Kategoria: Bulteri

Kuopiossa asuva Salla Halonen harrastaa aktiivisesti yhdessä bullterrieriensä Nornan ”Bullanballet Laloumena” ja Freijan ”Corpus Robustus Devana” kanssa. Lajeihin kuuluvat rally-toko, toko sekä nosework. Testiin on päässyt myös jäljestäminen ja agility, hoopers on vielä listalla.

Sallan ensimmäinen kääpiöbullterrieri vei harrastuspoluille noin kymmenen vuotta sitten ja siitä kaikki sai alkunsa. Freija on käynyt pentuna pentutokoa useamman kurssin ja Norna aloitti myös heti pikkupentuna pentukurssin ja useamman toko-kurssin. Sittemmin Salla ja Norna päätyivät yhdistetylle toko+rally -kurssille ja sillä tiellä kaksikko on edelleen kahden vuoden jälkeen. Norna aloitti myös noseworkin suunniteltua aiemmin, kun kurssille ilmoitettu seniorikoira siirtyikin yllättäen ajasta ikuisuuteen kesken kurssin.

Mistä harrastaminen sai alkunsa?  

”Kaikesta turhasta puuhasta on yllättävän paljon apua arkielämässä ja kuka nyt ei haluaisi koiran etsivän ja ilmaisevan paperirahaa!”, naurahtaa Salla viitaten heidän nosework-harrastukseensa. ”Lisäksi kun huomaa, kuinka bullit oikeasti tykkää oppia uusia asioita ja puuhata ihmisten kanssa, niin asioiden käännyttyä oikealle kanavalle saattaa käsissä olla yllättävänkin nekku tyyppi”, Salla jatkaa. Toko-kurssin aikana Rally-tokoa mainostettiin hauskana ja rentoja yhteisenä puuhana koiran kanssa, joten Salla päätti lähteä kokeilemaan lajia, ja he päätyivätkin edesmenneen kääpiöbullterrierin Erwinin ” Bisbull’s Poker Face” kanssa kisaamaan ihan mestariluokkaan asti.

Millaista on harrastaminen bullin kanssa?

”Hauskaa ja raivostuttavaa! Koskaan ei tiedä, mitä kentällä tapahtuu,” naurahtaa Salla. Käydessään radalla kaveriensa koirien kanssa, Sallasta tuntui, että muut koirat toimivat pelkällä ajatuksella. Bullterrierille puolestaan joutuu ajatukset artikuloimaan ja viittomaan useammalla kielellä ja viitenä kopiona. Omistajalta harrastaminen vaatii hurjan määrän huumoria, pitkää pinnaa ja mielellään tsemppikaverin. Kekseliäisyys on kova sana bullterriereiden parissa, ne kun osaavat vedättää huomaamattaan, mutta tekevät kyllä, jos sillä tuulella ovat. Salla sanoo, että usein kuulee bullterriereiden olevan tyhmiä, vaikka sitä ne eivät kuitenkaan ole. Sallan oman kokemuksen mukaan bullterrierit tylsistyvät nopeasti, eikä sen takia samaa asiaa voi toistaa tuntikausia. ”Laatu korvaa määrän, mieluummin useasti, vähän ja laadukkaasti – saa lopettaa, vaikka heti yhden huippuhetken jälkeen, josta tottakai saa megapalkan, eihän kukaan ilman palkkaa töitäkään tee”, sanoo Salla. Salla ei treenaa koiriensa kanssa kotona. ”Kuka sitä kotiläksyt nyt muutenkaan tekisi, vaan jos satutaan silloin tällöin käymään arkiaamuisin hallilla, niin kerrataan kuukauden kotiläksyt kerralla”. Salla kokee, että bullterrierit ovat mestareita ketjuttamaan asioita oman mielensä mukaan, eli jos koira alkaa tarjoamaan jotain ihmeellistä, niin se on vain jossain vaiheessa saanut todennäköisesti palkan aavistuksen väärässä kohdassa.

Mitä on rally-toko?

Rally-toko on sekoitus tottelevaisuutta, koiratanssia ja agilityä. Lajissa tärkeintä on koiran ja ohjaajan iloinen yhteistyö, ja laji sopii kaiken rotuisille ja ikäisille koirille sekä kaikille ohjaajille. Rally-tokossa suoritetaan erilaisia liikkeitä tehtäväkylttien määräämässä järjestyksessä tuomarin suunnittelemalla radalla. Liikkeitä voivat olla esimerkiksi liikkeestä istuminen, liikkeestä seisominen, pyörähdyksiä, seuraamispuolen vaihtaminen, seuraaminen eri tempoilla ja erilaisin käännöksin, sekä ohjaajan edessä ja sivulla peruuttaminen. Koiraa saa ohjata sekä suullisin käskyin, että käsimerkeillä, ja sitä saa kannustaa koko radan ajan. Rally-tokossa on neljä eri luokkaa: alokas, avoin, voittaja sekä mestari. Kylttejä on radalla 10–20 kappaletta ja radan pituus sekä vaativuus kasvavat siirryttäessä luokasta toiseen, samalla arvostelu tiukentuu.

Rally-tokossa alokasluokan radat suoritetaan koira kytkettynä ja koira kulkee ohjaajan vasemmalla puolella. Radalla tulee olla tavallinen solkipanta tai valjaat ja hihna, eikä niissä saa roikkua mitään ylimääräistä. Ylemmät luokat suoritetaan koiran ollessa irti ja oikealla puolella seuraaminen tulee mukaan voittajaluokassa. Koira kannattaakin opettaa seuraamaan heti alusta lähtien kummallakin puolella ja jokainen tehtävä suoritettavaksi kummallakin puolella. Tämä tukee hyvin sitä, että koira pysyy kunnossa eikä lihakset esimerkiksi jumiudu toiselta puolelta. Fyysisesti laji ei ole kovin raskas ja se on hyvä laji junnusta vaariin. Varsinkin ylemmissä luokissa itse treeni menee jo fysiikkatreenistä juuri siksi, että kaikki liikkeet tulee kyetä suorittamaan kummaltakin puolelta.

Sallan vinkit harrastusta aloittavalle

”Jos koira osaa naksuttelun, niin siitä on hyvä lähteä. Koira oppii parhaiten, kun se oikeasti keksii asian itse. Houkuttelemalla ja käsin ohjaamalla ei tule niin hyvää oppimistulosta,” toteaa Salla. ”Kannattaa myös opetella palkkaamaan koira juuri kyseiselle koiralle parhaalla palkalla, erityisesti jos suunnittelee menevänsä jollekin kurssille.”

”Ennen Rallyn aloittamista kannattaa harkita edes yhtä toko-kurssia, koska laji kuitenkin on pohjimmiltaan seuraamista ja paikallaoloa höystettynä mukavilla twisteillä,” sanoo Salla. Rally-tokoa voi treenata monissa koirakouluissa, ja näiden suhteen kannattaa myös olla kriittinen, koska hyvä opettaja voi olla kiven alla. Tehtäväkyltit löytyvät myös Virkusta (www.virkku.net), jos lajiin haluaa tutustua itsenäisesti. Vanhoja ratapiirustuksiakin on myös helposti saatavilla internetistä.

Rally-toko saattaa olla nimenomaan ohjaajalle hankala laji. Salla sanoo, että kisatilanteessa se on yleensä ohjaaja, joka kerää kaikki virhepisteet. Rally-tokossa on hyvin paljon mitä ihmeellisimpiä sääntöjä, joiden sisäistämiseen voi mennä aikaa, eikä aina silloinkaan ihan ymmärrä mitä pitäisi tehdä. Kisoja järjestetään ympäri maata ja yleensä yleisö on sallittu suorituksia seuraamaan. ”Onneksi aina voi harrastaa ilman kisatavoitteita, eikä kaikki ole silloin niin justiinsa!” sanoo Salla.

Sanotaan, että kesä on ihmisen (ja koiran) parasta aikaa! On kuitenkin hyvä muistaa, että kesään liittyy omat riskinsä, jotka kannattaa ottaa huomioon, jotta kesää pääsee viettämään turvallisesti koiran kanssa.

Uiminen

Jotkut bullterrierit rakastavat uimista ja sehän vasta hyvä ja hauska harrastus onkin. Kuitenkin Suomen meri- ja järvivesissä voi esiintyä myrkyllistä sinilevää, eikä koiraa tulisi tällöin uittaa vedessä. Sinilevän tunnistaa yleensä vedessä olevista vihertävistä tai kellertävistä hiukkasista. Levä voi näkyä myös rannan värjäytyminä. Mikäli koira kuitenkin pääsee leväiseen veteen, on koira hyvä huuhdella ja pestä huolellisesti tämän jälkeen. Jos koira pääsee juomaan sinilevää sisältävää vettä, tulee koiran oireita tarkkailla. Oireita ovat mm. oksentelu, ripulointi, lihaskouristukset, koordinaatiokyvyn heikkeneminen ja voimakas vapina. On myös hyvä muistaa, että koiria ei saa viedä yleisille uimarannoille, joten uintiretkestä tulisi nauttia koirien uittamiseen tarkoitetuilla rannoilla.

Vinkki: Esimerkiksi oman mökkirannan levätilanteen voi testata juomalasin avulla. Leväistä vettä otetaan juomalasiin tai lasipurkkiin ja sen annetaan seistä noin tunnin liikuttamatta lasia. Jos pinnalle nousee vihreitä hiukkasia, on kyseessä sinilevä.

Vesihäntä

Uidessa koira voi saada vesihännän. Vesihäntä on kivulias tulehdus häntälihaksissa, jonka aiheuttavat mm. kylmyys ja tottumattoman lihasten voimakas rasitus. Koiralle voi tulla vesihäntä myös silloin, jos se on altistunut kylmälle uimisen jälkeen. Oireina ovat yleensä hännän roikkuminen velttona alaspäin sen näyttäessä jopa halvaantuneelta tai murtuneelta. Usein häntä ja takapää ovat kosketusarkoja ja koiran voi olla vaikea istua. Vesihäntä vaatii yleensä tulehduskipulääkityksen. Erityisesti ensimmäisen kerran oireiden ilmetessä on hyvä käydä eläinlääkärin vastaanotolla varmistamassa, että kyseessä on todella vesihäntä, eikä esimerkiksi murtuma. Esimerkiksi anaalirauhastulehdus voi oireilla myös samalla tavalla.

Vinkki: Uimisen jälkeen koira kannattaa kuivata huolellisesti, erityisesti häntä, alaselkä ja takajalat. Koiralle voi pukea päälle lisäksi paidan, joka suojaa alaselän ja hännän tyven. Uiminen kannattaa myös aloittaa maltillisesti pikkuhiljaa pidentäen uimisaikoja, jotta häntälihas ehtii tottua uimisesta aiheutuvaan rasitukseen.

Auringossa palaminen ja lämpöhalvaus

Kesän aurinko ja helle ovat mahtavia pitkän ja kylmän ajanjakson jälkeen, mutta näihin liittyvät myös omat riskinsä. Bullterriereillä on ohut turkki, joten iho täytyy muistaa suojata palamiselta.

Helle ja sen aiheuttama lämpöhalvaus ovat vaarallisia sekä ihmisille, että koirille. Lämpöhalvaus johtuu ruumiinlämmön noususta vaarallisen korkeaksi. Lämpöhalvauksen oireita ovat mm. läähätys, apaattisuus, levottomuus, kuolaaminen, oksentelu ja ripulointi. Mikäli koira menee shokkiin tai tajuttomaksi, on tilanne hengenvaarallinen.

Jos koira on altistunut kuumuudelle, tulee se siirtää välittömästi pois kuumasta ja viilentää esimerkiksi märillä pyyhkeillä kastelemalla tassuja, mahanalustaa ja nivusia. Koiralle tulee myös tarjota pieniä määriä vettä kerrallaan ja viedä mahdollisimman pikaisesti eläinlääkärin vastaanotolle.

Huomioi myös auto sekä asfaltti! Koiraa ei saa jättää yksin autoon lämpimällä säällä, sillä auton lämpötila sisällä voi nousta nopeasti erittäin korkeaksi. Aurinkoisella säällä myös asfalttia on hyvä välttää. Sen lämpötila voi nousta korkeaksi, joka voi aiheuttaa jopa palovammoja koiran anturoihin. Mikäli koiran anturat pääsevät palamaan, voi palovammoja lievittää ja kosteuttaa tassuvoiteella.

Vinkki: Pidemmät lenkit kannattaa ajoittaa aamuun ennen lämpötilan nousua tai myöhäiseen iltaan, kun ilma alkaa jo viilentymään.

Kyyt, ampiaiset ja punkit

Kyyn purema voi olla hengenvaarallinen koiralle. Mikäli kyy pääsee puremaan koiraa, tulee koira ja puremakohta pitää mahdollisimman liikkumattomana, jolla ehkäistään myrkyn leviäminen muualle elimistöön. Puremakohdassa näkyy yleensä kaksi vierekkäistä pistoreikää ja purema-alueella on voimakasta turvotusta ja kipua. Koira saattaa myös muuttua voimattomaksi tai oksennella. Nimestään huolimatta kyytablettien antamista ensiavuksi ei suositella. Tablettien sisältämän kortisonin on havaittu peittävän ja jopa pahentavan oireita, mikä hankaloittaa pureman hoitoa. Kyyn pureman sattuessa tulisi hakeutua välittömästi eläinlääkärin vastaanotolle ja toimia sieltä saatujen ohjeiden mukaisesti.

Myös ampiaisen pisto voi olla koiralle vaarallinen. Ampiainen usein pistää koiraa päähän tai tassuihin. Pistoksen seurauksena voi tulla allerginen reaktio, voimakasta kutinaa tai pistosalueen turvotusta. Tässä tapauksessa kotihoitona koiralle voi antaa kortisonia sisältävän kyytabletin ja lievittää kutinaa esimerkiksi pihkavoiteella. Mikäli koiralla esiintyy voimakkaita oireita kuten oksentelua tai hengitysteiden turpoamista, tulisi hakeutua pikaisesti eläinlääkäriin.

Punkin purema voi aiheuttaa koiralle esimerkiksi anaplasmoosia ja borrelioosia, jotka ovat bakteeriperäisiä infektiosairauksia. Myös puutiaisaivokuume voi siirtyä punkista koiraan, mutta se on harvinaisempaa. Jokaisen ulkoilukerran jälkeen on hyvä tarkistaa koira punkkien varalta ja poistaa tarvittaessa punkit siihen tarkoitetuilla välineillä. Punkin poiston jälkeen puremakohta tulisi desinfioida.

Vinkki: Ennaltaehkäise punkit. Punkkilääkkeitä on punkkeja karkottavia ja tappavia tai pelkästään tappavia. Tappavat lääkkeet ovat kaikkein varmin tapa välttyä punkkien välittämiltä tartunnoilta ja sitä kautta tarvittavilta hoidoilta eläinlääkärissä.

Grilliherkut

Vaikka suomalaiseen kesään grilliherkut kuuluvatkin olennaisesti, eivät nämä ole sopivia herkkuja koiralle. Maissintähkät, jäätelötikut ja kalanruodot voivat tukkia ja vaurioittaa koiran ruoansulatuskanavaa. Myös lihoista, kuten possusta ja kanasta löytyvät pienet ja terävät luut voivat vaurioittaa koiran suolistoa. Muut kesän herkut kuten jäätelö, voi aiheuttaa koiralle ripulia.

Vinkki: Valmista bullillesi jäätelöä itse. Sekoita maustamatonta, rasvatonta ja laktoositonta jogurttia, vettä ja koiran lempimakupaloja pienessä rasiassa ja pakasta se. Kun herkku on jäätynyt (esim. yön yli) irrota herkku rasiasta ja anna koirasi nauttia jäätelöstä! Mikäli koirasi on todella ahne ja nielee isoja paloja kokonaisena, voi samalla reseptillä valmistaa jäätelön esimerkiksi kumiseen aktivointimattoon, joka toimii samalla kivana kesäpäivän aktiviteettina.

Kirjoittaja: Miia Koskinen

Takaraivossa oli muhinut jo pari vuotta ajatus valkoisesta narttupennusta, ehkä jollain kivoilla päämerkeillä jos sattuis löytyyn… Noh, nykyään kun internetin ihmeellinen maailma mahdollistaa tän sohvalla makaamisen ja onnen etsimisen, niin sitähän sitten etsittiin, ja etsittiin, kunnes… BINGO! Siitä sitten vaan tuumasta toimeen, ja niinhän siinä kävi että sain juuri sen mitä halusinkin, lokakuussa Ranskaan syntyi juuri sellainen napero, että Koskisen akan luut padassa kolisivat paikoilleen ja tähdetkin olivat otolliset.

Jostain kumman syystä neiti sai ”työnimekseen” Panda, ja tätä neitiä sitten piti odotella se muutama viikko. Pandallahan oli toki jo oikeakin kutsumanimi olemassa, mutta kaikki aikanaan…

Hyvä ystäväni Sara oli jo ilmottanut, ettei hänkään ei ole koskaan Ranskassa käynyt, joten päiväkahvit Pariisissa oli jo sellanen ”must to do” juttu meille, koska me tehdään muutenkin paljon yhteisiä retkiä kaikkialle, ja pitäähän sitä ihmisen kerran elämässään Pariisissakin kahvia saada. Ei liene yllätys, että iltavuorostahan tähänkin reissuun lähdettiin, mutta onneksi siihen on jo totuttu. Lauantaina 10.12. startti oli klo 02:30. Saran mies Jaakko oli vapailla, ja toi Saran jo tutuksi tulleeseen treffipaikkaamme, Kolmenkulman ABC:lle mistä meidän mystiset retket aina alkunsa saavat.

Keli oli jokseenkin järkyttävä, uskokaa vaan että TRE-HKI motaria en eläissäni ole ajanut max 70km/h, mutta nyt ajoin. Kyllä, kaasujalka Koskinen tosiaankin ajeli madellen, mutta aikaahan meillä oli, eikä ennenkään olla mistään myöhästytty, vaikka niitä likipiti juttuja olis vaikka ja kuinka… Vai mitähän tähänkin sanois entinen Kurittu jos kysyttäis, vaan nytpä ei kysytä, vaan pysytään tässä retkessä 😉 Ohituskaistaa ei voinut käyttää, ja lunta tuli vaakatasossa siihen tahtiin, että lentokentälle kun päästiin, oli autonperä sellaisen lumimassan peitossa, ettei autosta näkynyt kun sumuvalo. Kone oli reilun tunnin myöhässä, koska sitä sulateltiin ja valeltiin jäänestolla. Matkaan kuitenkin päästiin ja Pariisi häämötti vain 3 tunnin päässä.

Perillä Charles de Gaullen kentällä saatiin kuulla, että paikallisjunat olivatkin lakossa, joten ainoa järkevä kulkumuoto oli hypätä bussiin. No, näinhän tekivät tietty kaikki muutkin, joten ihan ekaan bussiin me ei edes mahduttu. Keli oli suht hyvä, +4 lämmintä eikä sateesta tietoakaan. Tulihan se meidänkin vuoro, ja voi pojat että se bussi ahdettiin täyteen. Kuski komensi ihmisiä käytävällä tiivistämään, että sai mahdollisimman paljon väkeä kyytiin. Meidän onneksemme oltiin ihan viimeisiä, jotka bussiin mahtui, ja meidänkin piti nojaantua jos mihinkin suuntaan, että kuski sai ovet kiinni ja päästiin matkaan. Kuski piti ikkunaa auki ainoastaan tunneleissa, ja tuossa yli 3 miljoonaa km ajetussa vanhassa dösässä ei mitään ilmastointeja todellakaan ollut. Ilma oli sanoinkuvaamattoman paksua, eikä aikaakaan kun meidän ja oven välissä oleva nuori nainen oksensi bussiin kun oli niin paha olo. Nooh, tästäkin selvittiin ja hieman kyllä mietitytti, kun kuski ei nähnyt oikealle kaikista peileistä eikä ikkunoista, kun matkustajia oli niin paljon. Torvi pohjaan ja vilkku päälle, niin kaistat vaihtui, ja meitä hymyilytti että mikäs siinä, maassa maan tavalla.

Bussi vei meidät Pariisin keskustassa Operaan, ja tässä kohtaa Sara tallensi meidän sijainnin puhelimeensa, että ehkä löydettäis sitten samaiselle pysäkille takaisinkin. Oli muutes kauppaa jos minkälaista, ja ekanahan me tietysti tuppauduttiin sellaseen valtavaan suklaapuotiin. Voi että mikä tuoksu, toinen toisiaan valtavampia ja hienoimpia suklaarasioita ja työntekijöillä oli juuri sellaiset valkoiset asut valtavine hattuineen, oi oi. Ja kyllä, allekirjoittanut raahasi sitten matkalaukussaan suklaata, levyä ja rasiaa sekä tietysti kummitytöille tuliaisina suuret suklaanallet, jotka oikeasti olivat vielä kotonakin ehjät!!!

Noh, tästä matka tietysti jatkui oopperatalolle, pakolliset turistiselfiet piti ottaa, jotta todistettavasti ollaan nähty jotain oikeitakin nähtävyyksiä! Sitten vuorossa olikin jotain evästä. Bongasimme Cafe De L Operan, jossa istuimme hetkosen nauttimassa lämpöiset leivät kuplivan veden ja cappuccinon kanssa. Tulipa siinä syötyä ranskassa ranskalaisia, ja oli kyllä aikamoinen pettymys, mutta nälkäänsä syö vaikka kiviä, sanotaan.

Koska lento oli sen verran paljon myöhässä, ja bussilla kulku oli kohtuu hidasta junien lakon takia, oli meidän aika kortilla, ja Eiffel-tornin katselmus sekä paljon muutakin päätettiin jättää seuraavaan kertaan. Takaisinpäin olikin hyvin väljää, bussissa oli hyvinkin tyhjää, ja matka takaisin kentälle sujui huomattavasti nopeammin.

Olin sopinut kasvattaja Danielin kanssa että hän tuo pennun minulle kentälle, koska meillä ei ollut tällä erää mahdollista viipyä reissussa kun yksi päivä, eikä se olisi riittänyt siihen, että olisimme hakeneet pennun hänen kotoa asti. Harmi sinänsä, sillä hän omistaa myös toisen koirani isän, eli Yuman isän Elviksen, ja olisi ollut todella hienoa päästä näkemään livenä tietysti Elviskin, kuten myös kaikki muutkin hänen koirat. Mutta sitten seuraavalla kerralla, koska se sitten eteen tuleekaan…

Menimme Danielin kanssa kahville ja kävimme kaikki pennun paperit läpi, kaikki oli aivan kuten pitikin. Pentu oli IHANA, niin kaunis, rauhallinen ja kiltti, ensin se pussas ja pesi naaman, jonka jälkeen tunki pään kainaloon ja alkoi tuhisemaan unta kupoliinsa. Tietysti veimme kasvattajalle tuliaisina Fazerin suklaita, sekä Salmiakkikossua, kuinkas muuten 😀

Lähtöselvityksessä pentu punnittiin ja paperit tarkistettiin. Finnairin virkailijaa hymyilytti, kun hän tajusi kassissa olevan bullin pennun, hänellä oli itselläänkin kotona bulli, mikä sattuma! Hyvästelimme Danielin tällä erää, ja turvatarkastusten jälkeen menimme hiukopalalle ja viimeisille ostoksille. Pentu oli etukäteen niin hyvin totutettu lentokassiin, että oli siellä kuin vanha tekijä.

Koneeseen päästyämme alkoi jo meilläkin luomet painaan, ja siinä takasin lennolla taidettiin vähän torkkua koko porukka. Onneksemme saatiin koko penkkirivi käyttöömme, joten pentu sai nukkua keskipenkillä omassa kassissaan. Pariisi oli tältä erää taakse jäänyt ja Helsinki odotti lumisateen ja parin pakkasasteen kera. Saran harjatessa autoa puhtaaksi menomatkan lumista, pentu ihmetteli lunta, hyi ja yäk, tuota kylmää valkoista mönjää, ja siihen muka pitäisi pissata! No, äkkiäkös auto lämpesi ja matka kotiin alkoi. Sinne se nukahti takapenkin häkkiin, ja tuhisi siellä aina koko matkan kotiin asti. Jaakko oli meitä jälleen ABC:llä vastassa, ja Sara jatkoi siitä kotiinsa viemään Brucelle ja Hertalle pennuntuoksua terveisinä.

Kotiin päästyämme, Yuma olikin ihmeissään, että mikäs sittiäinen sieltä keskellä yötä ovesta tupsahti. Totesin Yumalle, että tämä on Goyan, sinun uusi kaverisi, ja laskin pennun lattialle. Goyan oli heti innoissaan ja hullunrohkea, jopa niin rohkea, että kokeili mitä tapahtuu kun iskee naskalinsa Yuman jalkojen välissä roikkuviin killuttimiin 😀 Hetken aikaa Yuma pyöritteli tulokasta pitkin lattiaa kertoen, ettei hänen kalleuksiaan sovi nakerrella. Tämän jälkeen Yumasta tuli huolehtiva isoveli, Goyanin oma iso kaveri, joka seuraa joka paikkaan ja pitää pienestä huolta.

Semmonen retki tällä erää!