Avainsana: 2023

Olen Katerina Mlcochova Nummelasta, ja olen kasvattanut kääpiöbullterriereitä vuodesta 2010 kennelnimellä Snakecharmer’s.

Lapsesta saakka olen ollut hyvin kiinnostunut kaikista eläimistä, erityisesti koirista. Tiesin jo nuorena, että haluaisin käydä koiranäyttelyissä ja kasvattaa koiria. Jossain vaiheessa sain käteeni kirjan ”Pienet metsästyskoirat”, jossa oli esittely bullterriereistä. Olin täysin myyty, wow, mikä koira!

Vaikka olin päättänyt, että haluan kasvattaa koiria jo peruskoulussa, meni suunnitelmien toteutumiseen monia vuosia. Unelmani toteutui viimein muutettuani Suomeen vuonna 2004. Sain kennelnimen vuonna 2008 ja vuonna 2010 syntyi Snakecharmer’sin ensimmäinen pentue, mikä oli myös Suomen ensimmäinen interbreed pentue. Ja tästä pentueesta se on jatkunut aina tähän päivään saakka, jo neljännellä sukupolvella. 13 pentuetta on tällä hetkellä takana.

Tavoitteenani on kasvattaa terveitä, hyvännäköisiä ja tervepäisiä pikku bulleja. Omat koirani ovat kantanartusta alkaen laajasti tutkittu, kaikilla sydän ultrattu muiden testien lisäksi. Itse en huolestu mineillä muutamista ylimääräisistä senteistä niin kauan, kuin koira on muuten tasapainossa. Purennat ovat toki yksi iso haaste rodussa. Vaikka kuinka kasvattaja yrittää saada aikaiseksi parhaan mahdollisen lopputuloksen kasvatuksessa, niin pirun luonto loppujen lopuksi päättää, ja voi milloin tahansa vetää maton jalkojen alta. Olen ollut viime vuosina todella onnekas ja olen saanut erittäin asialliset ja vastuulliset sijoituskodit, jotka jaksavat touhuta koirien kanssa ja olla aktiivisesti mukana kouluttaen ja valmistautuen näyttelyihin. Ilman näitä sijoituskoteja en pystyisi aktiivisesti kasvattamaan, kun itseltäni ei löydy tilaa ja aikaa kuin kahdelle koiralle työn ohessa. Eritäin suuri kiitos teille. <3

Minien kasvatuksessa on omat haasteensa. Minun mielestäni tällä hetkellä on vaikea löytää sopivia uroksia jalostukseen, koska STJ rajoittaa ulkomaalaisten urosten käyttöä Suomessa. Päätös perustuujonkinlaiseen oletukseen siitä, että ulkomaalaiset urokset ovat täysin testaamattomia tai ovat meidän sääntöjen mukaan huonosti testattuja. Tämä ei oman kokemukseni mukaan pidä paikkansa. Olen käyttänyt 10 kertaa ulkomaalaisia uroksia, joiden sydämet ovat ultrattu jo paljon ennen meidän Pevisaa. Omasta mielestäni tämä ajaa minien kasvatuksen Suomessa umpikujaan, Suomen kanta, kun on niin pieni.

Mieleen painuvin hetki kasvattajana oli katsella tori.fi sivuja läpi ja huomata, että siellä uutta kotia etsivä kääpiöbulli uros oli oma kasvattini. Vaikka kuinka kasvattajana yritän löytää parhaimmat kodit pennuille, niin joskus sitä erehtyy. Juuri tästä syystä olen erittäin kiitollinen niistä rakastavista loppuelämään kodeista.

Bulli on upea rotu, toki ei helpoimmasta päästä kasvattaa, mutta en vaihtaisi. Bulli on vaan niin <3

Katariina, kennel Undeniabull – Kasvattajatuomari on harvinaista herkkua täällä Suomessa

Katariina on ollut ensimmäistä kertaa Bullipäivillä vuonna 1997 ensimmäisen bullterrierinsä Armin kanssa. Tällöin tuomarina oli Englannista Eric Stanley, kennel Aricon. Kuitenkin vasta vuoden 2017 jälkeen Katariina on käynyt säännöllisemmin Bullipäivillä.

”Tänä vuonna tuli taas lähdettyä Bullipäiville, kun noita näyttelykelpoisia koiria löytyy.

Lisäksi Mobi ja Maisa oli kutsuttu Trophy Show´hun. Mielellään sitä kasvattajatuomarille koiransa ilmoittaakin, se kun on harvinaista herkkua täällä Suomessa!” toteaa Katariina.

Katariinan omista ja sijoituskoirista virallisessa näyttelyssä oli Hannu juonioriluokassa, Meeko nuorissa, Mobi ja Maisa valioissa sekä Olli veteraaneissa. Lisäksi kasvatteja oli sekä Open Show’ssa kuin myös virallisessa näyttelyssä. ”Mobi oli paras uros 2 ja olimme paras kasvattajaryhmä. Mobin ja Envyn tytär Wimma voitti lauantaina Open Shown stanttujen osalta,” toteaa Katariina. ”Emme varsinaisesti kutsuneet kasvattejamme / sijoituskoiriamme Bullipäiville, mutta jos joku haluaa tulla, on se vain plussaa meille, ja
onhan se kiva nähdä kasvatteja niin kehässä, kuin kehän ulkopuolellakin,” jatkaa Katariina.

Katariinan mielestä Bullipäivät olivat jälleen hyvin järjestetyt ja ilmapiiri oli ystävällinen. Paikkavalinta oli oiva, koska siellä oli helppo liikkua koirien kanssa. ”Parasta kuitenkin viikonlopussa oli nähdä niin paljon bulleja näyttelyissä! Harvinaista herkkua tänä päivänä,” toteaa Katariina.

Juho ja Seppo – Viikonloppu ylitti odotukset

Juho oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa Bullipäivillä kahdeksan kuukauden ikäisen Sepon, Willinluonnon Captain Jack Sparrow, kanssa.
”Me asutaan Turun hienostoalueella, eli Pallivahassa omakotitalossa. Meillä
on aidattu piha, jossa kasvoi nurmikkokin ja erilaisia kukkia ennen kuin Seppo tuli taloon. Tällä hetkellä kuitenkin Gobin autiomaakin on vehreämpi paikka”, toteaa Juho.

Bullipäiville sai lähtemään viikonloppu pois kotoa ja mukavankuuloinen ohjelma. Luvassa oli majoitus, illallinen ja huutokauppa sekä tietenkin Seppo näyttelyssä pentuluokassa. ”Toisen koiran rodun parissa, kun on pyörinyt vuosia, niin lähes kaikki niistä piireistä on joko tuttuja tai ainakin naaman on nähnyt. Bullipäivillä puolestaan tiesin paikalla olevan kolme henkilöä, jotka tunnen. Odotin muutenkin kauhunsekaisella mielenkiinnolla, kuinka koiraporukka pärjää samassa paikassa koirinensa pari päivää,” sanoo Juho.

”Seppo oli odotetusti pentujen kakkonen, koska toinen korva ei ole noussut. Mutta Seppo sai KPn, joten tuomari tykkäsi, korvasta huolimatta. Tuomari, Jamie Emett oli hyvä. Hän tunsi rodun, kiinnitti huomioita oleelliseen ja arvosteli reilusti, koiran iän huomioiden”, sanoo Juho.

Juhon mielestä viikonloppu oli positiivinen yllätys leppoisalla touhulla. ”Parasta oli kokonaisuus, joka oli erittäin hyvin järjestetty. Illallinen ja valokuvaus olivat kuitenkin ehkä parasta, samoin paikkana Iloranta. Ja tietenkin Sepon uusi BFF Markku. Tapahtuma ei siinä mielessä vastannut odotuksia, sillä siellä oli yksi porukka, ei montaa kuppikuntaa, jotka kyräilevät. Eli ylitti siis odotukset”, toteaa Juho

”Niille, jotka eivät ole koskaan olleet Bullipäivillä voin sanoa, että kannattaa mennä. Ja olla myös yötä, pelkkä päiväkäynti ei kauheasti normaalista koiranäyttelystä eroa. Ensi vuonna ehdottomasti mennään Sepon kanssa uudestaan. Jos toinenkin korva nousee, niin Seppo voittaa kaikki. Jos ei, niin Seppo voittaa Open Shown´n”, naurahtaa Juho.

Sanna, kennel Funbull’s – Monta hyvää asiaa samalla reissulla

Sanna on ollut ensimmäisen kerran Bullipäivillä vuonna 2002. Tällöin Sannalla ei vielä ollut omaa bullia.
Tänä vuonna puolestaan mukana oli minien Open Show´n pikkupennuissa Myy, Trophy Show’ssa ja

bullterriereiden virallisessa näyttelyssä nuorissa nartuissa Varpu ja valioissa äitinsä Venni. Varpu ja mukana turistina ollut Selja osallistuivat Suomen Bullterrieriyhdistyksen jalostustoimikunnan järjestämään joukkotarkastukseen.

”Joukkotarkki oli tänä vuonna isoin houkutin osallistumiseen. Todella edullinen verrattuna siihen, mitä samat tutkimukset esimerkiksi meillä Oulussa maksaa”, toteaa Sanna.
Näyttelyiden suhteen Sannalla ei ollut kummempia odotuksia. Terveystarkastuksista puolestaan Sanna toivoi hyviä tuloksia niin omilleen, kuin muille osallistuneille kasvateille myös. ”Yhteensä kasvattejani oli mukana viisi ja kaikki todettiin sydänultrassa terveiksi ja myös polvet olivat kaikilla terveet. Koen erityisesti sydänultran todella tärkeäksi tutkimukseksi bulleilla ja oli hienoa saada Bullipäivien yhteydessä samalla
tehtyä myös tarkastukset. Monta hyvää asiaa samalla reissulla”, kertoo Sanna.

Sannan mielestä tuomari käsitteli koiria kauniisti ja ymmärsi hienosti pentujen ”pöllöilyä” ja oli kärsivällinen koirien kanssa. ”Tulosten puolesta olemme oikein tyytyväisiä. Mukana harjoittelemassa ollut mini Myy oli hienosti lauantain Open Show’n BIS-pentu. Varpu puolestaan Trophy Show’n paras kotimainen koira ja Runner-Up sekä sunnuntain virallisessa näyttelyssä paras nuori narttu ja paras narttu 3. Äitinsä Venni oli
myös erinomainen ja sijoittui valioluokassa kolmanneksi”, sanoo Sanna.

Parasta sannan mielestä viikonlopussa oli mahtavien joukkotarkastustulosten lisäksi nähdä paljon bulleja ja tuttuja ihmisiä rodun parista. Toiveena onkin päästä ensi vuonnakin mukaan Bullipäiville.

Tia ja Markku – Bulli-hulluuden uudelleen iskettyä oli pakko lähteä taas Bullipäiville

Tia tuli Bullipäiville Porista 11 kuukauden ikäisen Markun (Dustan) kanssa, joka osallistui näyttelyssä
junioriluokkaan. ” Viime kerrasta Bullipäivillä kerkesi kulumaan n. 10 vuotta. Ensimmäinen kerta Bullipäivillä taisi olla vuonna 2010 tai 2011, ainakin muistaisin olleeni 2011 Ruovedellä”, toteaa Tia.

”Ennen tätä vuotta olemme käyneet kolme tai neljä kertaa. Silloin reissattiin ensimmäisen bullimme Martin kanssa. 10 vuoden tauko hurahti perhettä perustettaessa ja kerkesimme neljä vuotta olla ilman bulliakin. Viime syksynä, kun pentu valtasi taas talon ja bulli-hulluuden uudelleen iskettyä, oli tietysti pakko lähteä taas käymään,” jatkaa Tia.

Tia ja Markku yöpyivät Ilorannassa lauantaina ja sunnuntaina, jolloin aikaa jäi myös luonnosta ja yökävelyistä nauttimiseen. Ja lenkkiseuraakin löytyi Hannusta ja Läristä sekä uintikaveriksi Seppo. ”Suuret suunnitelmat oli kyllä ottaa tosi söpöt studiokuvatkin, mutta nuorella miehellä oli meno sen verran hurjaa, että päädyttiin säästämään kuvaajan (ja omia) hermoja. Jälkikäteen hieman harmittaa koska muiden kuvat on ollut ihania.

Joukkotarkastuksia toivotaan ensi vuonnakin, nyt ei Markun ikä vielä riittänyt,” sanoo Tia.
Sunnuntain näyttelyssä Markku päätti yllättää ja sai ensimmäisen juniorisertifikaatin ollessaan JUN-ROP ja PU4. ”Meni niin hyvin, että lempinimi melkein muuttui mulkku-Markusta mahti-Markuksi,” naurahtaa Tia. Tia koki, että tuomari loi kehään kiireettömän tunteen ja antoi koiralle aikaa. Ensimmäinen kerta kasvattajatuomarilla oli positiivinen kokemus Markun saadessa kokonaisvaltaisen ja koiran näköisen arvostelun.

”Kokonaisuutena reissu oli tosi onnistunut, täys 10! Mukavia ihmisiä hyvällä tuulella, uusia kavereita ja tietty bulleja! Pitihän sitä muutamat tuliaisetkin kentän laidalta ostaa ja voittaa arpajaisissa. Porissa ei kauheasti törmää bulleihin, joten ihan vertaistukena oli ihana taas huomata, ettei meillä asukkaan ainut höntti sirkuspelle. Oli kiva tulla pitkän tauon jälkeen ja nyt voikin odottaa ensi vuotta,” sanoo Tia.

Kuvat: Kari Ketonen