja testin kulku pääpiirteittäin ja osa-alueittain on jokaiselle koiralle sama, joten testistä saatava tieto on vertailukelpoista ja pätevää. Tätä tietoa ei saada, mikäli koiranomistajat eivät vie koiria testattavaksi.

Koirasi kasvattaja saa testatuista koirista arvokasta tietoa kasvattamiensa koirien luonteista. Kasvattaja pystyy arvioimaan luonteiden periytyvyyttä ja eroja sisarusten ja pentueiden välillä, kun käytössä on samalla tavalla testattujen koirien tuloksia. Koiran omistaja ja koiran kasvattaja ei aina puhu koiran luonteesta ja käytöksestä samoilla termeillä ja väärinymmärryksen mahdollisuus on aina olemassa vaikka kasvattaja ja kasvatin omistaja olisivat yhteydessä ja koiran käyttäytymisestä olisi keskusteltu. Luonnetestissä jokainen koira arvioidaan tiettyä termistöä käyttäen ja silloin erehdyksen tai väärinymmärryksen mahdollisuutta koiran luonteen suhteen omistajan kertomana ja kasvattajan kuulemana ei ole. Jokaisella koiranomistajalla on myös oma subjektiivinen käsityksensä siitä mikä on esimerkiksi kova tai saalisviettinen koira. Toisen mielestä sama yksilö on ”tosi kova ja tosi saalisviettinen”, kun taas jonkun toisen mielestä kyseinen koira on sitä keskivertoisesti.

Jos siis rakastat rotua sen rotutyypillisen luonteen takia, ole ystävällinen ja ainakin harkitse, että veisit koirasi luonnetestiin. Kasvattajien on paljon helpompi tehdä työtään ja jalostaa rotutyypillisen luonteen omaavia koiria, mitä enemmän tietoa koirien ja sukujen luonteista ja niiden eroista meillä on käytettävänä. Haluammehan, että bullit säilyvät sen luonteisina, kuin mitä niiden kuuluu olla.

Yhdistys tukee

Yhdistyksen yleiskokous on tehnyt päätöksen, että koirien luonnetestikäyntejä tuetaan yhdistyksen varoista ainakin vuoden 2025 loppuun saakka, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus koiransa testauttaa. Käyttäkää ihmeessä tämä iso rahallinen tuki hyödyksi ja käyttäkää koiranne testissä tämän vuoden aikana. Testitulosta ja kuittia vastaan yhdistys palauttaa jäsenen omistaman bullterrierin luonnetestimaksun. Luonnetestien ajankohdat ja paikkakunnat sekä ilmoittautuminen löytyy osoitteesta www.virkku.net ja sieltä testit ja kuvaukset -sivu. Luonnetestejä lisätään sinne pitkin vuotta sitä mukaa kun järjestävät yhdistykset niitä päättävät järjestää.

Luonnetestiin voi osallistua 2-7vuotiaan rekisteröidyn bullterrierin kanssa. Hitaasti kehittyvän rodun kohdalla kannattaa aina pohtia, että testiin vietävä koira on selkeästi aikuinen, eikä enää kehittyvä nuorukainen. Luonnetesti suoritetaan vain kerran koiran elämän aikana, ellei tiettyjen ehtojen täytyttyä ole oikeutettu uusintaan.

Testin kulku

Aivan ensimmäisenä on tärkeää ja helpottavaa tietää, että koiraa ei millään tavalla tarvitse eikä saa kouluttaa luonnetestiä varten. Siellä haetaan koiran luontaisia reaktioita asioihin, jotta sen perusluonne, mitä ei koulutuksella voi muuttaa, saataisiin selville.

Testissä koiranomistajan tehtävä on sinänsä erittäin helppo. Omistajan tulee vain ja ainoastaan pitää kiinni hihnan toisesta päästä ja olla hiljaa paikallaan, kunnes testaaja pyytää kehumaan koiraa, rohkaisemaan koiraa tai liikkumaan johonkin suuntaan. Koira on hihnaan kytkettynä koko testin ajan.

Testissä on aina kaksi testaajaa sekä muutamia toimihenkilöitä avustamassa. Jokainen koira suorittaa testin yksin oman omistajansa kanssa ja on ainoa koira testialueella. Testi alkaa lyhyellä jutustelulla, jossa tuomari kysyy muutamia kysymyksiä koirasta, sen kotioloista ja käyttäytymisestä kotona. Jutustelun lomassa testaaja alkaa tehdä tuttavuutta koiran kanssa, mistä se sitten etenee pieneen leikittämissessioon. Tämän jälkeen siirrytään tarkkailemaan koiran reaktioita kelkkakokeeseen. Siinä kelkkaa, jonka päällä on vaatteisiin puettu vanerinen ihmistorso, raahataan köydellä paikoillaan olevaa koiraa ja omistajaa kohti. Kaikenlaiset reaktiot ovat mahdollisia ja täysin sallittuja.

Kelkkakokeen jälkeen lähdetään kävelemään testaajan kertomaan suuntaan ja toinen testaajista ”hyökkää” piilosta keppi kädessä koiraa ja omistajaa kohti. Tässä jälleen tarkkaillaan koiran reaktioita. Hyökkäyksen jälkeen testaaja muuttuu ystävälliseksi koiraa kohtaan ja tarkastellaan kuinka nopeasti koira ”unohtaa” aiemman hyökkäyksen. Koira jää tästä tilanteesta testaajan seuraan ja omistaja pyytää sen hetken kuluttua luokseen. Sekin on aivan sallittua, että koira ei suorita luoksetuloa, vaan on halukas jäämään uuden kaverinsa luo. Luoksetulonkaan aikana koiraa ei lasketa hihnasta irti, ellei siitä erikseen ohjaajan kanssa sovita.

Tämän osa-alueen jälkeen siirrytään tynnyrikokeeseen, jossa koiran kanssa kävellään puusta rakennetun luiskan ohi, jonka päältä tynnyri lasketaan vyörymään koiran ja ohjaajan perään. Tynnyrin sisällä on tavaroita, joten tynnyri rämisee ja kolisee. Tässä jälleen tarkkaillaan koiran reaktioita yllättävään tilanteeseen.

Tynnyrikokeen jälkeen koiran kanssa lähdetään jälleen kävelemään, kunnes vastaan tulee maasta nopeasti pystyyn ponnahtava haalari. Koiralle jälleen yllättävä tilanne, jossa sen luontaisia reaktioita tarkkaillaan.

Seuraava osa-alue on pimeä huone. Siinä koira jää testaajan kanssa ulos, kun omistaja menee toisen testaajan kanssa sisätiloihin. Sisätilat on täysin pimennetty ja omistaja menee sinne ohjattuun paikkaan istumaan koiralta piiloon. Hetken kuluttua koira lasketaan etsimään ohjaajaa pimeästä huoneesta ja taas kerran sen toimintaa ja reaktioita seurataan. Ei ole mitenkään tavatonta, jos bullia ei kiinnosta lähteä etsimään ohjaajaa, vaan testaajien seura on riittävän viihdyttävää.

Tämän jälkeen edetään kohti seuraavaa testin osa-aluetta, seinää. Tässä koira jätetään yksin, lyhyeen hihnaan seinään kiinnikytkettynä. Tuomari tulee piilosta keppi kädessä koiraa kohti uhkaavasti hyökäten, samoin kuin aiemmassa osa-alueessa ohjaajan kanssa ollessa. Kun koiran reaktio hyökkäykseen on saatu selville, lopetetaan uhkaava käytös, heitetään keppi pois ja aletaan ystävälliseksi koiraa kohtaan. Jälleen tarkkaillaan kuinka nopeasti koira unohtaa uhkaavan käytöksen ja luottaa ystävälliseen lähestymiseen.

Viimeisenä osa-alueena kokeessa on ampuminen, jossa selvitetään koiran ääniherkkyyttä. Ensin piilosta, jonkun matkan päästä starttipistoolilla ammutaan ilmaan koiran ja omistajan ollessa liikkeessä ja seuraava laukaus ammutaan koiran ja omistajan ollessa paikalla. Mikäli koiran reaktio on epäselvä, tuomari pyytää vielä uuden laukauksen.

Laukausten jälkeen testi on ohi ja testaajat voi pyytää omistajaa vielä leikkimään koiran kanssa.

Tämän jälkeen testaajat yhdessä pisteyttävät koiran suorituksen ja antavat kattavan analyysin koiran luonteesta koiran omistajalle. Omistaja saa testaajilta luonnetestilomakkeen, missä jokaisen osa-alueen pisteet näkyvät erikseen.

Luonnetestin pistemäärällä ei varsinaisesti ole merkitystä, koska kaksi koiraa täysin samoilla pisteillä voi olla tyystin eri luonteisia. Pistemääriä ei siis kannata suoraan vertailla. Bullterriereille on olemassa rodun ihanneprofiili ja eri osa-alueiden pisteet on määritelty niin, että mikä on rodulle ihanne, mikä on normaalia, mikä ei toivottavaa ja mikä hylkäävää. Ihanneprofiiliin vertaamalla saa parhaan kuvan siitä onko koira tyypillinen vai epätyypillinen rotunsa edustaja.

Luonnetesteistä löytyy paljon videoita mm. Youtubesta ja niitä katsomalla testin kulusta saa halutessaan vielä selkeämmän kuvan.

Mitä eri osa-alueilla haetaan?

Luonnetestin tarkoitus on kuormittaa koiraa normaalista poikkeavilla ja hieman pelottavilla asioilla. Oikeaa tai väärää tapaa tai voimakkuutta reagoida ei varsinaisesti ole, koska reaktiota nimenomaan halutaan. Olisi suorastaan epänormaalia, jos koira ei reagoisi mihinkään. Testaajat toimivat jokaisen koiran kohdalla yksilöllisesti ja herkemmän koiran kanssa esim. hyökkäys lopetetaan heti kun reaktio on saatu, kun taas vahvaluonteisemman koiran kohdalla hyökkäystä voidaan viedä pidemmälle, jotta saadaan paremmin selville, miten voimakas puolustushalu koiralla onkaan.  

Luonnetestissä tarkkaillaan koiran reaktioita asioihin ja tilanteista palautumista. Arviointia koiran luonteesta suoritetaan koko testin ajan, ei pelkästään yksittäisten osa-alueiden aikana.

Eri osa-alueiden avulla luonnetestillä pyritään saamaan selville yksilön toimintakyky, terävyys, puolustushalu, taisteluhalu, hermorakenne, temperamentti, kovuus, luoksepäästävyys ja laukauspelottomuus.

Harrastuksena koiranäyttelyt

Keravalla asustava Tara harrastaa yhdessä bullterrierinsä Sugaradga Poderosan “Totoro” kanssa koiranäyttelyissä käymistä. Tara on harrastanut Totoron kanssa aktiivisesti koiranäyttelyitä vuoden ajan. Viimeiset 10 vuotta Tara on kuitenkin toiminut hyvän ystävänsä näyttelytiimissä kerryttäen kokemusta ja osaamista koiranäyttelyiden kiemuroista.

”Olen kulkenut paljon mm. afgaanivinttikoirien kanssa näyttelyissä ja uskon, että kipinä näyttelyihin syntyi silloin. Ihastuneena katsoin koiria, jotka esiintyivät edukseen ja selkeästi nauttivat siitä”, kertoo Tara. Siksi hän olikin innoissaan siitä, kun oma koira Totoro osoitti olevansa innokas näyttelyitä kohtaan heti pentuajoista lähtien. Tara kuvailee olevansa kunnianhimoinen ja nauttii kilpailemisesta ja menestyksestä. Hän tuntee olonsa kotoisaksi paikassa, jossa on paljon koiria, ihmisiä ja hälinää ja siksi koiranäyttelyt ovatkin lähellä sydäntä.

Tara kokee, että näyttelyissä käyminen on hyvin palkitsevaa ja koukuttavaa. ”Ei ole itsestäänselvyys saada kommunikointia kohdilleen bullin kanssa ja juuri siitä syystä se onkin niin koukuttavaa, kun saat hyvästä yhteydestä palkinnon”, toteaa Tara. Taran silmää miellyttää myös kovin bullterrierin ulkonäkö ja luonne, joten sekin on yksi syy siihen, miksi hän nauttii näyttelyharrastuksesta juuri tämän rodun kanssa paljon.

Näyttelyt vaativat omistajalta innokkuutta ja omistautumista lajia kohtaan. Heti ei kannata luovuttaa, vaikka aluksi kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaan. Näyttelyt vaativat joskus pitkää pinnaa, hermoja ja huumorintajua. Näyttelypäivät saattavat venyä todella pitkiksi, joihin uuden harrastajan kannattaa varautua. Näyttelykauteen tulee valmistautua hyvissä ajoin, jopa kuukausia ennen itse näyttelyä. Koiran tulee olla hyvässä lihaskunnossa ja oikeassa painossa. Myös turkki, suu ja kynnet tulee olla huoliteltuina.

”Nuori koira kannattaa sosiaalistaa ja opettaa perus kehäkäytöstä ennen näyttelyihin osallistumista. Nuoren koiran kanssa näyttelykausi kannattaa suunnitella niin, ettei into pääse laantumaan eikä näyttelyitä koiran kehitysvaiheessa olisi liikaa. Kun nuoren koiran treenaamiseen näkee vaivaa ja tekee sen huolellisesti, riittää aktiivisella näyttelykaudella olevat näyttelyt tämän taidon ylläpitämiseksi”, sanoo Tara.

Näyttelyn kulku

Näyttelyyn ilmoittaudutaan yleensä 1–2 kuukautta ennen tapahtumaa. Näyttelyä edeltävänä päivänä on hyvä pestä koira. Koiralla tulee olla sille sopiva näyttelyremmi, jonka kanssa on hyvä harjoitella etukäteen. Näyttelyyn kannattaa ottaa mukaan palkkaamista varten herkkuja, joista koira pitää. On hyvä huomioida, että kaikilla koirilla herkut eivät toimi palkkaamisessa. Joillain koirilla lelu saattaa toimia paremmin, joillain sekä että. Koiralle on hyvä napata mukaan myös vettä ja makuualusta. On tärkeää, että näyttelynjärjestäjältä saatu kilpailunumero (toimitetaan sähköisesti tai postitse) otetaan mukaan näyttelypaikalle, sillä sitä tulee pitää esillä koiraa esiteltäessä. Numero kiinnitetään esittäjän vasempaan käsivarteen tai lanteiden vasemmalle puolelle, kuitenkin niin, että se on selkeästi nähtävissä kehäsihteerille ja tuomarille.

Näyttelypaikalle kannattaa saapua vähintään tuntia ennen omaa vuoroaan, mutta nuoren koiran kanssa kannattaa varata reilusti aikaa, jotta se ehtii tutustua näyttelypaikkaan, alustaan ja meteliin. Omaa vuoroa voi seurata luettelon kautta tai kehän laidalla.

Oman vuoron alkaessa näyttelyluokka kootaan kehään numerojärjestyksessä. Kehäsihteeri tarkastaa koirat ja opastaa ne omille paikoilleen. Aluksi tuomari silmäilee koko luokan, jonka jälkeen se mahdollisesti juoksuttaa koirat kehän ympäri. Jokainen yksilö arvostellaan yksitellen vuorollaan.  Tuomari käy koiran läpi, juoksuttaa sitä kehässä ja antaa laatuarvostelun. Koirat sijoitetaan paremmuusjärjestykseen (4 parasta). Kaikki koirat, jotka ovat saaneet laatumaininnan erinomainen, jatkavat kilpailuluokkaan. Myös laatumaininnalla erittäin hyvä palkitut koirat osallistuvat kilpailuluokkaan, mikäli erinomaisella palkittuja koiria on luokassa vähemmän kuin neljä. Tuomari päättää onko sijoittuneista koirista joku / jotkut koirat sertifikaatin arvoisia. Mikäli on, jatkaa koira sukupuolen parhaan yksilön valintaan.

Rodun paras -tittelistä kilpailevat parhaaksi nartuksi ja parhaaksi urokseksi sijoittuneet koirat. Paras narttu/uros sijoittuneet voivat saada iästä riippuen erilaisia palkintoja. Rotunsa paras on voittaja ja voittaja pääsee osalliseksi kilpailemaan ryhmän/ryhmien parhaiden valintaan, esimerkiksi ryhmään 3 (terrierit).  Muita ryhmiä voi olla esimerkiksi Paras juniori ja Paras veteraani. Juniori ryhmässä kilpailevat kaikkien rotujen parhaat juniorit. Päästäkseen tähän ryhmään vaaditaan luokkavoitto junioriluokasta. Paras veteraani -ryhmässä kilpailevat puolestaan kaikkien rotujen parhaat veteraanit. Ryhmien voittajat jatkavat koko näyttelyn huipentumiseen, eli näyttelyn parhaan koiran valintaan (Best In Show), jossa sijoitetaan neljä koiraa.

Taran vinkit koiranäyttelyitä aloittavalle harrastajalle

Rohkeasti mukaan! Osallistu näyttelyharjoituksiin reippaasti. Käy koiranäyttelyssä ilman koiraa, jolloin sinun on helpompi tutustua näyttelyn kulkuun ja tunnelmaan. Kysy rohkeasti kokeneemmilta apua ja neuvoja. Nauti hetkestä!”

Kuvat: Nanna Salmela & Christel Labbas

Kasvattajaesittelyssä Funbull’s

Sanna Perätalon elämään on kuulunut bullterrierit jo vuodesta 2002 lähtien, kun ensimmäinen bullterrieri tuli taloon. Oulussa asuvalle Sannalle myönnettiin kennelnimi Funbull’s vuonna 2004 ja ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2007. Tällöin Strong Stael Chance Black Swan ”Selma” synnytti kolme pentua, kaksi narttua ja yhden uroksen. Sannalle on kertynyt vuosien aikana kokemusta jo 11:sta bullterrierin pentueesta ja kolmesta kääpiöbullterrierin pentueesta, joihin on syntynyt yhteensä 69 pentua.

Sannan tärkein tavoite kasvatuksessa on kasvattaa elinvoimaisia, pitkäikäisiä sekä mahdollisimman terveitä ja hyväluonteisia bullterrierejä, jotka ovat ulkomuodoltaan rodunomaisia.

Entä mikä sai Sannan lähtemään kasvattamiseen?

”Hulluus! Rakastan näitä kiilapäitä ja ennen kaikkea haluan itselleni kivoja bulleja perheenjäseniksi sekä tietysti omalta osaltani pienesti edesauttaa rotua,” kertoo Sanna. Parasta kasvatuksessa on Sannan mielestä nähdä omia kasvatteja hyväkuntoisina ja onnellisina veteraaneina, vanhat bullit kun ovat parhautta! Haastavimmaksi Sanna kokee terveyspuolen ja toisinaan sattuvat ikävät yllätykset, joilta ei voi välttyä, vaikka kuinka kasvatuksessa yrittää parhaansa.

Sanna kokee, että mieleenpainuvimmat hetket kasvattajauralla ovat pienet arjen hetket. ”Voisin listata hienoja näyttelymenestyksiä huippuhetkiksi, mutta kyllä ne mieleenpainuvimmat on ihan ne pienet arjen hetket. Ja ne, kun emät rakkaudella hoivaavat omia, ja välillä toistensakin pentuja. Onnea on jakaa elämä bullien kanssa”, sanoo Sanna.