Bullipäivätoimikunnan tarkoituksena on toteuttaa Bullipäivät ja sen yhteydessä järjestettävä huutokauppa ja juhlaillallinen. Bullipäivät on Suomen Bullterrieriyhdistyksen vuosittainen erikoisnäyttely bullterriereille. Näyttelyn tavoitteena on edistää terveiden, hyväluonteisten, käyttöominaisuuksiltaan ja rakenteeltaan sekä ulkomuodoltaan rodunomaisten, hyvinvoivien koirien kasvatusta.
Miia Koskinen, vetäjä
”Bullipäivät ei ole ainoastaan ”koiranäyttely”, vaan se on myös tapahtuma, joka kokoaa yhteen samanhenkiset ihmiset yhteisen intohimon pariin. Bullipäivien järjestäminen on valtava ponnistus, johon kaikki toimikunnat kantavat kortensa kekoon. Päivien onnistuminen vaatii valtavasti työtä, aikaa ja omistautumista, mutta lopputulos on aina ollut vaivan arvoinen. Yhdessä tekeminen on se juttu.”
Krista Forsander, jäsen
”Koen, että Bullipäivät on yksi yhdistyksen vuoden kohokohdista, joten on hienoa olla tekemässä tätä näyttelyä ja tapahtumaa yhdessä. Olen toista vuotta mukana ja on opettavaista olla osa toimikuntaa, joka koostuu pitkän kokemuksen omaavista henkilöistä, mutta joukkoon mahtuu myös uusia jäseniä, jotka otetaan ilolla vastaan.”
Lilian Forsblom, jäsen
”Olen mukana toimikunnassa, koska mielestäni Bullipäivät on yksi yhdistysjuttujen vuoden kohokohdista. Ilman toimikuntaa meillä ei olisi koko tapahtumaa, vapaaehtoisina teemme todella paljon töitä tapahtuman eteen.”
Anne Sinisalo, jäsen
”Olen toimikunnassa mukana, koska on kiva olla tekemisissä samanhenkisten ihmisten kanssa ja saada yhdessä jotain aikaan.”
Annika Walldén, jäsen
”Olen mukana toimikunnassa, koska onhan se mukavaa saada yhdessä aikaiseksi jotain. Velvollisuuden tunne hallitusjäsenenä ja puheenjohtajana vaikuttaa myös siihen, että olen osa tätä toimikuntaa, mutta koen tärkeäksi, että pystymme yhdessä tekemään Bullipäivistä unohtumattomat ja haluan omalta osaltani olla kantamassa korteni kekoon Bullipäivien onnistumisessa.”
Jalostustoimikunnan tarkoituksena on ohjata ja valvoa rodun jalostusta maassamme ja avustaa kasvattajia ja jalostusyksilöiden omistajia jalostussuunnittelussa antamalla neuvontaa ja informaatiota. Toiminnan tavoitteena on terveiden, rotumääritelmän vaatimukset täyttävien koirien kasvatuksen tukeminen.
Anni Eskeli, vetäjä
”Ensimmäinen bullini, kääpiöbullterrieri Boris, tuli meille vuonna 2011. Sen jälkeen meillä ollut sekä isoja, että pieniä bulleja ja molempia on kotona edelleen. Yhdistyksen toiminnassa olen ollut 2015 alkaen hallituksessa, näyttelytoimikunnissa, Trophy- ja jalostustoimikunnassa. Haluan olla mukana turvaamassa rodun harrastamisen ja kasvattamisen jatkumisen Suomessa, siksi toimin aktiivisesti yhdistyksen parissa.”
Kuva: Kari Ketonen
Mandi Blomqvist, jäsen
”Ensimmäinen bulli tuli taloon 2007 ja ensimmäinen pentue syntyi 2010. Tällä hetkellä kotoa löytyy 4 v tuontinarttu Helga ja pari muun rotuista. Yhdistyksen jutuissa ja toimikunnissa ollut monessa mukana, varmaankin kaikissa muissa paitsi hallituksessa vuosien varrella. Yhdistystoiminnassa olen mukana, sillä halua olla vaikuttamassa rodulle tärkeissä asioissa.”
Tara Fay, jäsen
”Olen harrastanut bulleja ensin penkiltä vuodesta 2013, oman kanssa vuodesta 2020. Kotona nyt yksi stanttu ja juuri tullut mini. Jalostustoimikunnassa olen ollut vuodesta lähtien 2023. Olen kiinnostunut erityisesti rodun terveydentilasta ja sen edistämisestä.”
Lilian Forsblom, jäsen
”Jalostustoimikunnassa olen nyt toista vuotta, koska olen kiinnostunut bullterriereiden terveydestä ja tietenkin myös rodunomaisesta ulkonäöstä, ja minkälaisilla valinnoilla on jalostuksessa merkitystä näiden kannalta. Olen oppinut pitkän linjan bulli-ihmisiltä mielenkiintoisia asioita ja nähdä miten haastavaa jalostus ja siihen liittyvät valinnat voivat olla. Nostan hattua kaikille rotua kasvattaneille!”
Hanna Heinonen, jäsen
”Ensimmäinen bulli tuli kotiin 2008, useamman vuoden odottamisen jälkeen. Tällä hetkellä kotona on kolme bullia, Ursula, John ja Brian. Yhdistyksen jäsenenä olen ollut jo ennen ensimmäistä bullia, mutta yhdistystoiminnassa olen ollut vuodesta 2016 alkaen. Minulle yhdistystoiminta on tärkeää, koska sen kautta on mahdollista vaikuttaa koiraharrastamiseen.”
“Hallituksen lisäksi toimin Trophytoimikunnan vetäjänä. Trophytoimikunnan toiminnassa olen ollut mukana vuodesta 2021 saakka. Trophytoimikunnan tehtävänä on valita koirat mm. Bullipäivillä järjestettävään Trophy-kutsukilpailuun, Suomen joukkueeseen Hollannissa järjestettävään N.B.T.C International weekendiin ja Belgiassa järjestettävään C.E.T.S kutsukilpailuun. Vastuullamme on myös Vuoden Bulli-kisa. Haluan olla mukana tässä toimikunnassa, koska haluan olla omalta osaltani pitämässä toimikuntaa hengissä sekä toimikunnassa vaikuttaminen on ollut mukavaa.”
Jutta Nättilä, jäsen
”Ensimmäinen mini minulle tuli vuonna 2011. Kotoa löytyy tällä hetkellä mini Kiila ja stanttu Kaapo, sekä lapinkoira Kikka. Olen ollut yhdistyksen jäsen vuodesta 2010, mutta nyt ensimmäistä vuotta mukana yhdistyksen toiminnassa. Lähdin mukaan edistääkseni omalta osaltani rakkaan rotumme yhdistyksen toimintaa.”
Sanna Perätalo, jäsen
”Ensimmäinen bulli tuli taloon syksyllä 2002. Tällä hetkellä arkeen iloa tuovat kotonamme 5 bullia ja 2 miniä, sekä olen kasvattanut tähän mennessä 13 pentuetta. Yhdistyksen toiminnassa olen mukana nyt toista vuotta. Haluan olla mukana maailman parhaan rodun hyväksi tuomalla oman pienen korteni ja kokemukseni kekoon.”
”Hankin ensimmäisen bullini 1987. Sen piti olla ihan tavallinen kotikoira, mutta niinhän siinä kävi, että harrastus vei mennessään. Lopulta kasvatin 7 pentuetta kennelnimellä Nooakin Arkin. Kasvattini saavuttivat mm. Vuoden pentu, Vuoden bulli ja Bullipäivän voittaja -meriitit. Paras saavutukseni on kuitenkin se, että minulta bullin hankkineet halusivat minulta myös sen seuraavan ja sitäkin seuraavan bullin. Välit säilyivät hyvinä, vaikka vastoinkäymisiäkin tuli. Elämäntilanteet muuttuvat ja viimeisestä bullistani luovuin 2012. Tulihan siinä 25 vuotta pyörittyä.
Mukaan yhdistyksen toimintaan lähdin ihan alusta lähtien, ennen kuin oli edes bulliakaan. Vuonna 1992 toimin ensimmäisen kerran yhdistyksen hallituksen jäsenenä. Kävin ahkerasti kokouksissa ja näyttelyissä, ihan tapaamassa ihmisiä ja katselemassa bulleja. Silloin ei ollut nettiä ja ainoa mahdollisuus tutustua rotuun oli löytää ihmiset ja lukea kirjoja. Nyt kun minulla ei ole koiraa, yhdistyksessä toimiminen on keinoni olla koirista puhuvien ihmisten seurassa. Olen ollut hallituksen jäsen, yhdistyksen puheenjohtaja ja tällä hetkellä rahastonhoitaja-kirjanpitäjä. Olen myös yhdistyksen kunniajäsen ja haluan olla sen arvoinen talkoilemalla yhdistyksen tilaisuuksissa. Suomen Bullterrieriyhdistys on minulle tärkeä.”
Sirpa Hopia, jäsensihteeri sekä yhdistyksen edustaja Helsingin Seudun Kennelpiirissä
”Hankin ensimmäisen bullterrierini vuonna 1988 FIN MVA Tiamat Afrodite. Bullterriereitä olen kasvattanut kennelnimellä Bushman-Ranger’s aktiivisesti aina vuoteen 2007. Kodissani asustelee tällä hetkellä kohta 13-vuotias pitkäkarvainen mäyräkoira ”Nenu” sekä 5-vuotias cockeri/sileäkarvainen mäyräkoira yhdistelmästä ”Bella”. Kuvassa tyttäreni bullterrierin, Milan, kanssa (Funbull’s Noelani Ikaika).
Yhdistyksen toiminnassa olen ollut mukana vuodesta 1989, mm. lehden toimituksessa ja päätoimittajana, hallituksessa, toiminut sihteerinä myös hallituksen ulkopuolelta nimitettynä, Let’s Go näyttelytoimikunnassa yms. ”hanttihommia”. Pidin 10 vuoden tauon yhdistystoiminnasta, kunnes 2021 taas innostuin. Istuin 2 vuotta hallituksessa ja nyt kolmatta vuotta jäsensihteerinä.
Yhdistystoiminta on kivaa, saa tehdä töitä rakastamansa rodun eteen, tapaa samanhenkisiä ihmisiä, joilla kaikilla yhteinen rakkauden kohde.”
Suomen Bullterrieriyhdistyksen hallituksen tehtävänä on hoitaa yhdistyksen asioita. Hallitukseen valitaan kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan puheenjohtaja, jonka lisäksi hallitukseen kuuluu kuusi kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan valittavaa muuta jäsentä, joista kolme on vuosittain erovuorossa. Hallitus valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan sekä nimeää sihteerin ja rahastonhoitajan. Rahastonhoitaja ja sihteeri voidaan valita hallituksen ulkopuolelta.
Hallituksen tehtävänä on mm. hoitaa juoksevia asioita, kutsua yhdistys kokouksiin ja valmistaa kokoukselle sääntöjen mukaan esitettäväksi määrätyt asiat sekä panna toimeen yhdistyksen kokouksen tekemät päätökset, edustaa yhdistystä, tehdä sitoumuksia, ottaa kantaa ja vastata yhdistyksen puolesta.
Vuonna 2024 hallitus koostuu seuraavista henkilöistä
Annika Walldén, puheenjohtaja
”Bulleja minulla on ollut vuodesta -95 lähtien, tällä hetkellä kotona on Armi ja Tero. Maailmalla muutama sijoitus- ja osaomistusbulli. Yhdistyksen toiminnassa olen ollut mukana 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Yhdistystoiminta on parhaimmillaan kivaa yhdessä, yhteisen tavoitteen eteen tekemistä sekä yhdessä jaettua iloa onnistumisesta. Taustalla on myös ajatus vaikuttamisen mahdollisuudesta.”
Miia Koskinen, varapuheenjohtaja
“Vuodesta -95 minulla on ollut kotona bulli ja tällä hetkellä jaloissa pyörii Yuma ja Goyan. Yhdistyksen toiminnassa olen ollut 2000-luvun alkupuolelta lähtien. Koen, että asioihin voi vaikuttaa vain osallistumalla ja tekemällä, lisäksi hulluus lasketaan tässäkin eduksi.”
Lilian Forsblom, sihteeri
“Bullien parissa olen ollut vuodesta 2018 ja kotoa löytyy pian 5-vuotias Mauno. Yhdistyshommiin lähdin mukaan vuonna 2021, koska haluan olla mukana rodun elinvoimaisuuden säilyttämiseksi Suomessa.”
Krista Forsander, hallituksen jäsen
“Bullit löysivät sydämeeni vuonna 2016 ja tällä hetkellä arkea piristää 2v Maka. Yhdistyksen toimintaan lähdin mukaan vuonna 2023 halusta olla antamassa omaa aikaa ja osaamista rakastaman rodun hyväksi.”
Katariina Hokkanen, hallituksen jäsen
“Ensimmäinen bulli tuli 1995 ja sen jälkeen kotoa on löytynyt bulleja koko ajan. Tällä hetkellä kotona asuu Hertta, Hilkka, Rilla, Mobi ja Maisa. Sijoituksessa uros Hannu ja siskolla asuu Olli. Yhdistyksen toimintaan lähdin mukaan vuonna 2018, koska haluan olla vaikuttamassa rodulle tärkeissä asioissa.”
Mira Laiho, hallituksen jäsen
“Bulleja olen harrastanut vuodesta 2016 lähtien. Tällä hetkellä kotona on kaksi miniä, Carma ja Jade. Päädyin kokeilemaan kasvattajan työtä ja kotoa löytyy nyt vielä toistaiseksi 6 kääpiöbullterrierin pentua. Toivon vielä palaavani myös bullterriereiden pariin. Yhdistyksen toimintaan lähdin mukaan tänä vuonna halusta edistää rodun tulevaisuutta. Lisäksi yhteistyö mukavien ihmisten kanssa ja talkoilu on mukava lisä arkeen.”
Marja Lindvall, hallituksen jäsen
”Ensimmäinen bulli tuli 2011 ja olen kasvattanut kaksi pentuetta 2014 ja 2015. Nyt kotona on pian 9 v Martti ja Puolasta Olga 8 kk. Yhdistyksen toimintaan tulin aluksi Bullipäivien vetäjänä ja sittemmin hallituksen jäsenenä useamman kauden. Yhdistyksessä pyrin vaikuttamaan rakkaan rotumme hyvinvointiin, sekä yhdistyksen kehittämiseen.
Olen Anitta Aeschlimann ja asun tällä hetkellä toistaiseksi Vantaalla ja kasvatan kääpiöbullterriereitä sekä käyttölinjaisia saksanpaimenkoiria ja biewerterriereitä kennelnimellä Prisman. Kennelnimi on myönnetty vuonna 1989. Koirien kasvatuksessa olen ollut mukana koko ikäni, lähes 60v. Synnyin perheeseen, jossa koirien kasvatusta oli ollut jo useamman sukupolven ajan. Ihastuin bullterrieriin jo pikkutyttönä nähdessäni sellaista ulkoilutettavan usein kotinurkillani. Kasvatustyön jatkaminen omalla kennelnimellä oli minulle luonnollinen jatkumo ja itsestään selvää enkä ole sitä ihmeemmin ajatellut.
Ensisijaisesti tavoitteeni kasvattajana on kasvattaa terveitä, hyväluonteisia ja kauniita koiria nimenomaan juuri tässä järjestyksessä. Teetän jalostuskoirillani useita terveystutkimuksia, myös Pevisan ulkopuolella olevia, mm. luustotutkimuksia. Haastavinta kasvatuksessa on löytää kaikin puolin sopivia jalostukseen käytettäviä uroksia, joilla on hampaat kunnossa ja jotka omaavat avoimen, hyvän luonteen sekä koon. Kasvatusta hankaloittaa suuresti jalostuksen tavoiteohjelman sydänultravaatimus myös ulkomaiselta urokselta.
Olen kasvatuksessani ostanut sopivia koiria ulkomailta, joilla olen jatkanut sukua. Ensimmäiset kääpiöbullterrierit hain itselleni vuonna 2010 Unkarista. Sen jälkeen olen ostanut koiria mm. Englannista, Tsekeistä ja Puolasta. Omia kasvattejani on mennyt mm. Englantiin ja Ruotsiin. Minulle kävi erittäin hyvä tuuri ostaessani pentuina sisarukset, nyttemmin C.I.B. FI MVA EE MVA LV MVA HeJW-10 BALTV-12 HeW-12 Eger-Vári Mini Egon ja C.I.B. FI MVA EE MVA LV MVA JV-10 BALTV-12 VV-18 Eger-Vári Mini Extran, joiden näyttelymenestys oli päätä huimaava. Egon on myös voittanut Trophy Winnerin vuonna 2012 sekä oli paras mini ym. samana vuonna. Lisäksi sillä on useita muita hyviä sijoituksia, mm. toinen sija veteraaneissa vuonna 2018 Cruftsissa, Birminghamissa. Siskonsa Extra, joka on yksi kantanartuistani, oli samaisessa näyttelyssä kolmas veteraaniluokassa, tuomarina näyttelyssä toimi herra Dominic Clark, Englanti.
Olen myös saanut hankituksi pakastesiementä Englannista, Kennel Duvessasta, jonka kasvattaja on ystäväni, rouva Dorne Vickers, sekä myös muutaman erinomaisen koiran, mm. C.I.B. FI MVA EE MVA LT MVA RU MVA V-14 JV-14 Lafenice Victor Victorius from Duvessa. Bullipäivillä 2014 Vittorio oli BIS 1-pentu, voittaen sekä standardibullterrierit että kääpiöbullterrierit, tuomareina toimivat herra Bill Leslie, UK ja rouva Helen Tonkson, Viro. Vittorio oli 10 kk ikäisenä sekä JV-14 että V-14 Helsingin voittajanäyttelyssä, tuomarina toimi rouva Elisabeth Feuz, Sveitsi. Vittorio on jättänyt todella hienoja jälkeläisiä ja tulevaisuus on turvattu useissa pakasteoljissa sopiville nartuille. Valitettavasti useita Vittorion jälkeläisiä ei ole nähty näyttelykehissä ollenkaan monista omistajien lupauksista huolimatta. Vittorion tytär, FI MVA JV-17 Prisman Rosa Celciana oli paras narttu kehujen kera Terri-Eri -erikoisnäyttelyssä vuonna 2018, tuomarina herra Bill Leslie, Irlanti.
Vuonna 2017 Salon näyttelyssä oli hieno tunne ollessani BIS 1 -kasvattaja, ryhmä koostui valkoisista, nuorista iloisesti heiluvista Prisman mineistä! Tuomarina toimi herra Henry Stanley, Englanti. Oma kasvattini, jonka omistaa Susanna Lappeteläinen, C.I.B. FI MVA DK MVA EE MVA Prisman Scorpion, joka on ollut myös Trophy Winner vuonna 2017. Tuolloin tuomarina toimi rouva Elaine Clark, Englanti, joka halusi nähdä tämän koiran kasvattajan ja onnitteli henkilökohtaisesti hyvästä kasvatustyöstä minua! Nämä kaikkien koirieni näyttelymenestykset lämmittävät edelleen sydäntäni erittäin suuresti! Parasta kasvatuksessa ovat ehdottomasti nämä hauskat ja kekseliäät koirat, joiden kanssa ei mene päivääkään ilman kunnon hymyä!
Olen Katerina Mlcochova Nummelasta, ja olen kasvattanut kääpiöbullterriereitä vuodesta 2010 kennelnimellä Snakecharmer’s.
Lapsesta saakka olen ollut hyvin kiinnostunut kaikista eläimistä, erityisesti koirista. Tiesin jo nuorena, että haluaisin käydä koiranäyttelyissä ja kasvattaa koiria. Jossain vaiheessa sain käteeni kirjan ”Pienet metsästyskoirat”, jossa oli esittely bullterriereistä. Olin täysin myyty, wow, mikä koira!
Vaikka olin päättänyt, että haluan kasvattaa koiria jo peruskoulussa, meni suunnitelmien toteutumiseen monia vuosia. Unelmani toteutui viimein muutettuani Suomeen vuonna 2004. Sain kennelnimen vuonna 2008 ja vuonna 2010 syntyi Snakecharmer’sin ensimmäinen pentue, mikä oli myös Suomen ensimmäinen interbreed pentue. Ja tästä pentueesta se on jatkunut aina tähän päivään saakka, jo neljännellä sukupolvella. 13 pentuetta on tällä hetkellä takana.
Tavoitteenani on kasvattaa terveitä, hyvännäköisiä ja tervepäisiä pikku bulleja. Omat koirani ovat kantanartusta alkaen laajasti tutkittu, kaikilla sydän ultrattu muiden testien lisäksi. Itse en huolestu mineillä muutamista ylimääräisistä senteistä niin kauan, kuin koira on muuten tasapainossa. Purennat ovat toki yksi iso haaste rodussa. Vaikka kuinka kasvattaja yrittää saada aikaiseksi parhaan mahdollisen lopputuloksen kasvatuksessa, niin pirun luonto loppujen lopuksi päättää, ja voi milloin tahansa vetää maton jalkojen alta. Olen ollut viime vuosina todella onnekas ja olen saanut erittäin asialliset ja vastuulliset sijoituskodit, jotka jaksavat touhuta koirien kanssa ja olla aktiivisesti mukana kouluttaen ja valmistautuen näyttelyihin. Ilman näitä sijoituskoteja en pystyisi aktiivisesti kasvattamaan, kun itseltäni ei löydy tilaa ja aikaa kuin kahdelle koiralle työn ohessa. Eritäin suuri kiitos teille. <3
Minien kasvatuksessa on omat haasteensa. Minun mielestäni tällä hetkellä on vaikea löytää sopivia uroksia jalostukseen, koska STJ rajoittaa ulkomaalaisten urosten käyttöä Suomessa. Päätös perustuujonkinlaiseen oletukseen siitä, että ulkomaalaiset urokset ovat täysin testaamattomia tai ovat meidän sääntöjen mukaan huonosti testattuja. Tämä ei oman kokemukseni mukaan pidä paikkansa. Olen käyttänyt 10 kertaa ulkomaalaisia uroksia, joiden sydämet ovat ultrattu jo paljon ennen meidän Pevisaa. Omasta mielestäni tämä ajaa minien kasvatuksen Suomessa umpikujaan, Suomen kanta, kun on niin pieni.
Mieleen painuvin hetki kasvattajana oli katsella tori.fi sivuja läpi ja huomata, että siellä uutta kotia etsivä kääpiöbulli uros oli oma kasvattini. Vaikka kuinka kasvattajana yritän löytää parhaimmat kodit pennuille, niin joskus sitä erehtyy. Juuri tästä syystä olen erittäin kiitollinen niistä rakastavista loppuelämään kodeista.
Bulli on upea rotu, toki ei helpoimmasta päästä kasvattaa, mutta en vaihtaisi. Bulli on vaan niin <3
Tänä vuonna Pääkaupunkiseudun Bulterrierit on koonnut bulleja lenkeille Helsingin Töölönlahdella, Rastilassa ja Uutelassa, Järvenpään Lemmenlaaksossa, Vantaan Petikossa ja Hakunilassa sekä Kirkkonummella Ankarlaxissa. Luvassa on vielä vuoden viimeinen lenkki joulukuussa Helsingin Seurasaaressa, jonka jälkeen palkitaan taas vuoden reippaimmat bullit. Iso kiitos kaikille lenkeille osallistuneille ja lenkkireittejä vetäneille, teille tätä tehdään!
Lenkit ovat keränneet suosiota jo kolme vuotta ja niitä jatketaan myös vuonna 2024! Ota tästä talteen ensi vuoden lenkkipäivämäärät: sunnuntai 28.1. klo 13 sunnuntai 18.2. klo 13 sunnuntai 17.3. klo 13 sunnuntai 21.4. klo 13 sunnuntai 19.5. klo 13 Kesätauko kesä-/heinä-/elokuu sunnuntai 22.9. klo 13 sunnuntai 20.10. klo 13 sunnuntai 17.11. klo 13 sunnuntai 22.12. klo 13
Lenkkireitit pyritään ilmoittamaan aina noin paria viikkoa ennen lenkkiä. Lenkeissä on säävaraus, kuumimpaan helteeseen, kovimpaan pakkaseen tai kaatosateeseen ei lähdetä. On myös mahdollista, että lenkkien päivämääriin voi tulla muutoksia. Näistä kaikista ilmoitetaan aina PKS-Bullien Facebook-sivuilla.
Lenkeillä noudatetaan tiettyjä sääntöjä, jotta kaikilla olisi mahdollisimman mukavaa reippailla.
Lenkeille tullaan vain terveinä.
Reitin pituus pyritään ilmoittamaan etukäteen, jotta on tiedossa, soveltuuko lenkki minkä tasoisille ja ikäisille lenkkeilijöille. Pääasiassa lenkit eivät sovi pikkupennulle.
On tärkeää myös muistaa, että kaikille koirille monen koiran kimppalenkit eivät ole kiva juttu. Toiset viihtyvät vain tuttujen kanssa ja se on täysin ok. Kuuntelethan herkästi koiraasi, ja jäät tällöin pois lenkeiltä.
Lenkeillä kaikilla on myös lenkkirauha, joten ethän päästä koiraasi ilman lupaa toisen luokse ja jätä lenkillä riittävä turvaväli muihin koirakoihin.
Lenkit ovat oivallinen tapa tutustua toisiin bulli-ihmisiin ja rotuun, joten jos tiedät jonkun kiinnostuneen, vinkkaa hänet mukaan reippailemaan!
Katariina, kennel Undeniabull – Kasvattajatuomari on harvinaista herkkua täällä Suomessa
Katariina on ollut ensimmäistä kertaa Bullipäivillä vuonna 1997 ensimmäisen bullterrierinsä Armin kanssa. Tällöin tuomarina oli Englannista Eric Stanley, kennel Aricon. Kuitenkin vasta vuoden 2017 jälkeen Katariina on käynyt säännöllisemmin Bullipäivillä.
”Tänä vuonna tuli taas lähdettyä Bullipäiville, kun noita näyttelykelpoisia koiria löytyy.
Lisäksi Mobi ja Maisa oli kutsuttu Trophy Show´hun. Mielellään sitä kasvattajatuomarille koiransa ilmoittaakin, se kun on harvinaista herkkua täällä Suomessa!” toteaa Katariina.
Katariinan omista ja sijoituskoirista virallisessa näyttelyssä oli Hannu juonioriluokassa, Meeko nuorissa, Mobi ja Maisa valioissa sekä Olli veteraaneissa. Lisäksi kasvatteja oli sekä Open Show’ssa kuin myös virallisessa näyttelyssä. ”Mobi oli paras uros 2 ja olimme paras kasvattajaryhmä. Mobin ja Envyn tytär Wimma voitti lauantaina Open Shown stanttujen osalta,” toteaa Katariina. ”Emme varsinaisesti kutsuneet kasvattejamme / sijoituskoiriamme Bullipäiville, mutta jos joku haluaa tulla, on se vain plussaa meille, ja onhan se kiva nähdä kasvatteja niin kehässä, kuin kehän ulkopuolellakin,” jatkaa Katariina.
Katariinan mielestä Bullipäivät olivat jälleen hyvin järjestetyt ja ilmapiiri oli ystävällinen. Paikkavalinta oli oiva, koska siellä oli helppo liikkua koirien kanssa. ”Parasta kuitenkin viikonlopussa oli nähdä niin paljon bulleja näyttelyissä! Harvinaista herkkua tänä päivänä,” toteaa Katariina.
Juho ja Seppo – Viikonloppu ylitti odotukset
Juho oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa Bullipäivillä kahdeksan kuukauden ikäisen Sepon, Willinluonnon Captain Jack Sparrow, kanssa. ”Me asutaan Turun hienostoalueella, eli Pallivahassa omakotitalossa. Meillä on aidattu piha, jossa kasvoi nurmikkokin ja erilaisia kukkia ennen kuin Seppo tuli taloon. Tällä hetkellä kuitenkin Gobin autiomaakin on vehreämpi paikka”, toteaa Juho.
Bullipäiville sai lähtemään viikonloppu pois kotoa ja mukavankuuloinen ohjelma. Luvassa oli majoitus, illallinen ja huutokauppa sekä tietenkin Seppo näyttelyssä pentuluokassa. ”Toisen koiran rodun parissa, kun on pyörinyt vuosia, niin lähes kaikki niistä piireistä on joko tuttuja tai ainakin naaman on nähnyt. Bullipäivillä puolestaan tiesin paikalla olevan kolme henkilöä, jotka tunnen. Odotin muutenkin kauhunsekaisella mielenkiinnolla, kuinka koiraporukka pärjää samassa paikassa koirinensa pari päivää,” sanoo Juho.
”Seppo oli odotetusti pentujen kakkonen, koska toinen korva ei ole noussut. Mutta Seppo sai KPn, joten tuomari tykkäsi, korvasta huolimatta. Tuomari, Jamie Emett oli hyvä. Hän tunsi rodun, kiinnitti huomioita oleelliseen ja arvosteli reilusti, koiran iän huomioiden”, sanoo Juho.
Juhon mielestä viikonloppu oli positiivinen yllätys leppoisalla touhulla. ”Parasta oli kokonaisuus, joka oli erittäin hyvin järjestetty. Illallinen ja valokuvaus olivat kuitenkin ehkä parasta, samoin paikkana Iloranta. Ja tietenkin Sepon uusi BFF Markku. Tapahtuma ei siinä mielessä vastannut odotuksia, sillä siellä oli yksi porukka, ei montaa kuppikuntaa, jotka kyräilevät. Eli ylitti siis odotukset”, toteaa Juho
”Niille, jotka eivät ole koskaan olleet Bullipäivillä voin sanoa, että kannattaa mennä. Ja olla myös yötä, pelkkä päiväkäynti ei kauheasti normaalista koiranäyttelystä eroa. Ensi vuonna ehdottomasti mennään Sepon kanssa uudestaan. Jos toinenkin korva nousee, niin Seppo voittaa kaikki. Jos ei, niin Seppo voittaa Open Shown´n”, naurahtaa Juho.
Sanna, kennel Funbull’s – Monta hyvää asiaa samalla reissulla
Sanna on ollut ensimmäisen kerran Bullipäivillä vuonna 2002. Tällöin Sannalla ei vielä ollut omaa bullia. Tänä vuonna puolestaan mukana oli minien Open Show´n pikkupennuissa Myy, Trophy Show’ssa ja
bullterriereiden virallisessa näyttelyssä nuorissa nartuissa Varpu ja valioissa äitinsä Venni. Varpu ja mukana turistina ollut Selja osallistuivat Suomen Bullterrieriyhdistyksen jalostustoimikunnan järjestämään joukkotarkastukseen.
”Joukkotarkki oli tänä vuonna isoin houkutin osallistumiseen. Todella edullinen verrattuna siihen, mitä samat tutkimukset esimerkiksi meillä Oulussa maksaa”, toteaa Sanna. Näyttelyiden suhteen Sannalla ei ollut kummempia odotuksia. Terveystarkastuksista puolestaan Sanna toivoi hyviä tuloksia niin omilleen, kuin muille osallistuneille kasvateille myös. ”Yhteensä kasvattejani oli mukana viisi ja kaikki todettiin sydänultrassa terveiksi ja myös polvet olivat kaikilla terveet. Koen erityisesti sydänultran todella tärkeäksi tutkimukseksi bulleilla ja oli hienoa saada Bullipäivien yhteydessä samalla tehtyä myös tarkastukset. Monta hyvää asiaa samalla reissulla”, kertoo Sanna.
Sannan mielestä tuomari käsitteli koiria kauniisti ja ymmärsi hienosti pentujen ”pöllöilyä” ja oli kärsivällinen koirien kanssa. ”Tulosten puolesta olemme oikein tyytyväisiä. Mukana harjoittelemassa ollut mini Myy oli hienosti lauantain Open Show’n BIS-pentu. Varpu puolestaan Trophy Show’n paras kotimainen koira ja Runner-Up sekä sunnuntain virallisessa näyttelyssä paras nuori narttu ja paras narttu 3. Äitinsä Venni oli myös erinomainen ja sijoittui valioluokassa kolmanneksi”, sanoo Sanna.
Parasta sannan mielestä viikonlopussa oli mahtavien joukkotarkastustulosten lisäksi nähdä paljon bulleja ja tuttuja ihmisiä rodun parista. Toiveena onkin päästä ensi vuonnakin mukaan Bullipäiville.
Tia ja Markku – Bulli-hulluuden uudelleen iskettyä oli pakko lähteä taas Bullipäiville
Tia tuli Bullipäiville Porista 11 kuukauden ikäisen Markun (Dustan) kanssa, joka osallistui näyttelyssä junioriluokkaan. ” Viime kerrasta Bullipäivillä kerkesi kulumaan n. 10 vuotta. Ensimmäinen kerta Bullipäivillä taisi olla vuonna 2010 tai 2011, ainakin muistaisin olleeni 2011 Ruovedellä”, toteaa Tia.
”Ennen tätä vuotta olemme käyneet kolme tai neljä kertaa. Silloin reissattiin ensimmäisen bullimme Martin kanssa. 10 vuoden tauko hurahti perhettä perustettaessa ja kerkesimme neljä vuotta olla ilman bulliakin. Viime syksynä, kun pentu valtasi taas talon ja bulli-hulluuden uudelleen iskettyä, oli tietysti pakko lähteä taas käymään,” jatkaa Tia.
Tia ja Markku yöpyivät Ilorannassa lauantaina ja sunnuntaina, jolloin aikaa jäi myös luonnosta ja yökävelyistä nauttimiseen. Ja lenkkiseuraakin löytyi Hannusta ja Läristä sekä uintikaveriksi Seppo. ”Suuret suunnitelmat oli kyllä ottaa tosi söpöt studiokuvatkin, mutta nuorella miehellä oli meno sen verran hurjaa, että päädyttiin säästämään kuvaajan (ja omia) hermoja. Jälkikäteen hieman harmittaa koska muiden kuvat on ollut ihania.
Joukkotarkastuksia toivotaan ensi vuonnakin, nyt ei Markun ikä vielä riittänyt,” sanoo Tia. Sunnuntain näyttelyssä Markku päätti yllättää ja sai ensimmäisen juniorisertifikaatin ollessaan JUN-ROP ja PU4. ”Meni niin hyvin, että lempinimi melkein muuttui mulkku-Markusta mahti-Markuksi,” naurahtaa Tia. Tia koki, että tuomari loi kehään kiireettömän tunteen ja antoi koiralle aikaa. Ensimmäinen kerta kasvattajatuomarilla oli positiivinen kokemus Markun saadessa kokonaisvaltaisen ja koiran näköisen arvostelun.
”Kokonaisuutena reissu oli tosi onnistunut, täys 10! Mukavia ihmisiä hyvällä tuulella, uusia kavereita ja tietty bulleja! Pitihän sitä muutamat tuliaisetkin kentän laidalta ostaa ja voittaa arpajaisissa. Porissa ei kauheasti törmää bulleihin, joten ihan vertaistukena oli ihana taas huomata, ettei meillä asukkaan ainut höntti sirkuspelle. Oli kiva tulla pitkän tauon jälkeen ja nyt voikin odottaa ensi vuotta,” sanoo Tia.
Pakastetun sperman käyttö tarjoaa vaihtoehtoja koirien jalostukseen ja auttaa geneettisen monimuotoisuuden ylläpitämisessä. Sen avulla nartun siementämiseen voidaan käyttää kaukanakin asuvaa urosta tai lupaavan uroksen spermaa voidaan pakastaa myöhempää käyttöä varten. Pakaste säilyy nestemäisessä typessä käyttökelpoisena jopa ikuisesti, joten jalostusvalintoja voidaan tehdä koirasukupolvienkin päästä.
Miksi pakastaa koiran spermaa?
Kun puhutaan pakastespermasta ja keinosiemennyksistä, monille ei välttämättä tule koirien jalostus ensimmäisenä mieleen. Kyseessä on kuitenkin koko ajan yleistyvä koirien lisääntymisen apuväline, ja spermapankkipalveluille on enemmän kysyntää kuin koskaan.
Eri rotujen tiettyjä ominaisuuksia pyritään ylläpitämään vuosien saatossa, vaikka osa niistä voi kadota tai vaimeta. Pakasteesta sulattamalla voidaan virkistää ja palauttaa geenejä jopa vuosikymmenien takaa. Sukupolvien kuluessa on kuin toisi uutta materiaalia kantaan, koska sukulaisuusaste vähenee polvi polvelta. Pakastespermaa käytettäessä jalostusvaatimukset ovat samat kuin astutuksissakin terveyden ja käyttöominaisuuksien puolesta. Keruu- ja pakastuspäivämäärä vastaa siten käytännössä astutuspäivää.
Uroksen hedelmällisyys on parhaimmillaan noin 2–5-vuotiaana, ja sperman keruu ja pakastus on suositeltavaa tehdä sen ikäisenä. Vanhempienkin urosten spermaa voidaan pakastaa, mutta se ei välttämättä kestä prosessointia yhtä hyvin. Keruun yhteydessä tehtävä sperman laadun tutkimus antaa arvokasta tietoa hedelmällisyyden tilasta. Se voi paljastaa piilevän hedelmällisyysongelman, joka on saatettu aiemmin laittaa esimerkiksi epäonnistuneen astumisen piikkiin. Yhden keruukerran perusteella ei kuitenkaan kannata tehdä hätäisiä johtopäätöksiä, koska sperman laatu on luonnollisesti aaltoilevaa, ja tulos voi muutaman kuukauden päästä olla hyvinkin erilainen.
Yhdestä keruusta saadaan yleensä useita siemennysannoksia. Näitä voidaan säilöä spermapankissa ja käyttää sopivien morsianten löydyttyä, vaikka maailman toiselta puolelta tai vuosien päästä. Pakastesperman säilöminen mahdollistaa lupaavan uroksen sukulinjan jatkumisen esimerkiksi tapaturman tai muiden odottamattomien tapahtumien sattuessa.
Pakastesperma myös helpottaa geenivaihtoa ulkomaisten kasvattajien kanssa. Pakasteen kuljettaminen on huomattavasti kätevämpää ja sisältää vähemmän riskejä kuin koiran lennättäminen ulkomaille.
OPVET-spermapankin asiantuntemus käytettävissäsi
OPVET tarjoaa sperman tutkimuksen ja pakastamisen lisäksi pakasteiden säilytystä ja kuljetuksia sekä Suomessa että ympäri maailman. Pankkimme perustettiin vuonna 2004 Opaskoirakoulun oman jalostuksen tueksi. Palveluita alettiin tarjota heti myös yksityisten kasvattajien ja henkilöiden koirille sekä hyöty- ja virkakoirille. Asiakkaiden luottamuksesta kertoo se, että nykyään ulkopuolisten säilytysten osuus on moninkertainen omiimme verrattuna. Hyödynnämme pakastusmahdollisuutta omassa jalostustoiminnassamme koko ajan tehokkaammin, ja suurin osa Opaskoirakoululla syntyvistä pennuista on pakastepentuja.
OPVET-spermapankki toimii Vantaalla, Näkövammaisten liitto ry:n alaisen Opaskoirakoulun tiloissa. Vastaanotollamme sinua palvelee aina asiantunteva eläinlääkäri ja henkilökunta. Spermapankilla on oma erillinen sisäänkäyntinsä, ja myös vastaanotto, kylmiö ja varastointi on eroteltu omiksi tiloikseen.
Spermapakasteiden säilytykseen käytetään yhtätoista vastikään uusittua varastotankkia, joita täytämme nestemäisellä typellä suoraan rakennuksen vieressä sijaitsevasta Linde Gas:n kaasuasemasta. Turvallisuudesta huolehditaan mm. useilla happikatomittareilla ja henkilökunnan asianmukaisella perehdytyksellä typen käytössä. OPVETin toimintaa valvotaan Aluehallintoviraston toimesta.
Miten spermankeruu tapahtuu?
Ennen keruuta pyydämme tarvittavat asiakastiedot ja lähetämme asiakkaalle kattavan tietopaketin luettavaksi. Jos asiakas ei omista keruuseen tuomaansa koiraa, hän tarvitsee omistajalta kirjallisen todistuksen koiran tai siitä saadun pakasteen käyttöoikeudesta. Kaikki asiakastiedot ja jalostusvalinnat ovat luottamuksellisia, eikä tietoja luovuteta kolmansille osapuolille ilman suostumusta.
Vastaanotolla koiran tunnistusmerkintä tarkastetaan ja eläinlääkäri tekee terveystarkastuksen ennen keruuta. Varmistaaksemme parhaan mahdollisen tuloksen käytämme keruutilanteessa aina houkuttimena juoksuaikaista narttua. Asiakas voi tuoda itse sopivan nartun paikalle tai me pyrimme löytämään sellaisen. Meidän lainaamamme nartut ovat labradorinnoutajia. Jotkin urokset voivat olla hyvin tarkkoja houkutinnartun rodusta ja juoksun oikeasta ajankohdasta.
Eläinlääkäri suorittaa keruun käsin stimuloimalla. Ensikertalaiselle urokselle tilanne voi olla outo, vaikka koira olisi astunut aikaisemmin. Keruun onnistumiseksi on tärkeää, että uros pystyy rentoutumaan ja keskittymään nartun haisteluun mahdollisimman paljon. Hedelmällisyys ja sperman saanti on aina yksilöllistä, ja tulokseen vaikuttaa moni asia. Tutkimusten mukaan parhaaseen lopputulokseen päästään nuoren, terveen, mahdollisesti jo astuneen, stressitöntä elämää viettävän koiran kanssa. Myös mahdollisilla lääkityksillä ja ravintolisillä voi olla vaikutusta.
Kun sperma on kerätty, eläinlääkäri tutkii mikroskoopilla siittiöiden määrän, elävyyden ja viallisten siittiöiden osuuden. Siittiötiheyden tarkistamiseen käytetään fotometriä. Elävien, eteenpäin liikkuvien siittiöiden osuuden tulisi olla tässä vaiheessa 60-90%. Joukossa on aina jonkin verran viallisia tai vaillinaisesti kehittyneitä siittiöitä, jotka eivät ole hedelmöityskykyisiä. Näitä saisi olla korkeintaan neljäsosa. Pakastusprosessi on siittiöille rankka, minkä vuoksi spermalta “vaaditaan” enemmän kuin luomuastutuksessa. Yhdellä kerralla saatavien siemennyserien määrä voi vaihdella paljonkin, ja tähän vaikuttavat sperman laadun lisäksi koiran koko, ikä ja kiihottuminen keräyshetkellä.
Keruukäyntiin varataan noin puoli tuntia aikaa, jonka jälkeen asiakas pääsee lähtemään. Itse keruuseen harvoin kuluu koko varattua aikaa, mutta ensikertalaisille uroksille ja ulkomaille lähettämistä suunnitteleville on hyvä varata aikaa asioiden läpi käymiseen. Tietyin ehdoin spermaa voidaan kerätä saman päivän aikana toisenkin kerran.
Mikäli käy ilmi, että sperman pakastaminen ei ole laadun ja määrän puolesta kannattavaa, ei tietenkään veloiteta koko prosessin hintaa. Keruukäynnin hinta voi vaihdella siis noin 150 ja 600 euron välillä, riippuen siitä, päätyykö sperma pakkaseen, onko lainanartulle tarvetta ja onko keruita tehty useampi.
Sperman pakastaminen on monivaiheinen prosessi
Kun sperma on todettu pakastuskelpoiseksi, aloitamme prosessin erottelemalla siittiöt muusta siemennesteestä sentrifugoimalla. Ylimääräinen neste poistetaan ja sperma laimennetaan pakastukseen tarkoitetulla CaniRep-liuoksella. Hyödynnämme myös aiemmin erotellun nesteen eli supernatantin tekemällä siitä oman sulatusaineen, jota voidaan käyttää kaikkien saman koiran pakasteiden kanssa.
Laimennettu sperma viilennetään hitaasti ja pakataan kylmiössä “olkiin” eli puolen millilitran muovipilleihin, joihin on merkitty tarkoin koiran tiedot sekä keruupäivä ja –paikka. Jokainen olki tulee sisältämään noin 100 miljoonaa siittiötä. Olkia viilennetään typpihöyryssä, minkä jälkeen ne varastoidaan nestemäiseen typpeen, jonka lämpötila on -196°C.
Myöhemmin pieni erä siementä koesulatetaan ja katsotaan miten kyseinen ejakulaatti on kestänyt prosessoinnin. Pakastusprosessin aikana kuolee aina jonkin verran siittiöitä, ja koesulatuksessa elävyys on yleensä matalampi kuin heti keruun jälkeen. Hyvälaatuisessa pakastespermassa eläviä siittiöitä on sulatuksen jälkeen vähintään 50%, mutta käyttökelpoisuuden alarajana voidaan pitää 40%. Elävyysprosentin perusteella lasketaan, kuinka monta olkea tarvitaan yhteen keinosiemennykseen, johon suosituksena on yleensä 150-200 miljoonaa elävää siittiötä. Eläinlääkäri saattaa suositella kahta siemennyskertaa parhaan tuloksen takaamiseksi.
Pakasteen käyttö Suomessa ja ulkomailla
Keinosiemennystä suunnitellessa nartun kiimaa tulee seurata tarkasti progesteronitestien avulla. Niiden perusteella asiakkaan valitsema eläinlääkäri määrittää oikean ajankohdan siemennykselle. Siemennyspaikan ja –ajan selvittyä sperman omistaja ilmoittaa meille pakasteen käytöstä, jonka jälkeen pakkaamme sovitun määrän kuljetussäiliöön odottamaan siirtoa. Jos pakaste on myyty toiselle henkilölle, hän tarvitsee omistajalta luovutustodistuksen siemennysannoksista. Suosittelemme tutustumaan Kennelliiton omaan keinosiemennysohjeistukseen ja syntyvien pentujen rekisteröintivaatimuksiin.
Käytössämme on peräti kymmenen spermapakasteiden siirtoihin tarkoitettua kuljetussäiliötä, jotka pidetään aina kylminä ja valmiina lähtöön. Siten pakasteen saa noudettua lyhyelläkin varoitusajalla. Kuljetussäiliöt pitävät varastointikylmyyden (alle -120°C) parikin viikkoa, eli sperman laatu ei pääse muuttumaan matkatessa. Tankin kuljetus on turvallista, ja sen voi tehdä joko asiakas itse, hänen valtuuttamansa henkilö tai järjestämämme kuljetusfirma. Mukaan pakataan aina olennaiset spermaa koskevat lomakkeet.
Jos pakastetta haluaa lähettää ulkomaille, on huomioitava, että jotkin maat edellyttävät erilaisia verikokeita, muita terveystarkastuksia tai virkaeläinlääkärin allekirjoituksia papereihin. Me selvitämme vastaanottavasta spermapankista ajankohtaiset vaatimukset ja neuvomme tarvittaessa asiakasta, jotta ne varmasti täyttyvät.
Pakastesperman tuonti ulkomailta
Joskus omiin jalostustarpeisiin sopiva uros löytyy ulkomailta. Tällöin kyseisen uroksen pakastesperman siirtäminen Suomeen voi olla kannattavaa. Sperma voi olla jo valmiiksi pakastettua tai sitä voidaan kerätä juuri tätä reissua varten. Ulkomailta tuotu sperma voi olla pakastettuna erilaisiin olkiin (straws) tai viaaleihin pelletteinä (vials/pellets) eli puristettuna pieniksi palloiksi. Kaikki ovat yhtä käyttökelpoisia.
Asiakkaat ovat ensin itse yhteydessä ulkomaisiin urosten omistajiin ja spermapankkeihin, koska he päättävät milloin, mistä koirista sekä miten paljon pakasteannoksia tuodaan. Meiltä voi kysyä neuvoa yleisissä pakastespermoja koskevissa asioissa, esimerkiksi sperman laatuun ja lomakkeisiin liittyen.
Pakasteen tuonti Suomeen voi lähtömaasta riippuen vaatia paljonkin erilaisia asiakirjoja ja toimenpiteitä. Me järjestämme kuljetuksen Suomeen, hoidamme vaaditut rajamuodollisuudet asiakkaan puolesta ja kommunikoimme asiakkaiden ja spermapankkien kanssa yhteissähköposteilla, jotta kuljetukset sujuisivat mahdollisimman jouhevasti. Lähetämme aina kuljetuksen seurantanumerot asianomaisille.
Teemme kaikille saapuville tankeille tulotarkastuksen ja varmistamme, että pakastetta on saatu sovittu määrä ja tankki on pysynyt kylmänä matkan ajan. Pääsääntöisesti emme tee muualta tulleille pakasteille koesulatuksia. Asiakkaat saavat kopiot kaikista mukana tulleista lomakkeista ja säilytyssopimuksen allekirjoitettavaksi. Saapunut sperma voidaan joko jättää OPVETiin säilytykseen tai pakata annokset valmiiksi nopeaakin käyttöä varten.
